Kuppari-Maija | Page 4

Heikki Meriläinen
sattumalta. Puhoksella kuoli kerran maan mainio kuppari, niin sen perillisilt? sain t?m?n nelj?ll? kruunulla. Ajatelkaas, kuu hupsut m?iv?t t?mm?isen kaluu nelj?ll? kruunulla. Olisin t?ll? jo saanut kymmenenkin, vaan t?m? ei helti? kahdellakaankymmenell?. Ajatelkaas, kun puhaisemalla menee hius t?m?n ter?ll? ihan kuin korte poikki, ja katsokaas t?t? minun hiointanikin. T?m? on eri kive?. T?mm?ist? ei ole ei l?hestulkoon muilla kuppareilla. Sain t?m?n er??lt? vanhalta sotamiehelt?. Sanoi olevan Arabian kive?. Ja kyll? varmasti se sit? onkin. Sill? tulee veitsest? niin ter?v?, niin ter?v?, kuin ilmainen tulen kieli. Ajatelkaas, kun hius menee, noin vaan omasta painostaan poikki.
Sitten Maija puhalsi kolme kertaa veitsens? ter??n ja varmalla painolla sanoi:
Sie oot poika Vuolangoisen, Vuolahattaren tekem?: Tuulettaren tuuittama, L?nnett?ren l?mmitt?m?, Alla ahjon Ilmarisen, Sep?n aimon astaloissa.
T?m?n sanottuaan Maija otti sarven toisensa per?st? irti ja huolimatta siit?, ett? is?nt? hammasta purren ?hki ja tuskaisesti nujerteli ruumistaan, ly?d? rapsutteli haavoja niihin pullukoille kohonneisiin sarven sijoihin ja samassa vet?si aina sarven sijalleen, siksi kunnes oli kaikkien sarvien sijat haavoitettu.
Sitten Maija nyk?si ensim?iseksi haavoitetusta sijasta sakealla verimaksalla t?ytetyn sarven ja alkoi ihmetell?:
-- Herrainen t?t? siivoa! Katsokaa t?t?, mink?laista ?pl?k?st? on t?m? veri. Ihan kuin tervaa, ihan kuin pike?. Ei kumma, jos miehell? on selk? kipe? ... ja t?ss? ... ja t?ss?... Katsokaa t?t?, kun ihan joka ikinen sarvi on t?ynn? samanlaista m?rk?tti?. Joksikin el?v?ss? ihmisess? menee veri! Mutta l?htee se nyt kuitenkin. Sen min? sanon, ett? l?htee se nyt... Mutta ei uskoisi, joka ei n?kisi, ett? tuommoiseksi menee veri riettaan ammunnalla yhdell? n?p?yksell?, mutta l?htee se nyt...
N?in ihmetellen oli nyt Maija tyhjent?nyt sarvensa useita kertoja ja pit?nyt niit? is?nn?n sel?ss? niin kauan, kun v?h?nk??n verta l?hti. Mutta kun veri oli heitt?nyt sarviin tulemasta, niin em?nt? ja Maija pesiv?t is?nn?n puhtaammaksi kuin koskaan ennen. Ja istui nyt is?nt? vaalenneen n?k?isen? kuppauslavan laidalla, kahden k?den varoten itse??n pystyss? pysym??n em?nn?n pyyhkiess? pyyhinliinalla.
Maija ei ollut viimeisest? tempustaan viel? t?h?n asti puhunut mit??n, mutta nyt h?n otti sein?ll? riippuvasta salkustaan pienen mustan pullon ja kyn?n ja huudahti:
-- Tied?ttek?, mit? t?ss? on?
T?ss? sit? on kipehille voitehia. Vammoille valevesi? Vakasta Vipusenpojan, Lippahasta Lemmink?isen.
-- No se on Maija Maijojaan. Sill? on kaikkea ja mink? mit?kin, sanoi em?nt? lystisti hymyillen ja katseli Maijan tiitter?? olentoa, kun se keppelehti irtonaisena ja ylpe?n? siit?, ett? h?nell? on sit?, mit? ei luullut muilla olevan.
-- Sit? on meill? mit? tarvitaan, jatkoi Maija. Mit? meill? puututaan, sit? meill? ei tarvita. T?ss? on l??kett?, joka on kaikkeen hyv??, sill? t?h?n on katsottu kaikki kipusanat ja synnyt ihan luteen synnyst? l?htien. Ja t?t? ei, sen min? sanon, t?t? ei ole muilla kuppareilla, enk? t?t? min?k??n monessa paikassa n?yt?k??n. Mutta nyt min? t?ss? is?nn?n selk?kipe?lle annan viimeisen passin... Ja t?m? sulka. Tied?ttek?, ett? t?m? on kyyhkysen sulka? Kyyhkynen on etel?tt?ren luonnon emon lempilintu, ja sent?hden sen sulka pit?? olla t?mm?isiss? asioissa, vaan sit? ei tied? moni, eik? yksik??n muut kupparit.
Sitten Maija aukasi pullonsa, pisti sinne kyn?ns?, alkoi sivell? is?nn?n sel?ss? mustanpuhuvina m?ll?tt?vi? pitk?haavaisia sarvien sijoja ja rukoilevalla tavalla harvasteeseen luki:
Neitsyt Maaria emonen, Rakas ?iti armollinen, K?y kipe?t voitamahan, Vaivat vaikahuttamahan, Tuo'os tuolta voitehia, P??lt? taivosen yheks?n. Ota siipi sirkkuselta, Puhas. sulka pulmuselta, Kulta kyn? kyyhkyselt?, P??st? p??skylt? vipunen. Voida niill? voitehilla, Hau'o niill? hautehilla, Niill? rasvoilla rapaja, Joilla on Jesus voijeltuna, Kaikkivalta katsottuna, Pilatuksen piinattua, Pahan vallan vaivattua. Kun ei tuosta kyllin liene Kipehille voitimiksi, Pese Jesuksen verell?, Huuho Herran hurmehella, Pyyhi luojan kyynelill?, Hautele haluvesill?, P??st? miest? p??ttehist?, P??st? p?ivist? pahoista, Sitehist? sitkehist?, Kipuv?ist? kiintehist?. Keske? kivuttomaksi, P??lt? tuntumattomaksi. Alta aivan terveheksi.
Sitten kun luku loppui, Maija kyn?ll??n veti kolme viisikantaa is?nn?n selk??n ja sanoi:
-- T?m? se on temppu, jota ei k?rsi ruma henki, vaan sen tekij?? ei ole monessa.
Nyt lopetti Maija voitelunsa, pani pullonsa suun lujasti kiinni, k??ri sen kyn?n kanssa sitten riepumyttyyn ja pisti salkkuunsa. Mutta is?nn?n hampaat olivat yh?kin lujasti yhteen puristetut, laajat kasvotkin olivat kurtistuneet tuskaisen n?k?isiksi ja melkein kokoon, ja v?liin kuului: ?h ... ?h ... ?h.
Em?nt? ei t?st? ollut tiet?vin??n, pujotti vaan kiireimm?n kautta puhtaita l?mpimi? vaatteita is?nn?n p??lle ja puheli:
-- Kyll? kai siit? nyt veri l?hti, jos siit? lienee tehoa. Ja sanoohan ne muutamat siit? olevankin. Ja kun h?nt? tekee, mit? taitaa, niin ei suinkaan siihen auta, kun k?rsi? ja tyyty?. Yht? on yhdell?, toista toisella. Maailma on t?ynn? vaivoja ja k?rsimyksi?.
Maijakin tuli t?h?n avuksi, ja kun huomasi, ett? is?nn?n selk?? yh? karvastelee, niin alkoi puhella:
-- Se kyll? hieman karvastelee, vaan kyll? sen miehinen mies kest??. Mit?p? semmoisesta voiteesta olisi apua, joka ei v?h??k??n kiilamoisi. Siin? on kolmenlaista t?rp?tti?, kolmenlaista kynsirasvaa ja kolmenlaista piki?ljy?, kerrassaan yhdeks?? ainetta, niinkuin sit? pit??kin oikeassa voiteessa olla. Niin eih?n se aivan mietoa ole, mutta kun siihen on katsottu kaikki synnyt ihan pienimm?st? suurimpaan, niin sen karvasteleminen on vaan paljasta hyv?? l??kett? kaikki.
Is?nt? ei sit? ollut kuulevinaankaan, vaan kun sai vaatteet p??lleen, niin ?hkien ja r?hkien alkoi ty?nty? ulos, jonne Maija ja em?nt? h?nt? kainaloista vakuuttaen saattoivat ja veiv?t sit? kyyti??n kamariin. Mutta Maija palasi
Continue reading on your phone by scaning this QR Code

 / 9
Tip: The current page has been bookmarked automatically. If you wish to continue reading later, just open the Dertz Homepage, and click on the 'continue reading' link at the bottom of the page.