Kuningas Lear arolla | Page 6

ole pyyt?m?tt? -- yksi hyv?. Eik? vaimollanikaan Anna Martinownalla ole h?nen edess??n semmoista privilegiumia kuin Eulampia Martinownalla."
-- "No mutta hyv?inen aika!" keskeytti h?n ?kki? oman puheensa ja l?i ep?toivossa k?det yhteen. "Katsokaas, mit? tuo nyt on! Joku pahantekij? on leikannut tuosta saran p??st? kauran, valkoisen kauran, meid?n oman kauran. Kyll?p?s ovat raastaneet! Menep?s nyt ja el? t?llaisten rosvojen ja murhamiesten kanssa! Totta sanotaankin sananparressa, ?l? usko Jeskov'ia, Beskov'ia, Jerinoita, Belinoita!" (N?m? olivat nelj?n naapurikyl?n nimet.) "Voi kuitenkin, mit? ovatkaan tehneet! -- Tuossa tuli vahinkoa puoleentoista ruplaan, hyv?ss? lykyss? kahteenkin!"
Sletkin'ill? oli melkein itku kulkussa. Min? nyk?isin hevostani ja ajoin h?nen luotansa pois.
Sletkinin voivotukset kuuluivat viel? korviini, kun ?kisti tien k??nteess?, tuli vastaani Harlow'in nuorempi tyt?r Eulampia, jonka Anna Martinowna oli sanonut menneen ruiskukan poimintaan. Paksu seppel niist? kukista koristi h?nen p??t?ns?. ??neti kumarsimme toisillemme. Eulampia oli siev?n n?k?inen, niinkuin sisarensakin, vaikka h?nen sievyytens? oli toista laatua. H?n oli kookas, luja ruumiinen. Kaikki oli h?ness? isoa: p?? ja jalat ja k?det ja hampaat, valkeat kuin lumi; ja eritt?inkin silm?t, pulleat ja py?re?t sek? tumman siniset kuin lasihelmet; kaikki oli h?ness? niin sanoakseni muistopatsaan omaista (ilmankos h?n olikin Martin Petrovitsh'in tyt?r?) mutta samalla kaunista. Paksua vaaleata palmikkoansa h?n n?ht?v?sti ei tiennyt mihin panna ja oli kiert?nyt sen kolmasti p??laelleen. Suu oli h?nell? vieh?tt?v?, tuores kuin ruusu, tummanpunainen, ja h?nen puhuessaan kohosi yl?huulen keskiosa sangen ihanasti yl?sp?in. Mutta h?nen suurten silm?ins? katseessa oli jotakin vierasta, melkeinp? kolkkoa. Huimap?isyytt? se oli, kasakin verta se oli; -- niin selitti Martin Petrovitsh. Minua v?h?n peloitti tuo tytt?... Minusta t?m? kookas kaunotar muistutti is??ns?.
Olin ajanut h?nest? kappaleen matkaa, kun kuulin h?nen rupeavan laulamaan tasaisella, kovalla, v?h?n r?ike?ll? ??nell?, ihan kuin talonpoikaistyt?t. ?kki? h?n taas vaikeni. M?en p??lle p??sty?ni katsahdin taakseni ja n?in h?nen seisovan lankonsa vieress? leikatun saran pientareella. Lanko se viittaili ja huitoi k?sill?ns?, mutta tytt? ei liikahtanutkaan. Aurinko valaisi h?nen kookasta vartaloansa ja hele?sti sinersi ruiskukka-seppele h?nen p??ss??n.

IX.
Taisin jo mainita teille, hyv?t herrat, ett? ?itini oli hankkinut sulhasen Harlow'in toisellekin tytt?relle. T?m? oli meid?n k?yhimpi? naapureitamme, virasta-eronnut armeijan majori, Gavrilo Fedulitsh Shitkow, jo vanhemmalla puolen ik?? oleva mies, jolta, h?nen oman puheensa mukaan, ei puuttunut itseens? tyytyv?isyytt?. Yleens? asui koko h?nen olennossaan t?nkaltainen esittely: "ruhjottu ja kolhittu." Tuskin osasi mies lukea ja kirjoittaa ja oli per?ti tuhma, mutta salaa toivoi p??sev?ns? ?itini voudiksi, koska muka tunsi olevansa "k?skyjen toimeenpanija".
-- "Yksi ja toinen asia saattaa olla minulle h?m?r??, mutta antaa talonpoikaa hampaita vastaan, -- sen konstin min? osaan perin pohjin", puheli h?n, melkein omia hampaitaan purren, "sill? min? olen tottunut, n?ettek?s, entisess? virassani, nimitt?in."
Ellei Shitkow olisi ollut niin kovin tuhma, niin olisi h?n ymm?rt?nyt ett'ei h?nell? ollut v?hint?k??n toivoa voudiksi p??semisest?, koska sit?varten olisi pit?nyt panna viralta pois entinen vouti; muuan Kvitsinski, sangen lujaluontoinen ja toimellinen Puolalainen, johon ?itini luotti. Shitkow'in kasvot olivat pitk?laiset, niinkuin hevosella; ne olivat kasvanut t?yteen p?lynkarvaisia hivuksia, posketkin silmi? my?ten olivat karvain peitossa. Kovimmillakin pakkasilla h?nen kasvonsa olivat hiess?, joka kastepisaroina kimmelsi karvain p?iss?. N?hdess??n ?iti?ni h?n asettui heti rintamaan, h?nen p??ns? rupesi tutisemaan pelk?st? palvelemisen innosta, ja suuret k?det ne hiljalleen taputtelivat reisi?; koko mies n?kyi tahtovan lausua; "k?ske vaan, niin kyll? t?m? poika toimittaa!"
?itini ?lysi kyll? mihink? tuommoisesta miehest? on, mutta kumminkin h?n hankki Shitkow'ia naimisiin Eulampiin kanssa.
-- "Mutta tuletkohan sin?, veikkonen, toimeen sen tyt?n kanssa?" kys?si ?itini h?nelt? kerran.
Shitkow myh?hti itseens? tyytyv?isen?.
-- "No mutta Natalia Niholajewna! olihan minulla kokonainen komppania armeijassa, ja kurissa min? ne pidin; niin olivat kuin kynttil?t; no mit?s t?m? on sen sijaan? Se on pieni asia."
-- "Komppania veikkonen on toista; ja aatelisneitsyt, vaimo, taas toista", huomautti ?itini tyytym?tt?m?sti.
-- "No mutta Natalia Niholajewna!" huudahti Shitkow j?lleen. "T?m?n kaiken min? hyvin ymm?rr?n, sanalla sanoen: fr??kyn?, fiini ihminen."
-- "No niin", p??tti ?itini, "Eulampia ei sulle alla kynsin k?y."

X.
Kerran -- se oli kes?kuussa ja p?iv? l?heni jo iltaa -- ilmoitti palvelija Martin Petrovitsh'in tulon. ?itini ihmettelem??n. Tosin emme olleet h?nt? viikkokauteen n?hneet, mutta ei h?nen tapansa ollut milloinkaan tulla meille n?in my?h??n.
-- "Jotakin on tapahtunut!" virkkoi ?itini puoli-??neen.
Martin Petrovitsh tultuaan sis??n vaipui heti oven suussa olevalle tuolille. H?nen kasvonsa olivat niin oudot, niin miettiv?iset ja kalpeat, ett? ?itini ehdottomasti ja ??neen toisti ?sk?iset sanansa. Martin Petrovitsh nosti h?neen pienet silm?ns?, oli kotvasen vaiti, huokasi syv??n, vaikeni j?lleen ja vihdoin ilmoitti tulleensa er??lle asialle ... joka oli ... sen laatuinen ... ett? ... koska...
T?m?n sekavan puheen per?st? h?n ?kki? nousi pystyyn ja meni ulos.
?iti soitti ja antoi sis??n tulleelle lakeijalle k?skyn, ett? Martin Petrovitsh on paikalla saavutettava ja paluutettava, mutta Martin Petrovitsh oli jo enn?tt?nyt istua troskiinsa ja l?hte? pois.
Harlow'in omituinen k?yt?s ja h?nen erin-omaisen oudot kasvonsa olivat panneet ?itini semmoiseen kummastukseen, jopa h?mm?stykseen, ett? h?n seuraavana aamuna oli juuri l?hett?m?isill??n Harlow'in luokse sanansaattajaa, kun ukko j?lleen ilmaantui h?nen eteens?.
T?ll? kertaa h?n n?ytti levollisemmalta.
-- "Puhu nyt, hyv? yst?v? puhu", huudahti ?itini n?hty?ns? h?net, "mit?s sinulle on tapahtunut? Ihan min? eilen illalla ajattelin: Herra Jumala, ajattelin min?, eik?h?n vaan ukko ole