Kuningas Lear | Page 6

kaikki ty?.
KENTIN KREIVI. Tyhj?? lorua!
NARRI. Niinkuin palkattoman juttuherran puhe; tyhj?n siit? saankin. -- Etk? voisi tyhj?? k?ytt?? hyv?ksesi, set??
LEAR. He, en, poikaseni: ei tyhj?st? tyty?.
NARRI (Kentille). Ole hyv?, sano h?nelle, ett? juuri niin suuret ovat tulot h?nen maastaan; h?n ei usko narria.
LEAR. Katkera narri!
NARRI. Tied?tk?, poikani, mik? on eroitus katkeran ja makean narrin v?lill??
LEAR. En, poikaseni, sano se mulle.
NARRI.
Se herra, ken sun sai Maas antamahan pois, Sen t?ss' on paikka, tai Siell' olla my?skin vois. Nyt narrin katkeran Ja makean sa n??t; Min' olen t?ss? yks, Ja toiseks itse j??t.
LEAR. Sanotko mua narriksi, veitikka?
NARRI. Kaikki muut nimityksesi olet antanut pois; t?m?n sait syntym?ss?si.
KENTIN KREIVI. Tuo, mylord, ei ollut niin perin narrimaista.
NARRI. Ei maarin ollutkaan. Lordit ja muut suuret herrat eiv?t sit? hyvin silmin katso. Jos olis mulla yksin-oikeus ammattiini, niin tahtoisivat hekin siit? osansa; ja naiset samoin: eiv?t soisi minun olla yksin narrina, vaan kaappaisivat hekin siit? paloja. -- Set?, anna minulle muna, niin saat siit? kaksi koppaa.
LEAR. Mit?, kaksi koppaa?
NARRI. Niin, n?et s?, kun olen munan ly?nyt keskelt? poikki ja sy?nyt sisuksen, niin sin? saat munan tyhj?t kopat. Kun sin? kultakoppaisen kruunusi keskelt? halkaisit ja annoit pois molemmat puoliskot, niin veit silloin oman aasisi sel?ss?s tunkion yli. V?h?n oli sulla ?ly? p??kopassasi, kun noin annoit pois kultakoppasi. Jos nyt puhun narrin lailla, niin anna sille ruoskaa, joka sen ensin keksii.
(Laulaa:)
T?? huono vuos on narrillen, Kun viisaat hupsakoivat, Ja p??st??n ?lyn heitt?en, Vaan narrej' apinoivat.
LEAR. Mist? olet tuon laulurikkauden saanut?
NARRI. Siit? hetkest?, set?, jolloin sin? teit tytt?resi ?idikses; sill? kun heille vitsan panit k?teen ja itse laskit alas housusi, niin
(Laulaa:)
He ?kki-ilost' itkem??n, Ma laulan surumiell?, Kuninkaan sokkona kun n??n Ja k?yv?n narrin tiell?.
Set? hyv?, ota kouluttaja, joka opettaisi narriasi valehtelemaan: tahtoisin mielell?ni oppia valehtelemaan.
LEAR. Jos valehtelet, vesa, niin saat ruoskaa.
NARRI. Ihmettelen, miten te olette sukua, sin? ja sun tytt?resi: he tarjoovat mulle ruoskaa, jos puhun totta; sin? tarjoat mulle ruoskaa, jos valehtelen; ja v?list? minua ruoskitaan senvuoksi, ett? olen vaiti. Mik? hyv?ns? olisin mieluummin kuin narri, enk? kuitenkaan tahtoisi olla sinun sijassasi, set?. Sin? olet ?lysi p?tkinyt molemmista p?ist? etk? mit??n j?tt?nyt keskelle. Tuossa tulee yksi liuska.
(Goneril tulee.)
LEAR. No, tyt?r? miksi otsassas tuo laskos? Sa olet taannoisin niin karsaaks k?ynyt.
NARRI. Silloin olit kiltti poika, kun ei sun tarvinnut h?nen karsaudestaan huolia; nyt sin? olet paljas nolla ilman numerotta; min? olen parempi kuin sin?: min? olen narri, sin? et ole mit??n. (Gonerilille.) Kyll?, kyll? min? suuni pid?n; muotonne sit? k?skee, vaikk'ette mit??n sano.
Hm, hm, Jok' antaa leiv?n pois k?dest??n, Saa nuoleskella kynsi??n. Tuossa on tyhj? lisko. (Osoittaen Learia.)
GONERIL. Ei yksist??n tuo kaikkivoipa narri, Vaan muukin rietas joukkionne kiistaa Ja toraa t??ll? yh?, tyrsk?ht?in Irstaasen r?yhin??n, jot' en voi kest??. Ma luulin ett?, kun sen ilmoittaisin, Teilt' avun varman saisin; vaan nyt varon Puheistanne ja t?ist?nne, ett' itse Sit' yllyt?tte suostumuksellanne Ja puolustatte. Jos niin on, niin kyll? Palkkansa rikos saa, ei keinot puutu; -- Ja t?m?, tehtyn' yhteishyv?n t?hden, Vois lopun saada, joka teit? loukkais Ja h?pe?n tois meille, jos ei pakko Sanoisi sit? viisaaks menetykseks.
NARRI. Sill?, niinkuin tied?t, set?: Niin kauan kerttu se k?en el?tt??, Kuin p??ns? h?n pojalleen menett??. Ja kynttil? sammui ja pime??n me j?imme.
LEAR. Sin?k? tytt?reni?
GONERIL. Voisitte k?ytt?? t?ytt? j?rke?nne, Jot' arvaan teiss? l?ytyv?n, ja heitt?? Nuo houreet pois, jotk' ovat viime aikaan Tosi-olentonne aivan muuttaneet.
NARRI. Niink? ei aasi huomaisi, milloin rattaat vet?v?t hevosta! -- Hei Jaana, sua lemmin!
LEAR. Ken t??ll? tuntee mun? T?? Lear ei ole. Lear n?ink? k?y? n?in puhuu? Miss? silm?t? Sen mieli heikko on, tai horroksissa Sen aistit. -- Valveill' olenko? En suinkaan. -- Ken sanoa voi mulle, ken ma olen?
NARRI. Learin kuvajainen.
LEAR. Tahtoisin tiet?? sen; sill? kuninkuudestani, tiedostani ja ?lyst?ni p??tt?in voisin tulla siihen petolliseen luuloon, ett? mulla on tytt?ri?.
NARRI. Jotka tahtovat sinusta tehd? kuuliaisen is?n.
LEAR. Nimenne, kaunis daami?
GONERIL. Hyv? herra, Tuo ihmetys se liiaks muistuttaapi Muist' uusist' ilveist?nne. Pyyd?n teit?, K?sitt?k?? mua oikein: arvokas te Ja vanha oletten, my?s viisas olkaa. T??ll' ompi teill? sata ratsumiest?, Rietasta, hurjaa renttukansaa, joka Hovimme tahraa tavoillaan ja krouviks Sen tekee; haureus sen ja juopumus Pikemmin nais- tai viinapaikaks leimaa Kuin siivoks linnaks. H?pykin jo huutaa Apua joutuun. Tehk?? siis sen mieliks, Jok' itse muuten ottaa, mit? pyyt??: V?hent?k??tte hiukan joukkoanne, Ja mik? j??, moist' olkoon kansaa, joka Ik??nne soveltuu ja teid?t tuntee Ja itsens?.
LEAR. Pirut ja helvetit! -- Hevoset valmiiks! Kokoon seurueeni! -- ?p?r? kelvoton, min' en sua h?iri; Mull' yks on tyt?r viel?.
GONERIL. V?ke?ni Te pieksette, ja irstas joukkionne Se paremmiltaan vaatii palvelusta.
(Albanian herttua tulee.)
LEAR. Voi sit?, joka liian my?h??n killuu! (Albanialle.) Te t??ll?? T??k? tahtonne? vai mit?? -- Hevoset valmiiks! Kiitt?m?tt?myys, Sa marmor-syd?minen perkele, Sa merihirvi?t? julmemp' olet, Kun lapsess' ilmestyt s?!
ALBANIAN HERTTUA. Malttukaatte.
LEAR (Gonerilille.) Kirottu korpikotka, valhettelet! V?keni valiot' on, kelpo kansaa, Mi pienimm?tkin teht?v?ns? tuntee, Ja huolell' ankaralla s?ilytt??pi Nimens? arvon. -- Vika pienen pieni, Kuink' inhalt' oi, Cordeliassa n?ytit! Kuin kipukone luontoni sa v??nsit Sijoiltaan, rinnast' imit kaiken lemmen