Kuuluisia naisia 1 | Page 4

ulkomuotonsa. Juhlallisuudet toimitettiin Martinkirkossa. Unkarin kirkon p??mies, kunnianarvoinen vanhus, kehoitti nuorta kuningatarta hallitsemaan hyvin ja antoi h?nen suudella risti?. Kuningatar lankesi polvilleen, vannoi selv?ll? ??nell? hallitsevansa maata lakien mukaan ja yll?pit?v?ns? oikeutta. Kun h?net juhlallisesti oli voideltu, puettiin h?nen ylleen pyh?n Stefanin viitta ja h?nen miekkansa kiinnitettiin kuningattaren vy?t?isille. Kun se oli tehty, veti h?n miekan tupesta ja teki kolminkertaisen ristinmerkin riemuitsevan seurakunnan ylitse. Sitten sai h?n kruunun, valtikan ja omenan, ja istuen valtaistuimella otti h?n vastaan uskollisuuden valan ja h?nt? nimitettiin ?pyh?ksi apostoliseksi majesteetiksi?. Kaikkialla kaikui huuto: ?vivat domina et rex noster?[1].
[1] ?El?k??n hallitsijattaremme ja kuninkaamme.?
Kuninkaallisessa puvussaan kulki Maria Teresia Fransiskanikirkkoon, jossa h?n vanhan tavan mukaan l?i pyh?n Stefaninritareja; sielt? h?n l?ksi armeliaiden veljesten kirkolle, jonka edustalle oli tehty lava ja puettu se Unkarin v?reihin, ja silt? vannoi kuningatar kansalle valansa. Sitten virtasi v?ki n. k. kuninkaankummulle Tonavan rannalla[1]. Kuningatar astui sen juurella vaunuista ja nousi kalliisti koristetun hevosen selk??n. H?n ajoi t?ytt? laukkaa kumpua yl?s ja heilutti siell? nelj?lle ilmansuunnalle pyh?n Stefanin miekkaa merkiksi, ett? h?n puolustaisi ja laajentaisi Unkarin valtaa.
[1] Ihmisk?sin tehty ja h?vitetty 1873.
Kaikki juhlamenot oli toimitettu. Loistava kulkue palasi linnaan, jossa suuri juhla p??tti kruunajaiset.
Ihastus nuoreen kuningattareen oli kohoamassa. H?n oli uskollisesti seurannut vanhoja unkarilaisia tapoja, ja h?n oli toimittanut ne kaikki miehen voimalla ja naisen suloudella.
Maria Teresialle ei t?m? p?iv? ollut pelkk?? p?iv?npaistetta. H?nt? vaivasi se, ettei h?nen puolisonsa saanut ottaa osaa juhlallisuuksiin. H?nt? varten ei ollut sijaa juhlamenoissa, ja h?n sai ainoastaan syrj?kaduilta n?hd? puolisonsa juhlakulkueen. Vasta juhlan aikana linnassa esiintyi h?n kuningattaren rinnalla.
Maria Teresialla olikin syyt? olla liiaksi luottamatta joukkojen el?k??nhuutoihin. Sen osoittivat seuraavien p?iv?in valtiop?iv?toimitukset. Tingittiin h?nen kruunauslahjaansa, ja se hallinto- ja veronmaksuehdotus, joka esitettiin elok. 30 p:n? 1741, ei vastannut kuningattaren toiveita, joskohta h?nell? ei ollut muuta neuvoa kuin useimmissa kohdin hyv?ksy? se.
Sit? suurempi syy oli kuningattarella olla suututtamatta t?t? levotonta kansaa, kun h?n oli aikeessa antaa aseet unkarilaisten k?siin ja kutsua heid?t puolustamaan h?nen perint?oikeuksiaan. Kaikki h?nen saksalaiset neuvonantajansa kehoittivat h?nt? luopumaan tuumasta, joka heid?n mielest??n oli hyvin vaarallinen. Mutta kuningatar tunsi ritarillisen ja tunteellisen piirteen unkarilaisten luonteessa ja p??tti k?ytt?? sit? hyv?kseen. Neuvoteltuaan er?itten ylimysten kanssa ja saavutettuaan heid?n t?ydellisen suostumuksensa, kutsui h?n valtiop?iv?in j?senet luokseen linnaan syysk. 11 p:n?. Surupuvussa, kruunu p??ss?, puhui h?n unkarilaisille, selitti lyhyin piirtein huolestuttavan asemansa ja lausui, ett? h?n kaikkien hylk??m?n? oli paennut uskollisten ja vanhastaan uljaiksi tunnettujen unkarilaisten luo. ?Me pyyd?mme s??tyj??, lis?si h?n, ?t?ss? suuressa vaarassa, joka uhkaa omaa itse?mme, lapsiamme, kruunua ja valtakuntaa, antamaan meille viipym?tt? todellista apua. Mink? me voimme, sen teemme, palauttaaksemme Unkarin ja sen kansan entisen onnellisen tilan ja sen nimen loiston. Uskolliset s??dyt tulevat tuntemaan armollisen suosiomme vaikutuksen?[1].
[1] Maria Teresiaa kuvataan tavallisesti pit?en pient? poikaansa k?sivarrella, kun h?n puhuu unkarilaisille, mutta on todistettu ettei h?n ollut l?sn?.
Puheen loppupuolella joutui Maria Teresia syv?n liikutuksen valtaan, mutta h?n voitti sen pian ja n?ytti ?loukkaantuneelta viattomuudelta? tyynell? arvokkaisuudella kuunnellessaan arkkipiispan puhetta, jossa t?m? lupasi kuningattarelle maan voimat. Maria Teresia oli oikein k?sitt?nyt unkarilaisten tunteellisen luonteen. Mieltyneen? koko h?nen esiintymistapaansa valtasi heid?t syv? ihastus. He unohtivat hetkeksi kaikki valituksensa ja etuoikeuskiistansa, ja sali kaikui heid?n innokkaista, el?k??nhuudoistaan ja lupauksistaan uhrata veri ja henki kuningattaren puolesta[1]. Se seikka ett? Maria Teresian saksalaiset neuvonantajat olivat vastustaneet h?nen k?yt?st??n, lis?si viel? unkarilaisten ihastusta kuningattareen, samalla kuin he katkerasti soimasivat saksalaisia. N?m? puolestaan eiv?t voineet salata suuttumustaan, ja he arvelivat, ?ett? kuningatar yht? hyvin olisi voinut luottaa piruun kuin unkarilaisiin?.
[1] ?Vitam nostram et sanguinem consecramus?, kaikui joka taholta.
Syysk. 13 p:n? m??r?siv?t valtiop?iv?t, ett? 30,000 miest? oli kutsuttava kokoon. Maria Teresia k?ytti my?skin suotuisaa mielialaa saadakseen puolisolleen apuhallitsijan arvon. H?n sai sen kuitenkin oikeastaan vain nimeksi.
Moraalinen vaikutus t?st? Maria Teresian esiintymisest? on arvosteltava hyvin suureksi. Saksalaiset maat huomasivat, ettei puolustussodan taakka painanut ainoastaan heit?, ulkovallat n?kiv?t, ettei voinut ottaa lukuun Unkarin kapinaa, ja kaikille sek? yst?ville ett? vihollisille selvisi, ett? joskohta Maria Teresia olikin nainen, oli h?ness? p??tt?v?isyytt? ja voimaa, jota ainoastaan harvoin tapaa miehess?. Aineellinen etu sit?vastoin ei tullut olemaan niin suuriarvoinen, kuin oli toivottu. Suuriherttuan hallitsija-arvo t??ll? kuten It?vallassakin oli merkityst? vailla ja juuri Maria Teresian itsens? asiaan puuttumisen vuoksi, h?nen joka oli ollut niin innokas h?nt? valituttamaan. Mit? noihin luvattuihin 30,000 mieheen tuli, ei niit? saatu likimailleenkaan kaikkia kokoon, ja sit? paitsi osottautuivat unkarilaiset joukot kovin vaikeiksi pit?? kurissa, joten heid?n apunsa sodassa tuli olemaan jotenkin mit?t?n.
Valtiop?iv?in loppuajat olivat yht? myrskyiset kuin alkukin. Kun kuningatar kiitollisuudesta hyv?ksyi unkarilaisten 70 artikkelia, katuivat he, etteiv?t olleet pyyt?neet enemp??. Nyt seurasi kiivaita otteluja. He tahtoivat kumota p??t?ksen. Mutta kuningatar oli tyyni ja luja. H?n taisi hillit? puolueet. Yksimielisyys palasi, ja 29 p:n? lokak. 1741 p??tti kuningatar itse n?m? omituiset valtiop?iv?t.
T?t? seuraava aika oli synkk?. Baijerin kuuriruhtinas hovinensa oleskeli Linzissa, Prag sortui, kuuriruhtinasta kunnioitettiin B?hmin kuninkaana ja pel?ttiin Wienin puolesta. Maria Teresia pysyi n?iden koettelemusten aikana maltillisena. Frans Stefan matkusti sotajoukon luo. Maria Teresiaa suretti syv?sti, ettei h?n terveydentilansa[1] vuoksi itse voinut armeijaansa johtaa. Kirjeitten