Kuppari-Maija

Kuppari-Maija, by Heikki Meril?inen

The Project Gutenberg EBook of Kuppari-Maija, by Heikki Meril?inen This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included with this eBook or online at www.gutenberg.net
Title: Kuppari-Maija
Author: Heikki Meril?inen
Release Date: July 27, 2005 [EBook #16374]
Language: Finnish
Character set encoding: ISO-8859-1
*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK KUPPARI-MAIJA ***

Produced by Tapio Riikonen

KUPPARI-MAIJA
Kirj.
Heikki Meril?inen
J & K H?glund, Kajaani, 1901.

Maijalla ei ollut kotia koko ik?n??n. Naimisissakin oli h?n ollut yht? kodittoman Pietin kanssa, joka nelj?n vuoden per?st? kuollessaan j?tti Maijan kaulaan kaksi alastonta ja turvatonta lasta. N?itten ja itsens? el?tt?miseksi p??tti nyt Maija heitt?yty? hierojaksi ja kuppariksi, kun muutakaan tointa, paitsi kerj??mist?, ei ollut tarjolla.
Ensi aluksi sai Maija ty?t? ainoastaan laitakyliss?, ulkona varsinaisten hierojain ja kupparien ty?piirist?. N?it? laitakyli? my?ten kulki h?n useammassa kirkkokunnassa ja oli jo voittanut monta kiitosta, niin ett? Maija itsekin jo uskoi itsens? oivalliseksi hierojaksi ja tarpeen sattuessa kuppariksikin. Senp? t?hden h?n nyt aina taloon tultuaan ei kauan siekaillut, ennenkun meni is?nn?n tai em?nn?n viereen istumaan ja ilman hevertelem?tt? alkoi hienoilla sormillaan hyppel?id? ja nytystell? niskasuonia, jota tehdess??n alkoi jahkailla ja ihmetell?:
-- Ai ihmett?, mink?laisilla makuroilla ja mokuroilla on kaulasuonet! Voi tokiinsa ettette ole vikoja jo ennen hierottaneet, kun tuommoiseksi, ihan yhdeksi karikoksi ovat menneet kaulasuonet! Kas, kas, kun ovat kiinte?ll?, kuin viulun kielet. Ai, ai, ett? ette ole jo ennemmin hierottaneet, ja jospa sit? jonkunmoisella hierojalla hierottaisikin, niin ne eiv?t tiet?isi n?ist? mit??n, hivelev?t vaan p??llisin puolin, kuin j?niksen k?p?l?ll?. Vaan min? ne kiepe?t suonet kaivelenkin ihan luita ja ytimi? my?ten ... kas tuossakin suoni miten on kiikkaalla, ihan kuin kanteleen kieli... Ai, ai, kyll? n?iss? olisi k?t?sen loimet, ennenkun ne olisivat syntym?asullaan, vaan kyll? niiden minun k?siss?ni t?ytyisi kuontua.
T?m? l?ksy oli Maijalla aina suussa, niin pian kun h?n vaan taloon tultuaan oli ruvennut is?nn?n tai em?nn?n kaulasuonia hieromaan. Oli h?n t?m?n l?ksyns? kertonut jo vuosia sitten ison Hannulan is?nn?llekin, vaan ei h?n silti ollut p??ssyt pitemp??n ty?h?n Hannulan is?nn?n kanssa, kuin ainoastaan sen pikku hetken, mink? h?n omin lupinsa hieroi. Mutta nyt oli Hannulan is?nn?n sel?n kirvest?nyt, ja Maija sattui juuri tulemaan Hannulaan. H?net n?hty??n em?nt? oikein iloissaan huudahti:
-- Siin? paha, kussa pahaa mainitaan. Olimme juuri p??sseet sanomasta, ett? kun tulisi edes se Maija tuota is?nn?n selk?? hieromaan, kun meid?n entinen hierojamme Teppanan Riikka on urennut Korpistenm?en puoleen.
-- Onko kirvest?nyt is?nn?n sel?n? keskeytti Maija em?nn?n puheen, ja mustat silm?t leimahtivat kirkkaammiksi kuin koskaan ennen, ja alasp?in riippuvat l?p?k?t kasvotkin k?viv?t ihan hohtaviksi ihastuksesta.
-- Onhan se kirvest?nyt, eik? v?h?n, jatkoi em?nt?. Ihan niilt??n nimi??n eilen illalla tuolla ulkona k?ydess? oli ampunut ja el?s p?t? asiassa, oli vaan tyhj?? reke? kartanolla nostanut lumittumasta syrj?lleen, niin siin? oli rouhassut ett? ?l? oli p??ssyt. Tuskin p??si omin jaloin huoneeseen ja selk?ns? tiess? makaa nyt tuolla kamarin s?ngyn p??ll? eik? k?rsi hievahtaakaan. Y?n on volissut kuin lapsenpiinassa.
-- Ei ole h?t??. ?lk?? h?t?ilk?, kun min? satuin tulemaan, vakuutti Maija t?pp?si? jaloistaan riisuessaan. Ja kun oli p??llysvaatteensa riisunut ja pannut naulaan, ei malttanut Maija sukia puoleksi hartona olevia hapsiaankaan, vaan sanaa puhumatta l?ksi kiirehtim??n is?nn?n luokse kamariin, johon menness??n vasta kaksin k?sin oikoi kasvoillaan riippuvia mustia hiussuortuvia korvainsa taakse ja kamarin ovea aukastessaan huudahti:
-- P?iv??, is?nt?! Kuinka is?nt? jaksaa? Mink? sanottuaan meni suoraa p??t? is?nt??n k?siksi.
-- Tuon sel?nh?n tuo rouhasi, sanoi is?nt? lyhyesti ja aikoi kertoa miten v?h?ss? asiassa se tuli, mutta ei kerinnyt kun Maija alkoi selk?suonia kopristella ja puheli:
-- Se on juuri se, kun ei tule oikein hierotuksi, ne eiv?t osaa hieroa siit?, mist? pit?isi. Vaan nyt ei ole h?t??, kyll? se nyt paranee. Se tuo maailman ranta ihmist? opettaa. Min? Riekinrannan kaupungissa kuninkaan henkil??k?rilt? kuulin, miten mit?kin paikkaa pit?? hieroa. Vaan semmoisten miesten opetettavana ei olekaan moni hieroja ollut, ja senp?t?hden ne eiv?t oikeasta hieromisesta tied?k??n ei h?lyn p?ly?.
Is?nt? oli s?ngyss??n nyt puoli selj?ll??n, joten t?ytyi p??st? aivan vatsalleen, jos mieli saattaa hieroa sel?n kipeimpi? kohtia, ja oli se is?nt? vaivalla ja hammasta purren ponnistamalla ja Maijan avulla saanutkin vankan ja lihavan olentonsa k??nnetyksi sellaiseen asemaan, kuin Maija oli tarkoittanut.
Nyt Maija puristi nyrkkiin kumpasenkin k?tens? ja rupesi sitten hartian voimalla hartioista sivuihin p?in selk?rangan kohtaa lykk??m??n ja sanoi:
-- N?in, juuri n?in se kuninkaan henkil??k?ri k?ski selk?? hieroa.
Maija ei kuitenkaan kerinnyt kuin yhden ainoan kerran kurauttaa pitkin is?nn?n leve?? selk??, kun is?nt? yhteen puristetuin hampain voivahti niin kipe?sti kuin taisi ja tuskaisesti k?histen ?r?hti:
-- ?l? pe----leen toppo niin kovasti! Koskee ihan kuin silm?ter??n!
Maija t?m?n kuultuaan hieman s?ps?hti ja huudahti:
-- Herrainen! Onko se niin kipe??
T?m?n sanottuaan alkoi h?n keve?sti sivell? sit? kipe?? paikkaa ja puheli:
-- Ai ihme! T?m?h?n on ihan ajetuksissa. Kyll? min? nyt ysk?n ymm?rr?n. T?m? ei ole tavallista selk?kipe??. T?m? on todellakin oikea kirvestys eli ammus, kuten el?imell?kin. Se on ruman hengen tulinen nuoli, se ampuu ihmist? samoin kuin elukkaakin. Ampuihan kerran