Kuppari-Maija | Page 2

Marjalan Hermannilta Ronkaalasta sisarensa h?ist? palatessa Kitusensel?lle hevosen, ihan suuren, lihavan, ja terveen mustan oriin, ett? kumpainenkin aisa p?rsk?hti poikki, ja hevonen juoksevilta jaloiltaan roiskahti tiepuoleen eik? sen er?n per??n karvan juuri j?r?ht?nyt.
-- Sep? ihmett?.
-- On se ihmett?, jatkoi Maija, eik? uskoisi, jos ei olisi n?hnyt, vaan min? n?in silmill?ni, katsoin silm?ll? kuin helmell?... Ne ovat juuri pahain ihmisten kirot ne. Vaan min? en ole juuri niin yksin turkissani, etten min? siihenk??n tiet?isi, mit? tarvitaan. Se tuo maailman ranta opettaa, mit? maailmalla tarvitaan.
Nyt oli Maija pitk?n tuokion ??neti, hiveli vaan hiljakseen kipe?? paikkaa ja itsekseen myh?ili, ik??nkuin houkutellakseen is?nt??kin jotakin sanomaan h?nen viimeisten sanojensa johdosta.
Is?nt? ei kuitenkaan mit??n sanonut. Niin Maija punalti p??t??n ja kysyi:
-- Olisikohan talossa kirvest?, jolla olisi hakattu ruumiin lautapuita tai mato tapettu, ja jota sitten ei olisi pajassa k?ytetty.
-- Ei ole, kuului is?nn?n lyhyt vastaus.
-- Mutta se kuitenkin t?ytyy meid?n saada vaikka sinisen kiven sis?st?. Ilman ei tule vallan hyv??. Ja sen min? tied?n, ett? Kuikkalassa on. Kuikkalan Aaro ja J?rkki Eomunkankaalta hakivat muorivainajalle arkun lautoja. Eiv?t suinkaan ne kirveett? hakeneet. L?hden kun l?hdenkin hakemaan.
T?m?n sanottuaan Maija sy?ks?hti ulos ja samassa n?htiin Kuikkalaan p?in juosta loimottavan pellon halki varpukerpuilla viitoitettua tiet?, eik? ollut tiet??kseenk??n kun repaleinen r?ijy irtonaisena hetalehti tuiskun kirtuisessa tuulessa ja paljas kaula punastui ahavan viimasta.
Pikku hetken per?st? juoksi nyt Maija l??h?tt?en samaa tiet? takaisin, suuri, kiilt?v?ter?inen kirves k?dess??n. Pirttiin tullessaan jo sylk?si Maija kolmasti sen kirveen pohjaan ja vei sen lieteen, jossa hiilloksen p??ll? py?ritteli sit? siksi, ett? se l?mpeni haaleanl?mpim?ksi. Sitten h?n juoksun hyp?k?ss? kiirehti kamariin, jossa is?nt? s?ngyss??n viel? entisess? sijassaan vatsallaan maata l?tk?tti.
Ovessa tullessaan Maija jo alkoi hieman h?tik?iden puhella;
-- En saanut ainoastaan kirvest?, jolla oli ruumiin lautoja hakattu, mutta sain kirveen, jolla on hakattu ruumiin laudat ja kolme matoa tapettu, mik? on sit? parempi. Ihan pitk?? matoa kuului Kuikkalan J?rkki t?ll? kirveen pohjalla ly?neen kuoliaaksi. Se mies ei olekaan h?t?poika.
Sitten Maija sylk?si kolmasti sen kirveen pohjaan vaahtoisen sylkens? ja rupesi sill? painelemaaan is?nn?n selk?? kipeimm?st? paikasta ja painellessaan luki:
Ompelen tulisen turkin Tulisilla tutkaimilla, Palavilla panteroilla Tulisen tuvan sis?ss?. Sen m? p??lleni pujotan, Ylitseni yll?ttelen.
Sitten Maija taas k?vi sit? kirvest? liedess? l?mmitt?m?ss?, sylk?si sitten taas kolmasti kirveen pohjaan, alkoi sill? taas painella is?nn?n sivuja ja jatkoi lukemistaan;
L?hden ammuksen ajohon, Pirun piilin nouantahan, Ajan ammukset aholle, Puskut pilvihin puhallan. H?n jos ampuu yhden nuolen, Min? ammun kaksi nuolta. H?n jos ampuu kaksi nuolta, Min? ammun kolme nuolta. H?n jos ampuu kolmin nuolin, Min? ammun sa'oin nuolin, Tuhansin on tuikkaelen. Minun on nuoleni nopeat, Ter?kseni tehoisammat.
Sitten taas kolmannen kerran Maija l?mmitti kirvest? liedess?, sylk?si siihen kolmasti, kiirehti taas sill? painelemaan is?nn?n selk?? ja jatkoi lukemistaan:
Otan kyiset kinttahani, Maan matoiset vanttuhuni, Joilla ruttohon rupean, Amputaudin tappelohon, Otan m? kokolta kourat, Veren juojalta vekarat, Havukalta haarottimet. Joilla ma ruton rutistan, Puhki painan perkelehen, Ristitty? rikkomasta, Tehty? teloamasta.
Nyt Maija sill? kirveen pohjalla teki kolme viisikantaa is?nn?n selk??n ja sitten pani kirveen loukkoon ja puheli viel?:
-- Moni ei tapa kirveell? matoa sent?hden, ett? jos sill? kirveell? tekee haavan, niin siihen menee madon vihat. Mutta J?rkki se tiet?? madon synnyn, niin h?n uskaltaa ly?d? kirveell? matoa, ja t?mm?isess? tapauksessa se l?ytyy hyv?n? edest?. Eik?s tunnukkin selk? jo paremmalta, vaikka eih?n se ruttoon niin hyv?ksi tule kuin pahaksi?
-- Eih?n se ole pahempikaan, sanoi is?nt? itse??n hieman nujauttaen ja aikoi viel? lis?t?, ett? tuntui se todellakin hyv?lt? l?mpim?ll? raudalla paineleminen, vaan siihen j?i sanonta, kun Maija ihastuneena huudahti:
-- Kas sit?! Enk?s min? tiennyt! Johan min? alkupiteest? sanoin, ett? min? en ole yksin turkissani. Min? olen siksi monella h?rj?n savulla maannut, ett? vaikka min? olen t?m?n n?k?inen, niin min? olen monen makuinen. Minua t?ytyy v?ist?? hiiden v?en.
Nyt aikoi taas Maija kuninkaan henkil??k?rin opettamalla tavalla ruveta lykk??m??n is?nn?n selk??, mutta kun ei sit? viel?k??n k?rsinyt, niin t?ytyi ruveta nytystelem??n ainoastaan sormiensa nenill?.
T?m? kuitenkin Maijan mielest? tuntui kovin yksitoikkoiselta, niin siin? hieroskellessaan alkoi puhella:
-- Se kun on tuommoiseksi ruhtonut tuon sel?n, ly?nyt ihan musuksi, niin vallan hyv?? t?st? ei tule, jos ei vaan pahaa verta oteta pois. Kyll? t?ytyy kupata edes muutamia sarvia tuohon juuri, noin t?h?n, parhaan taikapaikan ymp?rille. Vai mit? sanotte?
-- Lieneeh?n se parasta koittaa sit?kin, sanoi is?nt? ja kipe?sti voihkien k??ntyi syrj?lleen.
Maija kuultuaan is?nn?n my?nnytyksen, hypp?si yl?s, menn? hurahti ovesta ulos ja menness??n sanoi:
-- Mit?s muuta, kuin sauna l?mmit? ja sarvet likoon.
Sen sanottuaan Maija menn? huurotti suoraa p??t? saunaan pannakseen sit? l?mmit?, mutta kun huomasi saunan hyvin nokiseksi ja pahasiivoiseksi, niin p??st?kseen is?nt?v?en silmiss? useammassa suhteessa huomatuksi, palasi h?n takaisin saunasta jo niine hyvins? ja tullessaan porisi:
-- Kaikkea sit? n?kee, kun kauan el??, kun sauna on ylt? p??lt? nokinen kuin paha lakeistorvi, ja kokonaan roskan vallassa, kuin paha sikopahna, ett? keskell? on pikkusen onttoa, kuin karhun pes?ss?. Min? pesen silt? silm?t. Minun ty?huoneeni t?ytyy olla puhtaampi. Min? en millek??n ole niin vihainen kuin lialle ja pahalle siivolle. Sille min? olen vihainen, kerrassaan vihainen.
Niin poristen teki Maija tanhuan edustalla olevista