Kuninkaan-alut | Page 6

taa --
RAGNHILD ROUVA. Hookonin miehet tahtovat sen est??!
MARGARETA. Jaarli pit?? kiinni tuolista --!
RAGNHILD ROUVA. Hookon puhuu vihaisesti h?nelle -- (pakenee kirkaisten akkunasta.) Oi Jesus Kristus! N?itk?s silm?t -- ja hymyilemisen --! Ei, se ei ollut jaarli!
MARGARETA (joka pelvolla on seurannut h?nt?). Ei se ollut Hookonikaan! Ei jaarli eik? Hookon.
SIGRID (akkunassa). Oi kurjaa, kurjaa!
MARGARETA. Sigrid!
RAGNHILD ROUVA. Oletkos sin? t??ll?!
SIGRID. Niin alhaista polkua t?ytyy heid?n k?yd?, kiivet?ksens? yl?s kuninkaan istuimelle.
MARGARETA. Oi, rukoile meid?n kanssamme, ett? kaikki k??ntyisi paraaksi.
RAGNHILD ROUVA (vaaleana ja pelj?styneen? Sigridille). N?itk?s h?net --? N?itk?s minun is?nt?ni --? Silm?t ja hymyilemisen, -- en olisi h?nt? tuntenut!
SIGRID. Oliko h?n Sigurd Ribbungin n?k?inen!
RAGNHILD ROUVA (hiljaa). Oli, h?n oli Sigurd Ribbungin n?k?inen!
SIGRID. Hymyilik? h?n niinkuin Sigurd?
RAGNHILD ROUVA. Niin juuri!
SIGRID. Silloin tulee meid?n kaikkien rukoilla!
RAGNHILD ROUVA (ep?toivon voimalla). Jaarlin t?ytyy tulla valituksi kuninkaaksi! H?nen sielunsa turmeltuu, jollei h?n tule maan ylimm?iseksi mieheksi!
SIGRID (voimakkaammin). Siis tulee meid?n kaikkien rukoilla!
RAGNHILD ROUVA. Hiljaa, mit? se on! (akkunassa.) Mik? huuto! Kaikki miehet ovat nousseet; kaikki liput ja sotamerkit liehuvat tuulessa.
SIGRID (tarttuu h?nen k?sivarteensa). Rukoile, vaimo! Rukoile is?nt?si edest?!
RAGNHILD ROUVA. Niin, pyh? Olavi, suo h?nelle kaikki valta t?ss? maassa!
SIGRID (raivoisasti). Ei, -- ei ollenkaan! Muutoin h?n ei pelastu!
RAGNHILD ROUVA. H?nen t?ytyy saada valta. Kaikki hyv? h?ness? it?? ja hedelm?i, jos h?n sen saa. -- Katso ulos, Margareta! Kuuntele tarkkaan! (per?ytyy askeleen taap?in.) Kaikki kohottavat k?tens? valaan!
MARGARETA (kuuntelee akkunassa).
RAGNHILD ROUVA. Jumala ja pyh? Olavi, ket? se tarkoittaa?
SIGRID. Rukoile!
MARGARETA (kuuntelee ja k?skee kohottamalla k?tens? vaikenemaan).
RAGNHILD ROUVA (hetken p??st?). Puhu!
(Ker?j?kent?lt? kuuluu kova torvien toitotus.)
RAGNHILD ROUVA. Jumala ja pyh? Olavi, ket? se tarkoitti? (lyhyt ??nett?myys.)
MARGARETA (k??nt?? p??ns? ja sanoo). Nyt he ottivat Hookon Hookoninpojan kuninkaaksi.
(Kuninkaansaaton soitto alkaa kuulua, ensin hiljemmin, sitten yh? l?hemm?lt?. Ragnhild rouva turvautuu itkien Sigridiin, joka vie h?net ulos oikealle. Margareta j?? liikkumattomana nojaamaan akkunan pieleen. Kuninkaan hovipojat aukaisevat suuret ovet; n?ky on vapaa valtasaliin, jonka ker?j?kent?lt? tuleva saatto v?hitellen t?ytt??.)
HOOKON (k??ntyy ovessa Iivari Bodden puoleen). Tuo mulle kyn? ja vahaa ja silkki?, -- pergamenttia on minulla t??ll? sis?ll?. (Menee hyvin liikutettuna p?yd?n luo ja laskee muutamia pergamenttik??ryj? esille.) Margareta, nyt olen kuningas!
MARGARETA. Min? tervehd?n herraani ja kuningastani.
HOOKON. Kiitos! -- (katsoo h?neen ja ottaa h?nt? k?dest?.) Suokaa anteeksi; min? en tullut ajatelleeksi, ett? se varmaan loukkaa teit?.
MARGARETA (vet?? k?tens? pois). Ei se minua loukannut; -- Te olette varmaan kuninkaaksi syntynyt.
HOOKON (el?v?sti) Niin eik? t?ydy jokaisen niin sanoa joka muistaa, kuinka ihmeellisesti Jumala ja kaikki pyh?t ovat minut pelastaneet kaikesta pahasta? Vuoden vanhana kantoivat Birkebeinit minut vuorten yli pakkasessa ja pahassa s??ss? ja niitten keskelt?, jotka minun henke?ni vainosivat. Nidarosissa p??sin min? ehe?n? Baglein k?sist?, silloin kuin he polttivat kaupungin ja surmasivat niin monta meid?n puoluelaistamme, ja kuin Inge kuningas itse h?dintuskin pelastui laivalle kiipe?m?ll? ankkurik?ytt? yl?s.
MARGARETA. Te olet kokenut kovan kasvatuksen.
HOOKON (katsoo h?neen tarkasti). Minusta tuntuu nyt, ett? te olisitte voinut sit? huojentaa.
MARGARETA. Min?k??
HOOKON. Te olisitte voinut olla minulle hyv? kasvatussisar niin? vuosina, jolloin yhdess? kasvoimme.
MARGARETA. Mutta niin ei k?ynyt.
HOOKON. Niin, -- niin ei k?ynyt; -- me katselimme toiseemme, kumpikin nurkastansa, mutta harvoin me puhuttelimme toisiamme -- (k?rsim?tt?m?sti.) mihink? h?n j?i! (Iivari Bodde tulee kirjoitusneuvot k?dess?.). Siin?k?s olet; anna t?nne!
(Hookon istuu p?yt??n ja kirjoittaa. V?h?n j?lkeen tulee Skule jaarli sis??n, sitten Dagfinn Bonde. Nikolaus piispa ja Vegard V?radalin herra.)
HOOKON (katsoo yl?s ja laskee kyn?n). Herra jaarli, tied?ttek? mit? kirjoitan? (jaarli l?hestyy.) Min? kirjoitan ?idilleni; min? kiit?n h?nt? kaikesta hyv?st? ja annan h?nelle tuhat suudelmaa -- kirjeess?, ymm?rr?tteh?n. H?n tulee l?hetett?v?ksi it?kulmalle Borgasysseliin, jossa h?n saa asua kaikessa kuninkaallisessa kunniassa.
SKULE JAARLI. Te ette tahdo pit?? h?nt? kuninkaan kartanossa?
HOOKON. H?n on minulle liian rakas, jaarli; -- kuningas ei saa pit?? luonansa ket??n, joka on h?nelle liian rakas, kuninkaan t?ytyy toimia k?det vapaina, olla yksin?ns?, eik? ohjattuna, viekoteltuna. T??ll? Norjassa on niin paljon parannettavata (jatkaa kirjoitustansa.)
VEGARD V?RADALIN HERTTUA (hiljaa Nikolaus piispalle). Se oli minun neuvoni, t?m? kuninkaan ?idist? Ingasta.
NIKOLAUS PIISPA. Min? tunsin teid?t kohta neuvostanne.
VEGARD V?RADAL. Mutta verta verrasta nyt.
NIKOLAUS PIISPA. Odottakaa. Min? pid?n lupaukseni.
HOOKON (antaa pergamentin Iivari Boddelle). K??ri se ja vie se itse h?nelle, sek? paljo rakkaita terveisi? --
IIVARI BODDE (joka on luonut silm?yksen pergamenttiin). Herra, -- jo t?n? p?iv?n?, kirjoitatte te!
HOOKON. Nyt on my?t?tuuli alasp?in matkustajalle.
DAGFINN BONDE (vitkaan). Muistakaa, herra kuningas, ett? h?n on koko y?n rukoellen ja paastoten maannut alttarin juurella.
IIVARI BODDE. Ja mahdollisesti on h?n v?synyt raudankannannasta.
HOOKON. Totta kyll?, totta kyll?; -- hyv? armas ?itini --! (p??tt?en.) Niin, jos h?n on liian v?synyt, niin odottakoon huomiseksi.
IIVARI BODDE. Teid?n tahtonne on tapahtuva, (panee uuden pergamentin esille.) Mutta sitten toinen, herra.
HOOKON. Toinen? -- Iivari Bodde, min? en voi.
DAGFINN BONDE (osottaen Ingan kirjett?). Tuon te kuitenkin voitte.
IIVARI BODDE. Kaikki, joka on syntist?, on rikottava.
NIKOLAUS PIISPA (joka t?ll? aikaa on l?hestynyt). Sitokaa nyt jaarlin k?det, Hookon kuningas.
HOOKON (matalammalla ??nen?). Pid?ttek? sen tarpeellisena?
NIKOLAUS PIISPA. Ette koskaan voi maan rauhaa ostaa huokeampaan hintaan.
HOOKON. Silloin voin sen tehd?. Kyn? t?nne! (kirjoittaa.)
SKULE JAARLI (piispalle, joka k?y n?kym?n yli oikealle). Teill? n?kyy olevan kuninkaan korva vallassanne.
NIKOLAUS PIISPA. Teid?n eduksenne.
SKULE JAARLI. Niink? sanotte?
NIKOLAUS PIISPA. Ennen iltaa olette minua