Kuppari-Maija | Page 3

havuista ja varvuista suuren luudan, pani sen sylen pituiseen varteen ja sit? olallaan kantaen juoksun hyp?k?ss? menn? mylkenti saunaan. Ja heti rupesi sielt? kuulumaan valtainen kohina, kun Maija sill? suurella luudallaan aivan vihan v?ess? alkoi lyk?t?, kuosmittaa seini? ja lakea.
Viimein kuitenkin Maija sai saunan l?mpi?m??n. L?mpi?misajalla laittoi h?n sarvensa likoon, tarkasteli niiden rakkoja, hioi veist??n ja v?liin aina liippasi sit? ja koetteli, joko hius puhaisemalla katkeaa sen ter?ll? ja aina liippasi, siksi kunnes yhdenk??n hiuksen sai poikki...
Kun nyt sauna oli l?mminnyt niin, ett? saattoi siell? savulta olla, niin Maija pesi saunasta lattiankin, luutusi lasinkin ihan kirkkaaksi ja ajatteli, ett? varmaan is?nt?kin huomaa, mit? saunalle on tehty sitten viimen?kem?n.
Mutta kun is?nt? tuli r?hk?en ja ?hk?en saunaan eik? n?kynyt huomaavan mit??n, niin Maija alkoi selitell?:
-- Katsokaas, is?nt?! Eik?s t?m? sauna ole nyt erin?k?inen? Eik?s ole kuni silm?ns? pessyt? Min? kun t?m?n ihan ylenalaisiaan luudin ja luustasin. Ja mik? t?hk?n paljous, kun monta suurta vasullista kannoin tuonne ulos! Nyth?n t?m? on niinkuin ihmisten asunto. Min? olen tuolle lialle ja pahalle siivolle vihainen. Sille min? olen vihainen, kerrassaan vihainen.
Is?nt? ei t?t?k??n ollut kuulevinaan, ?hki ja r?hki vaan ja alkoi ty?nty? lauteelle, johon Maijakin koetti auttaa is?nt?? vakuuttamalla pysym??n portailla, kun t?m? ei tahtonut jaksaa astua portaalta toiselle, koski niin selk??n.
Em?nt?kin tulla tuoksahti saunaan, auttamaan is?nt?? lauteelta alas, mutta samassa kun vaan oven aukasi, Maijalle mieliksi huudahti:
-- Ai, ai! Jopa t??ll? nyt on Maijalla puhdasta ja valoisaa! Ei uskoisi. On ihan kuin eri sauna. Ne nuo meid?n tyt?t eiv?t perusta saunasta mit??n.
-- Mutta min? olen lialle ja pahalle siivolle vihainen, kerrassaan vihainen, huudahti Maija innostuneena em?nn?n kiitoksesta ja niiss? innoissaan porautti tuliselle kiukaalle suuren kiulullisen vett?, josta kohisten kuni koski rupesi tupruamaan tulenpalava l?yly.
Is?nt? kuuli jo kiukaan ??nest?, ett? ei hyv? peri, niin samassa paiskautui pitk?kseen ja kahden k?den korviaan pidellen vihaisesti kiljahti:
-- Voi, voi, sen toppo kun polttaa, eik? p??se pois! Voi, voi! No kaikkia sit?! Palaa t?nne nyt!
Maija ei kuitenkaan t?h?n h?t??ntynyt, hurautti vaan hameensa is?nn?n korviin, samassa sieppasi em?nn?n hameen, ja mit? vaan oli saatavissa, ja silm?nr?p?yksess? oli is?nt? ylt'yleens? hameitten ja paitain peitossa, ja Maija voittomielisen? puheli:
-- Ei ole h?t??, ei ole h?t??. Semmoisessa kukossa se juuri selk?kipe? hautuukin. Olkaahan vaan is?nt? huppukorvissa niin kauan, kun vaan jaksatte. Min? kihnauttelen hieman lis?? l?yly?, n?in juuri, hieman vaan ripsauttelen, ett? kiuas on vaan aina ??ness?. On t?ss? kyll? l?yly?, ei meill? ole kiirett?. Olkaahan vaan is?nt? niin kauan kun vaan jaksatte. T?m? se juuri tekee hyv?? selk?kivulle.
Is?nt? kuitenkin tunsi l?pi sen ry?kk?isen peitteens? rupeavan polttelemaan joka kohtaa, ihan kuin tulen v?liss?. Niin kohotti hieman p??t??n ja vihaisesti tiuskasi:
-- Pane rikeneen ovi auki! Palvautuu t?nne. Kaikkia hulluja... ??h Herra Jumala... Palaa t?nne nyt ihan karreksi.
-- Mik? siell? nyt on, alkoi em?nt?, onhan ovi jo auki, eik? t??ll? alaalla ole mit??n.
Maija ei kuitenkaan kuunnellut em?nn?n puhetta, kun h?n tiesi, ett? juuri oven aukaiseminen teki is?nn?lle pahimman siten, ett? ovesta tunkeutuva kylmyys ahdisti kuumuuden juuri sinne, miss? is?nt? oli. Maija alkoi kuitenkin kiululla humata kylm?? vett? ja huusi:
-- Ei ole h?t??.
Vesi on vanhin veljeksist?, Tuli nuorin tytt?rist?, Vilu veljist? vihaisin, Pohjolaisen pojan poika, Pohjolattaren tekem?, Imett?m? ilman immen, Tuulen tuiman tuuittama.
Nyt h?lveni is?nn?n ymp?rilt? kuumuus, juuri kuin se olisi paennut noita Maijan voimakkaita loitsusanoja. Is?nn?n mieli tuli miltei hyv?ksi, ja h?visi mielest? kaikki se karsaus, mik? oli syntynyt Maijan liikam??r?isest? l?ylytyksest? ja ep?mieluisesta hamepeitosta. Eik? tuntunut is?nn?st? ollenkaan vastenmieliselt?, kun Maija nousi lauteelle lykk?ilem??n is?nt??, em?nn?n ripsautellessa l?yly? tarpeen mukaan...
Is?nt? oli nyt, Maijan mielin m??rin kylvetetty?, laskettu alas lauteelta ja asetettu sit? varten laitetulle mattoalustaiselle kuppauslavalle, jossa nyt is?nn?n l?ylyst? punastunut vankka olento alastomana lojotti, ja Maija ketter?n? kapperehti sarvikiulunsa kanssa ja ik??nkuin em?nn?lle huomaattaakseen puheli:
-- Herrainen! Katsokaa, em?nt?, tuota is?nn?n selk??! Tuommoisina pisoina on paha veri! No ei kummempaa. N?ettek? em?nt? noita pilperoita?
-- Kyll?.
-- No ei kumma, jos selk? on kipe?. N?ettek?? Tuommoisina uituvina siit? riettaan pamahduksesta on s?rkynyt, veri tunkeutunut ylt'yleens?. Katsokaahan t?nne hartioihin asti! Mutta kyll? min? sille tied?n neuvon... Pannaanko t?h?n monta sarvea?
-- Paneehan vaan niin monta kuin sopii, kuului is?nn?n varma sana.
-- Niin paljon kuin sopii, huudahti Maija. Niin paljon kuin sopii! Voi ihme, kun on selk? kuin kapanalainen pelto. Menisih?n t?h?n sata sarvea, mutta minulla ei ole kuin 25, ja viisi on n?ist?kin t?mm?ist?, katsokaahan em?nt?, t?mm?ist? pikku nyppyr??, joita min? silm?kipeiss? silm?n alle ja hammaskipeiss? leukapieliin ja leuvan nen??n tiksuttelen. Kaksikymment? on n?it? oikeaa selk?sarvea, vaan pannaanhan ne, mitk? on. Noin vaan harvasteeseen kahden puolen selk?rangasta moksautellaan. Niin saadaan n?hd?, ett? hyv? tulee... Kas niin! Riittih?n niit?, kun riittikin, ihan tarpeen teoksi. Jos enempi, niin liiaksi.
Maija oli nyt kaksikymment? sarvea iskenyt is?nn?n selk??n ja otti nyt saunan akkunalta oravannahkaisesta tupesta kirkkaan tasak?rkisen veitsens?, liivautti sen lappeita kahta puolta k?mmeneens? ja puheli: -- T?ss? se on veitsi, jommoista ei ole muilla kuppareilla. Ne ovat t?ker?it? t?m?n rinnalla. T?m? se on raudan syd?nt?, ihan itse??n raudan syd?nt?. Sain t?m?n ihan