Kuuluisia naisia 1 | Page 2

seuraavaan aikaan silt?, kuin heid?n tiens? eroaisivat. Ranska vaati nimitt?in, hyv?ksy?kseen pragmatisen sanktionin, ett? herttua luopuisi valtakunnastaan, kun saisi korvaukseksi Toskanan sit? hallitsevan Medici-suvun sammuttua. Keisari Kaarlo VI n?ki parhaaksi puoltaa Ranskan vaatimusta. Frans Stefan ep?r?i. H?n oli kiintynyt perittyyn maahansa, mutta: ?joko Lothringi tahi arkkiherttuatar?, kuului kova vaali. Tarkan harkinnan j?lkeen valitsi Frans Stefan arkkiherttuattaren, ja ainoa helpotus, mik? h?nelle suotiin, oli se, ett? vaikea luopuminen lyk?ttiin tapahtuvaksi h?itten j?lkeen, jotka vietettiin helmik. 12 p:n? 1736. Seuraavana vuonna sai Frans Stefan Toskanan suurherttuakunnan haltuunsa ja oleskeli siell? jonkun aikaa nuoren puolisonsa kanssa. Keisari Kaarlo VI aikoi n?ht?v?sti ajan tullen toimittaa v?vyns? Rooman kuninkaaksi vahvistaakseen siten h?nen ja tytt?rens? asemaa Saksassa, mutta h?n tahtoi ensin odottaa tytt?renpojan syntymist?. H?nelle ei kuitenkaan suotu sit? iloa, sill? Maria Teresian kolme vanhinta lasta olivat tytt?j?. Kun siis kova isku kohtasi, keisarin kuolema, oli Frans Stefan vain muukalainen It?vallassa ja sai semmoisena osakseen ep?luuloa. H?nell? oli kuitenkin puolisoonsa verraten suurta kokemusta valtioasioissa, h?nelt? ei puuttunut ymm?rryst? ja h?nen olentonsa oli miellytt?v?, joten h?n vieraasta sukuper?st??n huolimatta saattoi olla kuningattarelle tukena h?nen vaarallisessa asemassaan.
Maria Teresia ei hukannut hetke?k??n pyrkiess??n oikeuksiensa saavuttamiseen. Samana p?iv?n?, jona h?nen is?ns? kuoli, puhutteli h?n neuvoskuntaa, tosin kyyneleit? vuodattaen, mutta vapaasti ja hyvin. H?n antoi heti nimitt?? itse??n Unkarin ja B?hmin kuningattareksi sek? It?vallan arkkiherttuattareksi, ja esiintyi heti sill? vallalla, joka h?nelle semmoisena tuli. Kaikki hallitsijanmuutoksessa v?ltt?m?tt?m?t muodollisuudet toimitettiin nopeudella, johon siihen aikaan ei oltu totuttu, kaikkein v?hiten It?vallassa. P??tt?v?isyydell??n her?tti h?n rohkeutta neuvosherroissaan. Harmaap?iset valtiomiehet ottivat h?net kuitenkin vastaan jonkunmoisella s??liv?ll? itsetietoisuudella, ja h?n puolestaan tunsi itsens? aluksi liian kokemattomaksi ollakseen my?ntym?tt? heid?n mielipiteisiins? ja toivomuksiinsa. Ainoastaan yhdess? kohden uskalsi h?n heit? kohtaan osoittaa kunnioitusta her?tt?v?? lujuutta, nimitt?in, kun h?nen perint?oikeutensa tuli kysymykseen. Ja juuri t?ss? kohden tarvittiin sill? hetkell? lujuutta.
Maria Teresia, jolla n?ht?v?sti oli suuret ajatukset puolisonsa kyvyst?, koetti heti hallitukseen ryhdytty??n toimittaa h?nelle apuhallitsijan arvon. Maria Teresia toivoi my?skin siten helpommin saavansa puolisonsa valituksi Rooman keisariksi. Mutta t?t? hanketta kohtasi kova vastustus sek? omassa maassa ett? sen ulkopuolella. Oltiin sit? mielt?, ett? se oli ristiriidassa pragmatisen sanktionin kanssa, ett? sit? oli mahdoton toteuttaa Unkarissa ja ett? suhde moneen ulkovaltaan sen kautta k?visi entist? kire?mm?ksi. Maria Teresia ei kuitenkaan taipunut vastustuksen vuoksi luopumaan p??t?ksest??n ja h?nen onnistuikin valituttaa Frans Stefan apuhallitsijaksi. T?ss? tilaisuudessa selitti Maria Teresia julkisesti, ettei h?n siten suinkaan luopunut oikeuksistaan, vaan ainoastaan luovutti osan hallitustoimista puolisolleen. Harvoin on riidelty niin paljon asiasta, jolla tuli olemaan niin v?h?n k?yt?nn?llist? merkityst?. Frans Stefanin vaikutusvalta hallitusasioihin v?heni sen mukaan, kuin kuningatar alkoi huomata oman kykyns? niiden p??tt?miseen, ja ainoastaan taloudellisten asiain johto j?i pysyv?isesti puolison haltuun. Frans Stefan vet?ytyi mielell??n pois. H?nen monien hyvien ominaisuuksiensa ohessa huomaa h?ness? jonkinmoista velttoutta, joka vuosien kuluessa lis??ntyi.
Ensi viikkoina is?ns? kuoleman j?lkeen onnistui Maria Teresian monien toimenpiteiden kautta voittaa kansan suosio Wieniss? ja sen ymp?rist?ll?. Ken vain tahtoi, sai tulla h?nen puheilleen ja kaikille oli h?n yst?v?llinen ja hyv?. Kun h?n maaliskuulla 1741 sai pojan ja perillisen, joutui h?n yh? enemm?n kansan suosioon. Ennen pitk?? oli h?nen onnistunut karkoittaa sek? ylh?isten ett? alhaisten ep?luulo ja synnytt?? se rakkaus, jota h?n sitten nelj?kymmenvuotisen hallituskautensa aikana osasi vireill? pit??. H?n tulikin tarvitsemaan alamaistensa luottamusta ja uskollisuutta enemm?n kuin moni muu uusi hallitsija, voidakseen poistaa vanhoja ep?kohtia ja varsinkin voidakseen kest?? ne tuhannet vaikeudet, jotka piakkoin h?nen valtaistuintaan piirittiv?t. Valtiollinen taivas synkkeni synkkenemist??n, valtiopursi ruskahteli joka liitoksestaan, ja ainoastaan levollinen per?mies, jonka usko oli luja, taisi kaikkia rohkaista ja ohjata purren onnellisesti uhkaavien hyrskyjen halki.
Maria Teresian suhde ulkovaltoihin vaati tietysti ensi sijassa h?nen huomiotaan, kun valta-istuimelle nousemisen t?rkeimm?t muodollisuudet oli suoritettu. Tunnustaisiko Eurooppa pragmatisen sanktionin, toisin sanoen h?nen perint?oikeutensa? Se oli suuri kysymys. Baijeri ei sit? tunnustanut, se k?vi heti selville, vaan puolusti omia etuoikeuksiaan er??n keisari Ferdinand I:sen vanhan testamentin nojalla. Sen l?hettil?s Wieniss?, kreivi Perusa, esitteli salaisessa neuvoskunnassa herransa vaatimukset. Mutta h?n sai omin silmin monen l?sn?ollessa n?hd? testamentin ja lukea, ett? siin? sanottiin Baijerin perint?oikeuden astuvan voimaan vasta silloin, kun Habsburgin suvun kaikki lailliset perilliset olivat kuolleet, eik? siis miespuoliset, kuten h?n oli v?itt?nyt. T?st? huolimatta syntyi kyn?sota Baijerin kanssa. Englanti, Italia, Alankomaat, Ven?j?, Saksi tunnustivat v?hitellen Maria Teresian perint?oikeuden. Preussin uudelta kuninkaalta Fredrik II:selta tuli Maria Teresialle yst?v?llinen kirjoitus, jossa kuningas yksityisesti tunnusti h?nen perint?oikeutensa. H?nelle kerrottiin siin? my?skin ettei h?nell? ollut odotettavissa mit??n hyv?? Espanjalta ja Ranskalta.
Edellinen valta osottikin heti rehellisesti vihollisen kantansa, sanoi vaativansa koko keisarikuntaa, vaikka oikeastaan vain levoton kuningatar Elisabet halusi maata nuorimmalle pojalleen. Ranska viivytteli selityst??n. Siell? hallitseva yhdeks?nkymmenvuotias kardinali Fleury kirjoitti yst?v?llisen kirjeen. H?n olisi todella tahtonut s?ilytt?? rauhan politiikkaa, jota h?n aina oli kannattanut, mutta h?nen valtansa oli heikkonemassa, ja oli olemassa mahtava sotapuolue, jota johti marsalkka Belleisle, ja sen mielest? tuli k?ytt?? hyv?kseen It?vallan satunnaista heikkoutta ja paloitella vanha vihollinen. Kun Belleisle sitten l?hetettiin Saksaan ja h?n esiintyi ylv?stellen Saksan s??tyjen edess? Frankfurt am Mainissa, rupesi It?vallan hovi aavistamaan, mit? sill? silt? taholta oli