Kuuluisia naisia 1 | Page 3

odotettavissa, ja katui hetke?k??n uskoneensa Ranskan rauhan ajatuksia.
Mutta Maria Teresiaa odotti paljoa suurempi pettymys kuin Ranskan vihollisuus. Wieniin saapui tieto, ett? Fredrik II ilman sodanjulistusta oli tunkeutunut puolustusv?ke? vailla olevaan Schlesiaan joulukuulla 1740, ett? h?n siell? oli levitt?nyt kirjelm??, joka k?ski kansaa pysym??n pelotta, koska muka h?n ja Unkarin kuningatar jo olivat hyviss? v?leiss? ja neuvottelivat kesken??n. T?m? sanoma teki Maria Teresian rehelliseen luonteeseen haihtumattoman vaikutuksen. H?n oli luottanut Fredrikin yst?vyyden vakuutuksiin, ja h?n oli luullut Fredrikin olevan kiitollisuuden velassa siit? avusta, jota h?n perint?prinssin? oli saanut Wienist? riidelless??n is?ns? kanssa. Mutta nyt Fredrik miehitti h?nen turvattoman maakuntansa ja yllytti Euroopan vallat sotaan.
H?nen l?hettil??ns? Wieniss?, Gotter, esiintyi mit? suurimmalla julkeudella ja rohkeni pyyt?? Schlesiaa korvaukseksi siit?, ett? Fredrik kannattaisi Maria Teresian perint?oikeutta. T?m? ei aluksi tahtonut edes n?hd? l?hettil?st?, mutta h?nen t?ytyi vihdoin neuvotella. H?nen neuvosherransa arvelivat, ettei voinut maksaa kyllin suurta hintaa Fredrikin arvokkaasta yst?vyydest?. Ainoastaan v. Bartenstein oli sit? mielt?, ettei Maria Teresia saisi n?ytt?? heikkoutta.
T?m? mies oli alhaista sukua ja oli oikeastaan vain salaneuvoston p?yt?kirjuri. Koska h?n oli ollut Frans Stefanin vastustajia, oli h?n otaksunut menett?v?ns? asemansa hallitsijanmuutoksen tapahtuessa, mutta sen sijaan h?nen onnistuikin edell? kaikkia muita voittaa kuningattaren t?ydellinen luottamus suuren ty?kykyns?, syv?llisten historian tietojensa ja valtiotaitonsa vuoksi sek? sill?, ett? h?n koetti kehoittaa kuningatarta itsetoimintaan, jota vastoin muut virkamiehet varsin selv??n osoittivat tahtovansa johtaa h?nt?. Maria Teresia muisteli aina kiitollisuudella t?t? puolta v. Bartensteinin luonteessa. H?nen lujuutensa Fredrik II:sen vaatimuksiin n?hden oli t?ysin sopusoinnussa Maria Teresian oman ylpe?n, habsburgilaisen n?k?kannan kanssa. Viimeiseen asti oli peritty? maa-alaa puolustettava. Maria Teresia pysyi p??t?ksess??n olla luovuttamatta Schlesiaa. Mahdollisesti olisi h?n suostunut luopumaan Alankomaista, mutta ainoastaan er?ill? rajoittavilla ehdoilla.
Mutta Fredrik olikin vain odottanut Maria Teresian kielt?v?? vastausta l?hesty?kseen Ranskaa. Toukokuulla 1741 solmittiin sit? paitsi liitto Nymphenburgissa Ranskan, Espanjan ja Baijerin kesken, vaikkakin Maria Teresia oli osoittanut suurta my?t?tuntoisuutta viimemainittua valtaa kohtaan. H?n oli personallisesti neuvotellut Baijerin prinssin Kaarlo Albertin anopin kanssa ja oli luvannut prinssille Alankomaat ja osia Italiasta, mutta kaikki my?nnytykset olivat turhat.
Englannin l?hettil?s Wieniss?, Robertson, koetti taivuttaa Maria Teresiaa rauhantekoon Preussin kanssa, mutta kuningatar ei tahtonut kuunnella h?nen ehdotustaan. H?n ep?ili Fredrik II:sta siksi paljon ja arveli, ett? jos h?n t?n??n pyysi Schlesiaa, voisi h?n huomenna pyyt?? my?skin B?hmi?. Frans Stefankaan ei uskaltanut kosketella sit? kielt?.
Sotaa siis ei voinut v?ltt??. Fredrikin esimerkki? noudattaen tarttuivat pian Baijeri ja Ranskakin aseisiin. Ranskalais-baijerilainen sotajoukko Kaarlo Albertin johtamana hy?kk?si Passauhun hein?kuun 21 p:n? 1741 ja valloitti my?skin Linzin. Maria Teresian asema oli nyt sellainen, ett? h?n oli mielest??n pakoitettu tarjoamaan Fredrikille osaa Schlesiasta, mutta Fredrik hylk?si tarjoumuksen ja yhtyi Nymphenburgin liittoon syyskuulla 1741.
Nyt olivat hyv?t neuvot kalliit. Muutamia vapaajoukkoja oli j?rjestetty ja kaikkiin mahdollisiin puolustusvarustuksiin ryhdytty. Saksalaisilta alueilta ei kuitenkaan voinut toivoa paljoa apua, elleiv?t unkarilaisetkin suostuneet osaa ottamaan. Er?s unkarilainen is?nmaanyst?v? ja uskollinen habsburgilainen, Johan Palffy, kehoitti unkarilaisia ryhtym??n toimeen, mutta arveltiin ett? todellista apua ei kyetty toimittamaan ilman valtiop?iv?in kannatusta, vaikka samalla pel?ttiin niiden usein hyvinkin myrskyisi? istunnoita.
Toukokuun 18 p:n? 1741 oli avattu valtiop?iv?t Pressburgissa, ja Maria Teresia oli matkustanut sinne voidakseen personallisesti vaikuttaa s??tyjen p??t?kseen. H?n koetti parhaansa mukaan heti saavuttaa unkarilaisten mieltymyst?. Heid?n rakkautensa vaakunaan ja kansallisv?reihin oli yleisesti tunnettu, jonka vuoksi laiva, joka kuletti Maria Teresiaa pitkin Tonavaa, ja my?skin laivav?ki, oli puettu punaiseen, vihre??n ja valkoiseen. H?n nousi maalle rajalla, johon tilaisuutta varten oli pystytetty teltta, 1/2 tunnin matkan p??ss? Pressburgista. Piispat kalliisti koristetuissa vaunuissaan, ylimykset ratsain loistavissa puvuissaan olivat h?nt? vastassa, ja iltap?iv?ll? kes?k. 20:ten? kulki Maria Teresia juhlasaatossa Unkarin p??kaupunkiin. Unkarilaisessa puvussa, sinisi? ja keltaisia kukkia valkealla pohjalla, ajoi h?n riemuitsevan kansanjoukon keskell? avonaisissa roomalaisissa voittovaunuissa. Jo seuraavana p?iv?n? j?tti h?n s??dyille kuninkaallisen esityksens?. H?n lopetti latinalaisen puheensa toivomuksella, ett? h?nest? tulisi unkarilaisille hallitsijan ohella todellinen ?iti.
Mutta h?nen ehdotuksensa ei lainkaan miellytt?nyt unkarilaisia. He olivat jo ennen h?nen tuloaan m??r?nneet vaatimuksensa. Muun muassa tahtoivat he, ett? aateliston t?ydellinen veronvapaus vahvistettaisiin, ettei Unkaria hallittaisi niinkuin muita maita, varakuninkaan virka ei koskaan j?isi avoimeksi, kaikki unkarilaiset virat annettaisiin unkarilaisille ja Sibenbürgi? pidett?isiin unkarilaisena maakuntana y. m. m??r?yksi?, joista useimmat olivat vanhoja riitakysymyksi?. Maria Teresia nimitti heti uskollisen Palffyn varakuninkaaksi, mutta ei my?ntynyt mielell??n muissa kohdin.
Kiihko ja levottomuudet unkarilaisilla valtiop?ivill? olivat aina arvelluttavat ja t?ll? kertaa oli asian laita tavallista pahempi. Meteli muistutti puolalaisia valtiop?ivi?. Etenkin unkarilainen alahuone n. k. St?ndertafel, jonka muodosti v?h?aateli, oli hyvin hillit?n. Yl?huone oli taipuvampi mukautumaan Maria Teresian toivomuksiin. Sen j?senet joutuivat l?hemmin tekemisiin kuningattaren kanssa, ja h?n taisi monenlaisten suosionosoitusten kautta voittaa heid?t puolelleen. Pidettiin viisaimpana lyk?t? useat riitakohdat ratkaistaviksi kruunauksen j?lkeen, joka vietettiin kes?k. 25 p:n?, kun pitkien neuvottelujen j?lkeen oli sovittu valan muodosta.
Kruunaus oli sunnuntaip?iv?n?, paljon v?ke? oli liikkeell?, suuret joukot aatelisia valtakunnan kaikista osista, koreita pukuja, kultaa, hopeaa, koruompeluja, kaikki se h?ik?isev? v?riloisto, jota unkarilaiset rakastavat. Kuningatar ajoi avonaisissa vaunuissa, jalokivien peitt?m?ss? puvussa. H?n oli kalpea, n?ytti ensin pahastuneelta ja levottomalta, mutta n?hdess??n riemuitsevan kansan muuttuivat h?nen kasvonsa j?lleen yst?v?llisiksi ja samalla kunnioitusta her?tt?viksi, jommoinen oli h?nen