en saa maata, juonta koitan, Ja kaikk' on hyvää,
mistä hyödyn voitan.
(Lähtee.)
Kolmas kohtaus.
Huone Albanian herttuan linnassa. (Goneril ja hänen hovimestarinsa
Oswald tulevat.)
GONERIL. Löikö isäni minun palvelijaani siitä syystä, että tämä hänen
narriansa nuhteli?
OSWALD. Löi, rouva.
GONERIL. Öin, päivin hän mua loukkaa; joka tiima Hän tekee tyhmän
töitä, milloin mitä, Ja hämmentääpi kaikki: sit' en kärsi. Ritarit julkeiks
käy, hän itse morkkaa Sen joutavista. -- Kun hän tulee jahdist', En
puheilleen käy; sanokaa mua sairaaks. Hänt' entist' enemmän jos
laiminlyötte. Niin teette hyvin; syyn siit' otan minä.
OSWALD. Nyt, rouva, tulee hän: jo hänet kuulen.
(Torventoitaus kuulun ulkoa.)
GONERIL. Vitkailkaa toimissanne mielin määrin, Te ja nuo muut; sen
seikan puheeks soisin. Jos suuttuu hän, niin menköön siskon luokse,
Jok' yht' on mieltä, tiedän sen, kuin minä, Ja silmilleen ei laske. Hupsu
ukko, Kun yhä tahtoo valtaa käyttää, jonka Jo antoi pois! Niin, totta vie,
laps jälleen On houkko vanhus: sille täytyy käyttää Kuritusta, kun
hyvyys turhaks näyttää. Sanani muistakaatte.
OSWALD. Kyllä, rouva.
GONERIL. Ja ritareihin luokaa valju katse; Viis siitä! Muillenkin se
tiedoks tehkää. Syyt' etsin purkaa sappeni, ja saankin. Nyt oiti
siskolleni kirjoitan, Ett' tekee hän kuin minä. -- Ruoka pöytään.
(Lähtevät.)
Neljäs kohtaus.
Sama paikka. (Kent tulee valepuvussa)
KENTIN KREIVI. Jos äänen' yhtä oudoks muuttaa voisin, Niin hyvä
aikeen' ehkä saavuttaisi Sen tarkoituksen, jonka vuoksi näin ma Pilasin
muotoni. -- Niin, pakolainen Kent, Kiroojatasi palvella jos voit sä, (Oi,
jos niiks tulis!) niin sun rakas herras Ei näkis vaivojas sun säästävän.
(Jahtitorvet soivat. Lear, ritareita ja seuralaisia tulee.)
LEAR. En hetkeäkään tässä päivällistä odota; mene ja laita se valmiiksi.
(Yksi seuralaisista menee.) No, ken olet sinä?
KENTIN KREIVI. Muudan mies, herra hyvä.
LEAR. Mikä on toimesi? Mitä meistä tahdot?
KENTIN KREIVI. Toimenani on olla se miltä näytän; uskollisesti
palvella sitä, joka minuun luottamuksensa panee; rakastaa sitä, ken on
rehellinen; olla sen seurassa, joka on älykäs ja puhuu vähän; varoa
Jumalan tuomiota; tapella, jos on tarvis, ja olla kalaa syömättä.
LEAR. Ken olet sinä?
KENTIN KREIVI. Peräti kunnon mies ja yhtä köyhä kuin kuningaskin.
LEAR. Jos olet yhtä köyhä alamaisena, kuin hän on kuninkaana, niin
olet köyhä tarpeeksi. Mitä tahdot?
KENTIN KREIVI. Palvelusta.
LEAR. Ketä tahdot palvella?
KENTIN KREIVI. Teitä.
LEAR. Tunnetko minua, mies?
KENTIN KREIVI. En, herra; mutta teidän on käytöksessänne jotakin,
joka vaatii herran nimeä.
LEAR. Mitä sitte?
KENTIN KREIVI. Ylevyyttä.
LEAR. Millaista palvelusta osaat tehdä?
KENTIN KREIVI. Osaan kätkeä uskotun salaisuuden, ratsastaa, juosta,
huonosti jutella sukkelan jutun ja tyhmästi toimittaa selvän käskyn:
mihin tavalliset ihmiset kelpaavat, siihen minäkin olen sopiva, ja
parasta minussa on ahkeruus.
LEAR. Kuinka vanha olet?
KENTIN KREIVI. En niin nuori, herra hyvä, että naiseen mieltyisin
hänen laulunsa vuoksi, enkä niin vanha, että tyhjästä häneen rakastuisin:
harteillani on vuosia jo kahdeksan viidettä.
LEAR. Seuraa minua; sinun pitää minua palvella. Jos syötyämme
miellytät minua yhtä paljon, niin emme ihan äkkiä eroa. -- Ruokaa, hoi!
ruokaa! -- Missä on poikani? narrini? -- Mene kutsumaan narriani
tänne.
(Yksi seuralaisista menee.) (Oswald tulee)
Te siellä, kuulkaa! Miss' on tyttäreni?
OSWALD. Suokaa anteeksi -- (Lähtee.)
LEAR. Mitä sanoo se mies? Kutsu takaisin se tolvana. (Yksi ritareista
lähtee.) Missä on narrini? hoi! -- Luulen että koko maailma nukkuu.
(Ritari palajaa.) No, mihin se äpärä jäi?
RITARI. Hän sanoo, mylord, että tyttärenne ei voi hyvin.
LEAR. Miks ei se orja tullut takaisin luokseni, kun häntä kutsuin?
RITARI. Hän vastasi mulle törkeästi, ett'ei tahtonut.
LEAR. Ei tahtonut!
RITARI. En tiedä, mylord, mikä on syynä; mutta minun mielestäni ei
teidän ylhäisyydellenne osoiteta samaa syvää kunnioitusta kuin ennen;
ystävällisyys näyttää olevan suuresti vähenemään päin, ei yksin
palvelusväessä, vaan herttuassa itsessäänkin ja tyttäressänne.
LEAR. Haa! niinkö luulet?
RITARI. Minä pyydän, suokaa anteeksi, mylord, jos erehdyn; sillä
uskollisena miehenä en voi olla vaiti, kun luulen teidän ylhäisyytenne
vääryyttä kärsivän.
LEAR. Sinä vaan johdatat mieleeni omat havaintoni. Olen viime
aikoina huomannut mitä veltointa huolimattomuutta, mutta olen siitä
enemmän syyttänyt omaa arkaa epäluuloani, kuin luullut sen
lähteneeksi tosi-aikeesta ja ehdollisesta epäystävällisyydestä. Tahdon
siitä tarkemman selvän ottaa. -- Vaan missä on narrini? En ole kahteen
päivään häntä nähnyt.
RITARI. Siitä saakka kuin nuori neiti Ranskaan lähti, on narri aivan
menehtynyt surusta.
LEAR. Ei siitä sen enempää; olen kyllä sen huomannut. -- Mene sinä ja
sano tyttärelleni, että tahdon häntä puhutella. (Yksi seuralaisista menee.)
-- Ja sinä, kutsu tänne narrini. (Toinen seuralaisista menee.) (Oswald
palajaa.) Haa! tekö, hyvä herraseni! tulkaa likemmäksi. Ken olen minä,
mitä?
OSWALD. Myladyn isä.
LEAR. Myladyn isä! Mylordin konna! Sinä kirottu äpärä! sinä orja!
sinä rakki!
OSWALD. En ole yhtäkään niistä, mylord; suokaa anteeksi.
LEAR. Isketkö silmää kanssani, sinä lurjus?
(Lyö häntä.)
OSWALD. Lyödä en anna itseäni, mylord.
KENTIN KREIVI. Etkä jalkojakaan aitasi, sinä hävytön jalkapallon
potkija.
(Lyö jalat pois hänen aitansa.)
LEAR. Kiitos, ystävä: virkasi teet, ja minä sinusta pidän.
KENTIN KREIVI. Kas niin, veli pyhä, nouse nyt ja korjaa luusi. Minä
opetan sinua tietämään eroitusta, minä. Pois, tiehesi! Jos vielä tahdot
varttasi
Continue reading on your phone by scaning this QR Code
Tip: The current page has been bookmarked automatically. If you wish to continue reading later, just open the
Dertz Homepage, and click on the 'continue reading' link at the bottom of the page.