Kuninkaan-alut | Page 8

toiveista?
MARGARETA. Minä en ole teidän tähtenne luopunut mistään ihanista
toiveista.
HOOKON. Ja te tahdotte olla minua lähellä, ja antaa minulle hyviä
neuvoja?
MARGARETA. Sydämmestäni haluan olla teitä lähellä.
HOOKON. Ja antaa minulle hyviä neuvoja. Kiitos siitä; vaimojen
neuvot ovat hyvät joka miehelle, ja minulla ei tästä lähin ole muuta
kuin te; -- minun täytyi lähettää pois äitini --
MARGARETA. Niin, hän oli teille liian rakas.
HOOKON. Ja minä olen kuningas. Hyvästi siis, Margareta! Te olette
vielä niin nuori; mutta tulevana kesänä vietämme häämme, -- ja siitä
hetkestä lupaan pitää teidät luonani kaikessa kohtuullisessa
uskollisuudessa ja kunniassa.
MARGARETA (hymyilee surumielisesti). Niin, minä tiedän, että pitkä
aika kuluu, ennenkuin lähetätte minut pois.
HOOKON (elävästi). Lähettää teidät pois? Sitä en koskaan tee!

MARGARETA (kyynelsilmin). Ette, niin tekee Hookon ainoastaan
niille, jotka ovat hänelle liian rakkaat. (Menee ovea kohti. Hookon
katsoo miettiväisenä hänen jälkeensä.)
RAGNHILD ROUVA (oikealta). Kuningas ja jaarli niin kauvan täällä
sisällä! Levottomuus minut tappaa; -- Margareta, mitä on kuningas
sanonut ja tehnyt?
MARGARETA. Oi, niin paljon! Viimeksi hän otti käskynhaltijan ja
kuningattaren.
RAGNHILD ROUVA. Sinun, Margareta!
MARGARETA (äidin kaulassa). Niin!
RAGNHILD ROUVA. Sinä tulet kuningattareksi!
MARGARETA. Ainoastaan kuningattareksi; -- mutta luulen että olen
sentäänkin iloinen. (Hän ja äiti menevät yhdessä ulos oikealle.)
SKULE JAARLI (Iivari Boddelle). Tässä ovat kirjeemme; viekää ne
kuninkaan äidille ja Kangalle.
(Iivari Bodde kumartaa ja menee.)
DAGFINN BONDE (salin ovella). Nidarosin arkkipiispa pyytää saada
tehdä kunnioituksensa kuningas Hookon Hookoninpojalle!
HOOKON (hengittää täysin rinnoin). Vihdoin olen siis Norjan
kuningas.
(Menee sisään valtasaliin.)
SKULE JAARLI (kätkee kuninkaan sinetin vyöhönsä). Mutta minä
hallitsen maata ja valtakuntaa.
Esirippu laskee.

TOINEN NÄYTÖS.
(Kestisali Bergenin kuninkaanhovissa. Iso kaariakkuna keskellä
peräseinää. Pitkin seinää on lava, jolla istuimia naisia varten.
Vasemmalla sivuseinällä on kuninkaan istuin muutama askel lattiaa
ylempänä; suuri ovi vastaisella seinällä. Lippuja, sotamerkkejä, kilpiä
ja aseita sekä kirjavia peitteitä riippuu seinäpylväissä ja leikkauksilla
koristetusta parvesta. Ympäri salia on asetettu juomapöytiä kannuineen,
sarvineen ja tuoppineen.)
(Hookon kuningas istuu lavalla Margaretan, Sigridin, Ragnhild rouvan
ja useamman muun korkean naisen kanssa. Iivari Bodde seisoo
kuninkaan istuimen takana. Kuninkaan ja jaarlin miehet sekä vieraat
istuvat juomapöydissä. Ensimmäisessä pöydässä oikealla kädellä istuu
muiden muassa Dagfinn Bonde, Gregorius Juhonpoika ja Pool Flida.
Skule jaarli ja Nikolaus piispa pelaavat lautapeliä eräällä pöydällä
vasemmalla kädellä. Jaarlin kotoväki liikkuu edes takaisin kantaen
juotavia esiin, Toisesta likeisestä huoneesta kuuluu soittoa seuraavien
tapausten aikana.)
DAGFINN BONDE. Nyt on viides päivä käsissä, ja yhtä virkkuja ovat
passarit täysiä tuoppia tuomaan.
POOL FLIDA. Jaarlin ei koskaan ollut tapana vieraitansa janoon
näännyttää.
DAGFINN BONDE. Ei, eipä siltä näytä. Näin oivallisia kuninkaan
häitä ei Norjassa ennen ole kuultu eikä nähty.
POOL FLIDA. Skule jaarli ei olekkaan ennen tytärtä naittanut.
DAGFINN BONDE. Totta kyllä; jaarli on mahtava mies.
ERÄS ASEMIES. Hänellä on kolmas osa valtakuntaa. Enemmän kuin
yhdelläkään jaarlilla ennen on ollut.
POOL FLIDA. Kuninkaan osa on kuitenkin suurempi.

DAGFINN BONDE. Siitä emme tässä väittele; nyt olemme ystäviä ja
hyvässä sovussa, (juo Poolin kanssa.) Olkoon kuningas kuningas ja
jaarli olkoon jaarli.
POOL FLIDA (hymyilee). Helposti kuulee, että olet kuninkaan miehiä.
DAGFINN BONDE. Niin on jokaisen jaarlinkin miehen velvollisuus.
POOL FLIDA. Ei koskaan. Me olemme vannoneet valamme jaarlille,
emmekä kuninkaalle.
DAGFINN BONDE. Se voi vielä tapahtua.
NIKOLAUS PIISPA (matalalla äänellä jaarlille heidän pelatessaan).
Kuuletteko mitä Dagfinn Bonde sanoo?
SKULE JAARLI (katsomatta ylös) Kuulen kyllä.
GREGORIUS JUHONPOIKA (katsoo tarkasti Dagfinniin). Miettiikö
kuningas semmoista.
DAGFINN BONDE. No, no, -- olkoon menneeksi; -- ei riitaa tänään.
NIKOLAUS PIISPA. Kuningas tahtoo valaa teidän miehiltänne, jaarli.
GREGORIUS JUHONPOIKA (kovemmin). Miettiikö kuningas
semmoista, kysyn minä?
DAGFINN BONDE. Minä en vastaa. Juokaamme kuninkaan ja jaarlin
rauhan ja ystävyyden malja. Olut on oivallista.
POOL FLIDA. Se onkin saanut aikansa seistä.
GREGORIUS JUHONPOIKA. Kolme kertaa on jaarli valmistanut
häitä, kolme kertaa lupasi kuningas tulla, -- kolme kertaa jäi hän
tulematta.
DAGFINN BONDE. Syyttäkää jaarlia siitä; hän antoi meille täyden
työn Vikenissä.

POOL FLIDA. Olen kuullut sanottavan, Sigurd Ribbung tuotti teille
vielä enemmän työtä Vermelannissa.
DAGFINN BONDE (kiihoittuen). Niin, kuka päästi Sigurd Ribbungin
irti?
GREGORIUS JUHONPOIKA. Sigurd Ribbung karkasi meiltä
Nidoros'issa, sen jokainen tietää.
DAGFINN BONDE. Mutta ei kukaan tiedä teidän estäneen häntä.
NIKOLAUS PIISPA (jaarlille, joka miettii yhtä siirrosta pelissä).
Kuuletteko jaarli, -- te se päästitte Sigurd Ribbungin irti.
SKULE JAARLI (siirtää). Se sävel on vanha.
GREGORIUS JUHONPOIKA (Dagfinnille.) Luulin toki sinun
kuulleesi Iislantilaisesta, Antero Torsteinin pojasta, Sigurd Ribbungin
ystävästä --
DAGFINN BONDE. Niin; Sigurd kun oli karannut, niin te hirtitte
Iislantilaisen, sen tiedän.
NIKOLAUS PIISPA (siirtää ja sanoo hymyillen jaarlille). Nyt minä
lyön talonpojan, herra jaarli.
SKULE JAARLI, (äänekkäästi). Lyö vaan; vähäinen arvo talonpojalla.
(Siirtää nopan).
DAGFINN BONDE. Niin kyllä, sen sai Iislantilainen todistaa, kun
Sigurd Ribbung karkasi Vermelantiin.
(Hillittyä naurua kuninkaan miehissä; kanssapuhetta jatketaan
alennettuin äänin; kohta tämän jäljestä tulee mies sisään ja kuiskaa
Gregorius Juhonpojalle.)
NIKOLAUS PIISPA. Ja sitte minä siirrän tuohon; ja te olette voitettu.

SKULE JAARLI. Siltä näyttää.
NIKOLAUS PIISPA (nojauu taapäin tuoliinsa). Te puollustitte
huonosti kuningasta lopulla.
SKULE JAARLI (kaataa pelin kumoon ja nousee seisoalle.) Minä olen