Kuningas Lear | Page 8

n?ht?v?sti on tulossa Cornwallin ja Albanian herttuain v?lill??
EDMUND. En sanaakaan.
CURAN. No, saatte viel? kuulla. Hyv?sti!
(L?htee.)
EDMUND. T?n' y?n? herttua t??ll?? Hyv?! Oivaa! Tuo v?kisinkin hankettani auttaa. On is? pannut vahdit velje?ni Kiinn' ottamaan; yks pulma viel? purkaa Mun t?ytyy. Avuks, rohkeus ja onni! -- Sananen, veikko! Tule alas, veikko! (Edgar tulee.) Sua is? v?ijyy. -- Pois, pois pakene! H?n tiedon lymypaikastas on saanut. Hyv' etu sull' on y?st?. -- Pahaa lietk? Cornwallin herttuasta lausunut? H?n t?nne tulee, lent?in, nyt t?n' y?n?, Ja Regan my?t?. Puoltanut h?nt' olet Ehk' Albanian herttuata vastaan? Tuumipa vaan.
EDGAR. En, totta, sanallakaan.
EDMUND. Jo kuulen is?n tulevan. -- Suo anteeks, N??ksi miekkailla mun t?ytyy kanssas. Vet?ise! Pid? puoltas nyt, mut hyvin. -- Antaudu! -- Is?n luo k?y! -- Tulta, hoi! -- Pakene! -- Tulta! tulta! -- Hyv?sti! (Edgar l?htee.) Pisara verta uskottaa, ett' ollut On leikki tuima: (Viilt?? haavan k?sivarteensa.) juopon olen n?hnyt Ratokseen pahempaakin tehneen. -- Is?! Seis! is?, seis! Mua eik? kenk??n auta?
(Gloster tulee ja palvelijoita soihdut k?dess?.)
GLOSTER. No, Edmund, miss' on konna?
EDMUND. T?ss? seisoi H?n pime?ss? tuima miekka maalla, Kiroja jupisi ja kuuta loihti Suotuisaks auttajakseen, --
GLOSTER. Mut miss' oo, h?n?
EDMUND. Kah! verta vuodan.
GLOSTER. Edmund, miss' on konna?
EDMUND. H?n tuonne juoksi. Kun ei mill??n voinut --
GLOSTER. J?less?! -- Joutuun! -- (Palvelija l?htee.) -- Kun ei voinut -- mit??
EDMUND. Mua houkutella teit? murhaamaan; -- Vaan kun ma kerroin, kuinka koston herra Kaikk' iskee nuolens' is?nmurhaajaan; Kun n?ytin, kuinka monet vahvat siteet Is??ns? lapsen kiinnitt??; -- niin vihdoin, Kun huomas h?n, ett' tuota julmaa hankett' Inholla vastustin, niin raivoissansa Ja miekka paljaana h?n ?kkip??t? Minuhun karkas ja mua k?teen iski. Mut n?hdess??n, kuin rohkealla miell? Asiat' yllyin selv?? puoltamaan, H?n pakoon riensi.
GLOSTER. Paetkoon h?n kauas: Pian t?ss? maassa kiinni siepataan h?n, Ja silloin -- p?? pois! -- T?n??n tulee herttua, P??mieheni ja jalo suosijani; Ma h?nen nimess??n teen tiedoks, ett? Se kiitokseni saa, ken h?net l?yt?? Ja murhaajan sen kurjan kaakkiin saattaa, Vaan surman se, ken h?net k?tkee.
EDMUND. Kun kielsin h?nt? hankkeestaan ja n?in, Kuink' oli kiihkoinen h?n, sadatellen Sen ilmi antaa uhkasin. H?n vastas: "Sa maaton lehtolapsi sa luuletkos, Jos esiin astun min?, ett? sulla Avuja, kuntoa ja luottamust' on Puheesi todeks saamaan? Ei, jos kiell?n, -- Ja teenkin sen, teen, vaikka esiin toisit K?s'alanikin, -- kaikki k??nn?n ty?kses Ja vehkeikses ja pirun-juonnikses. Ja jos et maailmaa tee p?ll?ks aivan, Niin luulee se, ett' etu surmastani Se valtava on kiihoitin ja syy, Miks sit? etsit."
GLOSTER. Konnaa paatunutta! K?s'alan kielt??! -- Min' en is? h?lle. (Torventoitauksia kuuluu.) Haa! herttua! -- Miks tulee h?n, en tied?. Satamat suljen, pois ei p??se konna; Se t?ytyy herttuan my?nt??. Kuvansakin L?het?n kaikkialle valtakuntaan, Ett' tulis tunnetuks h?n; ja mun maani Perilliseks ma sinut tehd? koitan, Sa vilpit?n ja luonnollinen lapsi.
(Cornwall ja Regan seuralaisineen tulevat.)
CORNWALLIN HERTTUA. No, jalo yst?v?! Kun tulin t?nne -- Juur' ihan nyt -- niin kuului kummaa uutta.
REGAN. Jos totta on se, syyllist' ei voi kyllin Kovasti rangaista. Kuin voitte, kreivi?
GLOSTER. Murennut on, murennut vanhan syd?n.
REGAN. Is?ni ristilapsko teit? v?ijyy? Edgarko, jolle is?n' antoi nimen?
GLOSTER. Oi, h?pe? sen peitt?? tahtois, rouva.
REGAN. Oliko h?n sen irstaan joukon seuraa, Jok' is?ll?ni palvelee?
GLOSTER. En tied?. Oi, kurjaa, kurjaa liiaks!
EDMUND. Oli, rouva, H?n oli sit? joukkiota.
REGAN. Ei ihme siis, jos h?ll' on h?ijyt eljet. He tuohon murhaan h?nt' on vietelleet Saadakseen vanhan varat tuhlatakseen. T?n' iltana ma juuri siskoltani Sain tiedon heist?, varoituksen' ett?, Jos asumaan mun talooni he tulee, Min' en j?? sinne.
CORNWALLIN HERTTUA. Enk? min?, Regan. -- Is?llennep?, Edmund, lapsen ty?n Te, kuulin, teitte.
EDMUND. Mun se tuli tehd?.
GLOSTER. H?n veljen juonet paljasti ja, n?hk??s, Tuon haavan sai, kun h?nt? kiinni koitti.
CORNWALLIN HERTTUA. H?nt' ajetaanko takaa?
GLOSTER. Ajetaan
CORNWALLIN HERTTUA. Jos kiinni saadaan h?n, ei tarvis h?lt? Pel?t? pahaa. Hankkeisinne voitte Valtaani k?ytt?? mielin m??rin. -- Edmund, Te, jonka kuntoisuus ja n?yryys t?ss' on Niin oivaks n?hty, meid?n mieheks tulkaa; Noin taatut henkil?t on tarpeen meille; Koht' anastamme teid?t.
EDMUND. Taattu olen, Jos mik??n.
GLOSTER. H?nen puolestaan ma kiit?n.
CORNWALLIN HERTTUA. Te ette tied?, miksi tulimme, --
REGAN. N?in pahaan aikaan, pilkkomustass' y?ss?. Asiat t?rkit meill' on, jalo Gloster, Ja niiss' on tarvis teid?n neuvojanne. Kirjoittanut on is?, ja my?s sisko, Riidoista, joihin sopivaks en n?hnyt Kotona vastata. T??ll' odottaapi Kummankin airut. Vanha yst?v?mme, Kevent?k??tte mielt?nne ja suokaa Haluttu neuvo meille asiassa Niin kiireess' aivan.
GLOSTER. N?yrin palvelijanne. Eritt?in tervetulleet, hyv?t vieraat.
(L?htev?t.)

Toinen kohtaus.
Glosterin linnan edusta. (Kent ja Oswald tulevat eri haaroilta.)
OSWALD. Hyv?? huomenta, yst?v?; oletko t?m?n talon v?ke??
KENTIN KREIVI. Olen.
OSWALD. Mihin saamme hevosemme panna?
KENTIN KREIVI. Liejuun.
OSWALD. Hyv? mies, sano se, jos rakastat minua.
KENTIN KREIVI. En rakasta sinua.
OSWALD. Se ei minua koske.
KENTIN KREIVI. Jos saisin sinut Lipsburgin lammastarhaan, niin kyll? n?ytt?isin ett? koskee.
OSWALD. Miksi mua n?in kohtelet? En tunne sua.
KENTIN KREIVI. Sinut, mies, tunnen niin?.
OSWALD. Ken olen sitten?
KENTIN KREIVI. Konna, lurjus, lautasen nuoleskelija, halpa, r?yhke?, tyhm?, ryysyinen, ruokoton ry?k?le, kolme mekkoa yll?, sata puntaa taskussa ja karkeat sukat jalassa; maitomaksainen riitapukari, peiliin mielistynyt huorimus, h?t?hoppuinen, teikaileva narri; raukka, jolla ei