Kuningas Lear | Page 9

ole muuta omaa kuin arkku; mies, joka pelk?st? palveluksen himosta voisit tulla parittajaksi, etk? ole mit??n muuta kuin konnan, kerj?l?isen, pelkurin ja parittajan sekasotkua, halvan tuliporton poika ja perillinen, jota pieksen, niin ett? suu v??r?ss? parut, jos kiell?t pienint?k??n rahtua arvonimist?si.
OSWALD. Mik? hirvi? sin? olet, kun noin haukut ihmist?, jota et tunne ja joka ei sinua tunne!
KENTIN KREIVI. Mik? p?lkkyp?? pukki sin? olet, kun kiell?t tuntevasi minut! Vaikka kaksi p?iv?? sitten l?in kintut altasi ja pieksin sua kuninkaan n?hden. Ved? miekkasi, lurjus! Sill? vaikka on y?, paistaa kuitenkin kuu; ja kyll? min? kuu-kupusi pehmit?n. (Paljastaa miekkansa.) Miekkasi maalle, sin? halpa, kirottu parturin apuri, no!
OSWALD. Pois! minulla ei ole mit??n sun kanssasi tekemist?.
KENTIN KREIVI. Miekkasi maalle, lurjus! Sin? kuljetat kuningasta solvaavia kirjeit? ja pid?t turhuuden, tuon ilvenuken, puolta kuninkaallista is?? vastaan. Miekkasi maalle, konna, muuten survon reitesi liivaksi; -- maalle miekkas, lurjus! Asentoon!
OSWALD. Apua! hoi! Murhaa! Apua!
KENTIN KREIVI. Pid? puoltasi, orja! Seis, lurjus, seis! Pid? puoltasi, sin? siloinen orja!
(Ly? h?nt?.)
OSWALD. Apua! hoi! Murhaa! murhaa!
(Edmund tulee)
EDMUND. No, mit?? Mit? koskee asia?
KENTIN KREIVI. Teit?, maitoparta, jos suvaitsette; tulkaa vaan, kyll? min? teit? opetan; kas niin, nuori herra!
(Cornwall, Regan, Gloster ja palvelijoita tulee)
GLOSTER. Aseita! Miekkoja! Mist' ompi riita?
CORNWALLIN HERTTUA. Asettukaa, jos henki teille rakas! Ken ly?, on surman oma. Mist? riita?
REGAN. Kuninkahan ja siskon airuet.
CORNWALLIN HERTTUA. Mist' ompi teill? riita? Puhukaa!
OSWALD. Oi hyv? herra, hengitt?? voin tuskin.
KENTIN KREIVI. Ei ihme, koska olet niin miehuuttasi vaivannut. Sin? raukka pelkuri, luonto ei sua luomaksensa my?nn?; r??t?li sun on tehnyt.
CORNWALLIN HERTTUA. Lystik?s veitikka! R??t?lik? ihmisen tekij??
KENTIN KREIVI. Niin kyll?, r??t?li; ei kivenhakkaaja eik? maalari olisi saattanut tehd? noin huonoa ty?t?, vaikk' ei olis ollut kauemmin kuin kaksi tuntia opissa.
CORNWALLIN HERTTUA. Vaan mist? syntyi riita, sanokaatte?
OSWALD. Tuo vanha sissi, jonka hengen s??stin Partansa harmaan vuoksi --
KENTIN KREIVI. Sin? kirottu Z! sin? hy?dyt?n kirjain! -- Jos suvaitsette, herra, niin survon tuon karkean konnan muurisaveksi ja tuhrin sill? makin sein?t. -- Vai s??stit harmaan partani, sin? v?st?r?kki!
CORNWALLIN HERTTUA. Suus kiinni, mies! H?vyt?n, tied?, kelle arvo tulee.
KENTIN KREIVI. Sen tied?n, mutta harmilla on etuus.
CORNWALLIN HERTTUA. Mist' olet harmissas?
KENTIN KREIVI. Ett' orja moinen, Mi kunniast' ei pid?, pit?? miekkaa. Nuo halvat mierut sy? kuin hiiret poikki Ne pyh?t siteet, jotka helty?kseen On liian lujassa; jokaista oikkaa Hyv?ilev?t, mi herran mieleen pist??, Tulehen rasvaa, lunta j??h?n luovat, Ep??v?t, my?nt?v?t, kuin viirikukot Herrainsa tuulen mukaan heilahdellen, Osaten vaan kuin koirat h?nn?ss' olla. -- Virnaisen virma-naamas sy?k??n rutto! Nauratko mulle, niinkuin narri oisin? Sa hanhi, Sarumin jos kedoll' oisit, Kaakottain Camelottiin saisit juosta.
CORNWALLIN HERTTUA. Mit', oletko sa hullu, vanhus?
GLOSTER. Mist' alkoi riita? sano.
KENTIN KREIVI. Ei mitk??n vastakohdat toisiansa Niin inhoa, kuin min? tuota konnaa.
CORNWALLIN HERTTUA. Miks on h?n konna? Mit? on h?n tehnyt?
KENTIN KREIVI. N?k?ns? vastenmielinen on mulle.
CORNWALLIN HERTTUA. Siis minunkin kenties, ja tuon ja t?m?n?
KENTIN KREIVI. Mun virkani on, herra, olla suora: Parempia ma kasvoj' olen n?hnyt Kuin yhdenk??n n??n hartioilla t?ss?.
CORNWALLIN HERTTUA. Tuo niit' on, jotka, kun on suoruudesta Heit' ylistetty, raakaa julkeutta Tavoittelevat, teeskennellen muuksi Kuin ovat. H?n, h?n ei voi imarrella! H?n kunnon mies on, -- totuuden h?n lausuu; Hyv' on, jos k?rsit sen; mut suora on h?n. Tuon konnan-lajin tunnen: suoruudellaan Petosta, luihuutt' enemm?n he peitt??, Kuin sata n?yr??, tyhm?? liehakkoa, Jotk' ylen tarkoin teht?v?ns? t?ytt??. --
KENTIN KREIVI. Totuuden nimess? ja vakaast' aivan, Ylev?n katsantonne hurmatessa, Mi lumoaa kuin kirkas s?dekeh?, Jok' otsaa Phoibon ymp?r?i. --
CORNWALLIN HERTTUA. Mik' aikees?
KENTIN KREIVI. Muuttaa puheenparteni, jota niin kovin paheksitte. Tied?n, hyv? herra, ett'en ole imartelija; se, joka teit? suorin sanoin petti, ei ollut suora konna; ja semmoinen en min? puolestani tahtoisi olla, vaikkapa ep?suosionnekin minua siihen kehoittaisi.
CORNWALLIN HERTTUA. Sa mill? h?nt? loukkaisit?
OSWALD. En mill??n. Kuningas, h?nen herransa, mua tuonoin Suvaitsi ly?d? erheiss??n, mut t?m? Tul' esiin, miellytteli ukon vihaa, Mun selin maahan paiskas, pilkkas, herjas, Ja ty?st??n p?yhkeili kuin mik? urho; Ja saipa kuninkaalta kiitoksenkin, Kun p??lle torjumattoman n?in karkas. Ja kiihkeiss??n tuost' urhoty?st??n, taas h?n Mua t?ss? miekall' uhkas.
KENTIN KREIVI. Moisten konnain Ja pelkurien rinnall' itse Ajax On pelkk? narri.
CORNWALLIN HERTTUA. T?nne jalkapuu! Opetan sua, vanha juro, kunnon h?lpp?.
KENTIN KREIVI. Lien liian vanha oppimaan. Ei panna Mua jalkapuuhun, kuninkahan miest?, Jonk' asioissa kuljen. Osoitatte V?h?isen kunniaa ja liiaks uhkaa Kuninkaan arvolle ja persoonalle, Jos airuen te jalkapuuhun ly?tte.
CORNWALLIN HERTTUA. Hoi, jalkapuu! Siin' istut puolip?iv??n, Sen vannon kunnian ja hengen kautta.
REGAN. Puol'p?iv??nk?? Ei, iltaan; viel? y?nkin.
KENTIN KREIVI. Is?nne koiralle ei sopis teid?n N?in tehd?.
REGAN. H?nen konnalleen mun sopii.
CORNWALLIN HERTTUA. Tuo mies on samaa karvaa, jota meille Kuvaili siskos. -- T?nne jalkapuu!
(Jalkapuu tuodaan.)
GLOSTER. Sit' ?lk?? tehk?, herttua, ma pyyd?n. Suur' h?ll' on syy, ja kuningas h?nt' ehk? Siit' oikaisee. Noin halpaa rangaistusta Hylyille, roistoille vaan k?ytet??n N?pistelyst? ja muust' ilkity?st?. Kuningas varmaan pahastuu, jos h?lle Osoitetaan niin v?h?n kunniaa, Ett' airut vangitaan.
CORNWALLIN HERTTUA. Sen vastaan min?.
REGAN. Viel' enemm?n se siskoani loukkaa, Jos h?nen miest??n haukutaan ja piest??n, Kun toimensa h?n t?ytt??. -- Jalat kiinni! -- (Kent pannaan jalkapuuhun.) Pois, puolisoni, tulkaa.
(Kaikki l?htev?t paitse Gloster