Kuninkaan-alut | Page 7

parannettavata (jatkaa kirjoitustansa.)
VEGARD VÆRADALIN HERTTUA (hiljaa Nikolaus piispalle). Se
oli minun neuvoni, tämä kuninkaan äidistä Ingasta.
NIKOLAUS PIISPA. Minä tunsin teidät kohta neuvostanne.
VEGARD VÆRADAL. Mutta verta verrasta nyt.
NIKOLAUS PIISPA. Odottakaa. Minä pidän lupaukseni.
HOOKON (antaa pergamentin Iivari Boddelle). Kääri se ja vie se itse
hänelle, sekä paljo rakkaita terveisiä --
IIVARI BODDE (joka on luonut silmäyksen pergamenttiin). Herra, --
jo tänä päivänä, kirjoitatte te!
HOOKON. Nyt on myötätuuli alaspäin matkustajalle.
DAGFINN BONDE (vitkaan). Muistakaa, herra kuningas, että hän on
koko yön rukoellen ja paastoten maannut alttarin juurella.
IIVARI BODDE. Ja mahdollisesti on hän väsynyt raudankannannasta.
HOOKON. Totta kyllä, totta kyllä; -- hyvä armas äitini --! (päättäen.)
Niin, jos hän on liian väsynyt, niin odottakoon huomiseksi.
IIVARI BODDE. Teidän tahtonne on tapahtuva, (panee uuden
pergamentin esille.) Mutta sitten toinen, herra.

HOOKON. Toinen? -- Iivari Bodde, minä en voi.
DAGFINN BONDE (osottaen Ingan kirjettä). Tuon te kuitenkin voitte.
IIVARI BODDE. Kaikki, joka on syntistä, on rikottava.
NIKOLAUS PIISPA (joka tällä aikaa on lähestynyt). Sitokaa nyt
jaarlin kädet, Hookon kuningas.
HOOKON (matalammalla äänenä). Pidättekö sen tarpeellisena?
NIKOLAUS PIISPA. Ette koskaan voi maan rauhaa ostaa
huokeampaan hintaan.
HOOKON. Silloin voin sen tehdä. Kynä tänne! (kirjoittaa.)
SKULE JAARLI (piispalle, joka käy näkymön yli oikealle). Teillä
näkyy olevan kuninkaan korva vallassanne.
NIKOLAUS PIISPA. Teidän eduksenne.
SKULE JAARLI. Niinkö sanotte?
NIKOLAUS PIISPA. Ennen iltaa olette minua kiittävä.
(Astuu etäämmälle.)
HOOKON (tarjoo pergamenttia). Lukekaa tämä, jaarli.
SKULE JAARLI (lukee, katsoo kummastuneena kuninkaasen ja sanoo
puoliääneensä). Te rikotte kaiken yhteyden nuoren Kangan kanssa?
HOOKON. Kangan kanssa, jota olen rakastanut yli kaiken maailmassa.
Tästä päivästä saakka hän ei enää saa näkyä sillä tiellä, jota kuningas
käy.
SKULE JAARLI. Suuri on työnne, Hookon; -- itsestäni hyvin tiedän,
miltä se tuntuu --

HOOKON. Pois täytyy jokaisen, joka on kuninkaalle liian rakas. --
Sido kirje, (antaa sen Iivari Boddelle.)
NIKOLAUS PIISPA (kumartaa tuolin yli). Herra kuningas, nyt
lähestytte suuren askeleen jaarlin ystävyyttä.
HOOKON (ojentaa hänelle kätensä). Kiitos, Nikolaus piispa; paraasen
neuvoitte minua. Pyytäkää joku armo, ja se on teille myönnetty.
NIKOLAUS PIISPA. Tahdotteko?
HOOKON. Sen lausun kuninkaan-sanallani.
NIKOLAUS PIISPA. No, tehkää Vegard Væradal Hoologalannin
käskynhaltijaksi.
HOOKON. Vegard? Hän on milt'ei uskollisin ystäväni; en mielelläni
lähettäisi häntä niin kauvas luotani.
NIKOLAUS PIISPA. Kuninkaan ystävä on kuninkaallisesti palkittava.
Sitokaa jaarli niinkuin olen neuvonut, niin olette ijäksi turvattu.
HOOKON (ottaa pergamenttilehden). Vegard saakoon viran
Hoologalannissa. (kirjoittaen.) Tässä annan hänelle kuninkaallisen
kirjeeni vahvistukseksi.
(Piispa väistyy etäämmälle.)
SKULE JAARLI (lähestyy pöytää). Mitä kirjoitatte?
HOOKON (ojentaa hänelle lehden). Lukekaa.
SKULE JAARLI (lukee ja katsoo tarkasti kuninkaasen). Vegard
Væradal? Hoologalantiin?
HOOKON. Pohjanpuoliseen, joka on avoinna.
SKULE JAARLI. Ette siis muista, että Antero Skjaldarband myös on
käskynhaltijana pohjoisessa? He ovat katkeria vihollisia; -- Antero

Skjaldarband on minun miehiäni --
HOOKON (hymyilee ja nousee seisoalle). Ja Vegard Væradal minun.
Siis katsokoot että sopivat mitä pikemmin, sitä parempi. Tästä lähtein
poistukoon viha kuninkaan ja jaarlin miesten väliltä.
NIKOLAUS PIISPA. Hm, tässä voi pian käydä hullusti! (lähestyy
levottomana.)
SKULE JAARLI. Te ajattelette älykkäästi ja syvästi, Hookon.
HOOKON (lämpimästi). Skule jaarli, tänään otin teiltä valtakunnan, --
mutta antakaa tyttärenne jakaa se minun kanssani!
SKULE JAARLI. Tyttäreni!
MARGARETA. Jumala!
HOOKON. Margareta, -- tahdotteko olla kuningatar?
MARGARETA (pysyy äänettömänä).
HOOKON (ottaa häntä kädestä). Vastatkaa minulle.
MARGARETA (hiljaa). Tahdon kernaasti olla teidän vaimonne.
SKULE JAARLI (lyöden kättä). Rauha ja sovinto sydämmestäni!
HOOKON. Kiitos!
IIVARI BODDE (Dagfinnille). Jumalan kiitos; nyt päivä koittaa.
DAGFINN BONDE. Melkeinpä luulen niin. En koskaan ennen ole
jaarlista niin pitänyt kuin nyt.
NIKOLAUS PIISPA (taempana). Olkaa aina varoillanne, hyvä Dagfinn,
--, olkaa aina varoillanne.
IIVARI BODDE (Vegardille). Nyt olette käskynhaltija

Hoologalannissa; tässä on teille kuninkaan vahvistus, (antaa hänelle
kirjeen.)
VEGARD VÆRADAL. Sitten kiitän kuningasta hänen armostaan,
(aikoo mennä.)
NIKOLAUS PIISPA (seisottaa hänet). Antero Skjaldarbandilla on
kankea niska, elkää antako kukistaa itseänne.
VEGARD VÆRADAL. Se ei ole kellenkään ennen onnistunut,
(menee.)
NIKOLAUS PIISPA (seuraa jäljestä). Olkaa kiven kova Antero
Skjaldarbandia vastaan, -- ja ottakaa muuten siunaukseni matkallenne.
IIVARI BODDE (joka on kuninkaan takana odottanut,
pergamenttikääryt kädessä) Tässä ovat kirjeet, herra --
HOOKON. Hyvä; anna ne jaarlille.
IIVARI BODDE. Jaarlille? Ettekö te ensin pane sinettiä päälle?
HOOKON. Sehän on jaarlin toimi; -- hänellä sinetti on.
IIVARI BODDE (hiljaisemmalla äänellä). Niin tähän saakka, -- niin
kauvan kuin hänellä oli holhojavalta; -- mutta nyt!
HOOKON. Nyt niinkuin ennen; sinetti on jaarlilla, (poistuu.)
SKULE JAARLI. Antakaa kirjeet minulle, Iivari Bodde.
(Menee kirjeet kädessä pöydän luo, ottaa esiin valtasinetin, jota pitää
kätkettynä vyössään, ja sulkee seuraavana aikana kirjeet.)
NIKOLAUS PIISPA (puoliääneen). Hookon Hookoninpoika on
kuningas -- ja kuninkaan sinetti on jaarlilla; -- ei ole hätää, ei ole hätää.
HOOKON. Mitä sanotte, herra piispa?

NIKOLAUS PIISPA. Minä sanon, Jumala ja pyhä Olavi varjelevat
pyhää kirkkoansa. (Menee sisään kuninkaan saliin.)
HOOKON (lähestyy Margaretaa). Viisas kuningatar voi valtakunnassa
suuria vaikuttaa; teidät voin vakaasti valita, sillä minä tiedän, että te
olette viisas.
MARGARETA. Enkö muuta!
HOOKON. Mitä tarkoitatte?
MARGARETA. En mitään, en mitään, herra.
HOOKON. Ettekä te kanna vihaa minua kohtaan, vaikka minun tähteni
olette luopuneet ihanista