Kuningas Lear | Page 6

William Shakespeare
mitata, senkin roisto, niin jää; muuten pois! pois matkaan!
Oletko järjilläsi, mies? Kas noin!
(Ajaa hänet ulos.)
LEAR. Kas niin, sinä kunnon poikani, kiitoksia! Tuossa on pestisi.
(Antaa Kentille rahaa.) (Narri tulee.)
NARRI. Annas kun minäkin hänet pestaan: -- tuossa on tiukulakkini.
LEAR. Sinäkö, kiltti poikani! Kuinka voit sinä?
NARRI. Kas niin, ystäväni, parasta olis, että ottaisit lakkini.
KENTIN KREIVI. Miksi niin?
NARRI. Miksi? Siksi että pidät semmoisen puolta, joka on epäsuosioon
joutunut. Jos et osaa hymyillä siihen suuntaan, minne tuuli käy, niin
saat pian nenäsi tukkoon. Tuoss', ota lakkini. Näetkös, tuo mies on
maanpakoon ajanut kaksi tyttäristänsä ja antanut kolmannelle
siunauksensa vastoin tahtoansa: jos häntä seuraat, niin pitää sulla
välttämättömästi olla minun lakkini. -- No, mitä kuuluu, setä? Jospa
olis mulla kaksi lakkia ja kaksi tytärtä.
LEAR. No, mitä niillä, poikaseni?
NARRI. Jos antaisin heille kaikki tavarani, niin jäisihän lakit itselleni.
Tuossa on minun; kerjää sinä samanlainen tyttäriltäsi.
LEAR. Varo sinä -- tuota ruoskaa tuossa!
NARRI. Totuus on koira, joka koppiinsa karkoitetaan. Se ajetaan

ruoskalla ulos, kun rakki-ryökynä saa pesän loisteessa istua ja lemuta.
LEAR. Katkera marja minulle tuo!
NARRI. Ystävä, kuules, minä opetan sulle pienen runon.
LEAR. Tee se.
NARRI. Huomaa nyt, setä: --
Ole muut', älä muotoa vain, Ajatustas' äl' ilmoita ain', Tavaras pane
tallentain, Ja kulje ratsastain, Koe, ennenkuin uskot lain: Varovasti
noppaa lyö, Tytöt, viinat hiiteen myö, Kotonas ole aina yö, Se leivillen
näet lyö Enemmän kuin kaikki työ.
KENTIN KREIVI. Tyhjää lorua!
NARRI. Niinkuin palkattoman juttuherran puhe; tyhjän siitä saankin. --
Etkö voisi tyhjää käyttää hyväksesi, setä?
LEAR. He, en, poikaseni: ei tyhjästä tytyä.
NARRI (Kentille). Ole hyvä, sano hänelle, että juuri niin suuret ovat
tulot hänen maastaan; hän ei usko narria.
LEAR. Katkera narri!
NARRI. Tiedätkö, poikani, mikä on eroitus katkeran ja makean narrin
välillä?
LEAR. En, poikaseni, sano se mulle.
NARRI.
Se herra, ken sun sai Maas antamahan pois, Sen täss' on paikka, tai
Siell' olla myöskin vois. Nyt narrin katkeran Ja makean sa näät; Min'
olen tässä yks, Ja toiseks itse jäät.
LEAR. Sanotko mua narriksi, veitikka?

NARRI. Kaikki muut nimityksesi olet antanut pois; tämän sait
syntymässäsi.
KENTIN KREIVI. Tuo, mylord, ei ollut niin perin narrimaista.
NARRI. Ei maarin ollutkaan. Lordit ja muut suuret herrat eivät sitä
hyvin silmin katso. Jos olis mulla yksin-oikeus ammattiini, niin
tahtoisivat hekin siitä osansa; ja naiset samoin: eivät soisi minun olla
yksin narrina, vaan kaappaisivat hekin siitä paloja. -- Setä, anna
minulle muna, niin saat siitä kaksi koppaa.
LEAR. Mitä, kaksi koppaa?
NARRI. Niin, näet sä, kun olen munan lyönyt keskeltä poikki ja syönyt
sisuksen, niin sinä saat munan tyhjät kopat. Kun sinä kultakoppaisen
kruunusi keskeltä halkaisit ja annoit pois molemmat puoliskot, niin veit
silloin oman aasisi selässäs tunkion yli. Vähän oli sulla älyä
pääkopassasi, kun noin annoit pois kultakoppasi. Jos nyt puhun narrin
lailla, niin anna sille ruoskaa, joka sen ensin keksii.
(Laulaa:)
Tää huono vuos on narrillen, Kun viisaat hupsakoivat, Ja päästään älyn
heittäen, Vaan narrej' apinoivat.
LEAR. Mistä olet tuon laulurikkauden saanut?
NARRI. Siitä hetkestä, setä, jolloin sinä teit tyttäresi äidikses; sillä kun
heille vitsan panit käteen ja itse laskit alas housusi, niin
(Laulaa:)
He äkki-ilost' itkemään, Ma laulan surumiellä, Kuninkaan sokkona kun
nään Ja käyvän narrin tiellä.
Setä hyvä, ota kouluttaja, joka opettaisi narriasi valehtelemaan:
tahtoisin mielelläni oppia valehtelemaan.
LEAR. Jos valehtelet, vesa, niin saat ruoskaa.

NARRI. Ihmettelen, miten te olette sukua, sinä ja sun tyttäresi: he
tarjoovat mulle ruoskaa, jos puhun totta; sinä tarjoat mulle ruoskaa, jos
valehtelen; ja välistä minua ruoskitaan senvuoksi, että olen vaiti. Mikä
hyvänsä olisin mieluummin kuin narri, enkä kuitenkaan tahtoisi olla
sinun sijassasi, setä. Sinä olet älysi pätkinyt molemmista päistä etkä
mitään jättänyt keskelle. Tuossa tulee yksi liuska.
(Goneril tulee.)
LEAR. No, tytär? miksi otsassas tuo laskos? Sa olet taannoisin niin
karsaaks käynyt.
NARRI. Silloin olit kiltti poika, kun ei sun tarvinnut hänen
karsaudestaan huolia; nyt sinä olet paljas nolla ilman numerotta; minä
olen parempi kuin sinä: minä olen narri, sinä et ole mitään. (Gonerilille.)
Kyllä, kyllä minä suuni pidän; muotonne sitä käskee, vaikk'ette mitään
sano.
Hm, hm, Jok' antaa leivän pois kädestään, Saa nuoleskella kynsiään.
Tuossa on tyhjä lisko. (Osoittaen Learia.)
GONERIL. Ei yksistään tuo kaikkivoipa narri, Vaan muukin rietas
joukkionne kiistaa Ja toraa täällä yhä, tyrskähtäin Irstaasen räyhinään,
jot' en voi kestää. Ma luulin että, kun sen ilmoittaisin, Teilt' avun
varman saisin; vaan nyt varon Puheistanne ja töistänne, ett' itse Sit'
yllytätte suostumuksellanne Ja puolustatte. Jos niin on, niin kyllä
Palkkansa rikos saa, ei keinot puutu; -- Ja tämä, tehtyn' yhteishyvän
tähden, Vois lopun saada, joka teitä loukkais Ja häpeän tois meille, jos
ei pakko Sanoisi sitä viisaaks menetykseks.
NARRI. Sillä, niinkuin tiedät, setä: Niin kauan kerttu se käen elättää,
Kuin päänsä hän pojalleen menettää. Ja kynttilä sammui ja pimeään me
jäimme.
LEAR. Sinäkö tyttäreni?
GONERIL. Voisitte käyttää täyttä järkeänne, Jot' arvaan teissä löytyvän,
ja heittää Nuo houreet pois, jotk' ovat viime aikaan Tosi-olentonne

aivan muuttaneet.
NARRI.
Continue reading on your phone by scaning this QR Code

 / 30
Tip: The current page has been bookmarked automatically. If you wish to continue reading later, just open the Dertz Homepage, and click on the 'continue reading' link at the bottom of the page.