Kuningas Lear arolla | Page 7

tullut p??st??n piloille?"
-- "En ole tullut, hyv? rouva, p??st?ni piloille", vastasi Martin Petrovitsh. "En ole min? semmoista sorttia. Mutta minun pit?isi kysy? teilt? neuvoa."
-- "Mist??"
-- "Ep?ilen vaan, tokko t?m? teille mieluista lienee, siin? katsannossa ett?..."
-- "Puhu, hyv? yst?v?, puhu, mutta puhu yksinkertaisemmin. ?l? minua kiusaa. Mit?s t?ss? tarvitaan noita 'katsannioita' ja muita! Puhu suoraan. Tai synkk?mielisyysk? se taas on p??llesi tullut?"
Harlow rypisti kulmakarvansa.
-- "Ei ole synkk?mielisyys, -- se tulee silloin uuden kuun aikana. Mutta sallikaa kysy?ni, rouva hyv?, mit? te ajattelette kuolemasta?"
?itini s?ps?hti.
-- "Mist??"
-- "Kuolemasta? Voiko kuolema s??st?? ket??n t?ss? maailmassa!"
-- "No mit?s sin? nyt taas olet saanut p??h?si, veikkonen? Kukas meist? on kuolematon? Kyll' olet syntynyt j?ttil?iseksi, mutta loppu se sinustakin tulee."
-- "Tulee, tulee niin!" toisti Harlow ja painoi p??ns? alas. "T?ss? tuonoin n?in unissani n?yn", virkkoi h?n viimein.
-- "Mit? sin? sanoit?"
-- "N?yn n?in unissani", toisti Martin Petrovitsh. "Min? olen unenn?kij?."
-- "Sin?k??"
-- "Min?. Ettek?s sit? ole tienneet?" Harlow huokasi. "No niin. K?vin t?ss? tuonoin, juuri Pietarin paaston alla, pitk?lleni j?lkeen puolisen ja nukuin. Siin? sitten on tulevinaan huoneesen musta varsa, ja sek?s hyppim??n ja hampaitaan irvistelem??n. Niin oli musta kuin korppi."
Harlow vaikeni.
-- "No?" virkkoi ?itini.
-- "Annahan kun sitte ?kki? tuo musta varsa k??ntyy ja potkaisee minua vasempaan kyyn?sp??h?n, ihan tuohon suonen kohtaan! Min? her?sin: k?si on hervotonna ja jalka samoin. Kas niin, ajattelin, halvaus. Hieromisella se kumminkin antoi per?? ja rupesi j?lleen liikkumaan, mutta kauan aikaa pani viel? niin kummallisesti nahan alla ja panee viel?kin. Kun vaan aukaisen nyrkin, niin jo panee."
-- "Martin Petrovitsh, sin? makasit jollakin lailla pahasti k?tesi."
-- "Ei, hyv? rouva, ei se sit? ollut. Se oli varoitusta minulle. Se tiet?? kuolemaa."
-- "Ja kaikkea viel?", yritti ?itini sanomaan.
-- "Varoitusta se on. Se merkitsee: o ihminen, ole valmis! Ja sen johdosta juuri min? nyt, armollinen rouva, tahtoisin teille, ilman viivytyst?, tehd? tiett?v?ksi kuin seuraa: Koska min? en tahdo", rupesi h?n ?kki? huutamaan, "ett? mainittu kuolema tulisi ?kisti minun p??lleni, ennenkuin olen taloni toimittanut, niin olen min? mieless?ni tehnyt seuraavan p??t?ksen: ja'an omaisuuteni nyt jo, el?iss?ni, kahden tytt?reni, Annan ja Eulampian, kesken sen mukaan kuin Jumala minun ymm?rrykseni valistaa."
Martin Petrovitsh vaikeni j?lleen, huokasi ja lis?si:
-- "Ilman yht??n viivytyst?."
-- "No niin", sanoi ?itini, "hyv? asiahan se onkin. Mutta etk?h?n sin? nyt turhia h?t?ile?"
-- "Ja koska minun tahtoni on", jatkoi Harlow, yh? viel?kin korottaen ??nt?ns?, "ett? kaikki asianmukaisessa j?rjestyksess? ja laillisuudessa tapahtua taitaisi, niin n?yrimm?sti pyyd?n teid?n poikaanne, Dmitri Semenovitshia -- teit?, hyv? rouva, min? en rohkene rasittaa -- pyyd?n sanottua poikaanne, Dmitri Semenovitshia -- lankomiehelleni taas Bitshkow'ille sen ilmeisen? velvollisuutena p??lle panen -- siin? toimituksessa l?sn? olemaan, jossa minun molemmat tytt?reni, aviovaimo Anna ja neitsyk?inen Eulampia, laillisen s??d?skirjan kautta omaisuutensa haltuunsa ottavat; ja tulee t?m? s??d?skirjan kokoon paneminen ja vahvistaminen tapahtumaan ylihuomenna, kello kaksitoista p?iv?ll?, minun omistamallani Jeskovin tilalla, kuin my?s Kosjulkinaksi kutsutaan, esivallan virka- ja toimitusmiesten l?sn? ollessa, jotka jo sanottuun tilaisuuteen kutsutut ovat."
Tuskin jaksoi Martin Petrovitsh puhua loppuun asti t?t? ilmeisestikin ulkoa opittua ja useilla huokauksilla keskeytetty? puhettansa. N?ytti kuin ei h?nell? olisi tarpeeksi ilmaa keuhkoissa; h?nen kalveaksi k?yneet kasvonsa punehtuivat j?lleen, ja usean kerran pyyhk?si ukko hike? otsaltaan.
-- "Oletko sin? kirjoittanut jo jakokirjankin?", kysyi ?itini. "Milloinkas sin? sen kerkisit tehd??"
-- "Kerkisinh?n min?... Hohhoh! En sy?nyt enk? juonut v?lill?..."
-- "Itsek? sin? kirjoitit?"
-- "Wolodka auttoi ... hoh-hoh-jaa!"
-- "Oletkos hakemuksetkin pannut?"
-- "Panin hakemuksetkin. Korkea oikeus on ne vahvistanut, kihlakunnan-oikeus on saanut asianomaisen k?skyn ja ... hohhoijaa! ... maalaisoikeuden v?liaikainen osasto on k?sketty l?sn? olemaan."
?itini naurahti.
-- "Olethan sin? sitten. Martin Petrovitsh, kaikki jo toimittanut ja n?in pian. Ei maar siin? rahaa s??stetty?"
-- "Ei s??stetty, rouva hyv?!"
-- "Sep? se! Ja viel? muka piti minulta neuvoa kysytt?m?n. No niin, menk??n Dmitri vain, p??st?n min? Souvenir'inkin, ja sanon Kvitsinsk'ille... Ent?s Gawrilo Fedulitsh, -- oletko sin? h?nt?kin kutsunut?"
-- "Gawrilo Fedulitsh ... herra Shitkow ... on my?skin sanottuun tilaisuuteen saapuville kutsuttu. H?nen pit?? olla l?sn? siihen katsoen ett? h?n on ylk?!"
Nyt oli Martin Petrovitsh'ilt? n?ht?v?sti kaunopuheliaisuuden varat lopussa. Sit? paitsi n?ytti minusta asia silt?, ettei h?n oikein suosinut sulhasta, jonka ?itini oli h?nen tytt?relleen hankkinut: ukko lienee odotellut edullisempiakin naimisia Eulampjushkalleen.
Martin Petrovitsh nousi tuolilta ja raapaisi jalkaa.
-- "Kiitoksia suostumuksestanne!"
-- "Minnek?s sinulla on kiire?" kysyi ?itini. "Istu nyt! min? k?sken v?h?n haukattavaa."
-- "Suuri kiitos", vastasi Harlow. "En min? jaksa nauttia mit??n. Hoh-hoo. T?ytyy l?hte? kotia."
H?n per?ytyi ja oli tapansa mukaan painumaisillaan alas kylki edell?.
-- "Maltas nyt malta", jatkoi ?itini, "oikeinko sin? annat kaikki tyyni tytt?rille, etk? pid?t? itsellesi yht??n mit??n?"
-- "Se on tietty, kaikki tyyni."
-- "Ent?s sin? itse ... miss?s sin? itse aiot asua?"
Harlow oikein k?sill??n huitomaan.
-- "Miss?k?? Tietysti kotonani; miss? t?h?n saakka olen asunut, siell? vast'edeskin asun. Mitenk?s se asia voisi muuttua?"
-- "Ja sin? luotat niin kokonaan tytt?riisi ja v?vyysi?"
-- "Wolodkaan -- sit?k? te tarkoitatte? Tuohon riepuunko? No h?net min? tyrkk??n juuri minne min? tahdon ... tuonne noin tai t?nne n?in. Mit? h?nell? olisi sanomista? Tytt?ret taas, se on tietty, antavat minulle ruoan ja juoman ja vaatteen ja verhon kuolinhetkeeni asti ... seh?n toki on heid?n