Kuningas Lear arolla | Page 5

vitkailet! Joudu sukkelaan! Voi etk?s sin? kuullut?"
-- "Kaikki on valmiina, is? kulta, olkaa hyv? ja tulkaa", kuului tyt?r vastaavan.
Itsekseni min? ihmettelin, kuinka nopeasti Martin Petrovitsh'in k?skyj? toimitettiin, ja l?ksin h?nen per?ss??n vierashuoneesen. T??ll? oli p?yt? katettuna punaisella valkokirjaisella liinalla. P?yd?lle oli asetettu uunimaitoa, kermaa, vehn?leip??, jopa sokeriakin ja inkiv??r??. Sy?dess?ni tuossa makeaiseen suuhuni uunimaitoa, m?r?hti Martin Petrovitsh yst?v?llisesti: "sy? veikkonen, sy? armas yst?v?, ?l? pane pahaksesi t?mm?ist? maan herkkua". Sen sanottuansa h?n nuukahti nurkkaansa ja n?kyi j?lleen rupeavan torkkumaan. Edess?ni seisoi liikahtamatta, silm?t maassa, Anna Martinowna, ja ikkunasta min? n?in kuinka h?nen miehens? pihalla talutteli ratsuani, omin k?sin pyhkien suitsien h??tyj?.

VII.
Harlow'in vanhinta tyt?rt? ei ?itini suosinut; h?n sanoi Anna Martinownaa ylpe?ksi rouvaksi. Anna Martinowna se tuskin koskaan k?vi ?iti?ni tervehtim?ss? ja k?yttihe ?itini l?sn?ollessa hyvin arvokkaasti ja kylm?sti, vaikka h?n ?itini avulla oli kouluunkin p??ssyt ja naimisiinkin joutunut; olipa h??p?iv?n??n saanut ?idilt?ni tuhannen ruplaa pankossa sek? keltaisen turkin saalin, v?h?n jo pidetyn, se on kyll? totta. Anna Martinowna oli keskinkertaista kokoa, laihanl?nt?, hyvin vilkas ja nokkela liikunnoissaan; ruskeat, tuuheat hivukset, kauniit mustaveriset kasvot, joissa v?h?n omituisina, mutta kumminkin miellytt?vin? esiintyi pari vaaleankeltaisia, pieni? silmi?; nen? suora ja hieno; huulet hienot nekin ja leuka "kuin naskali". Ken vaan h?neen katsahti, virkkoi varmaankin itsekseen: "Kyll? sinua on hyvin viisas ihminen ja -- ?k?inen kanssa!" Ja kumminkin oli h?ness? jotakin luoksensa vet?v??; yksin nuo luomatkin, joita oli tihe?ss? h?nen kasvoillansa, sopivat h?nelle oikein hyvin ja lis?siv?t h?nen miellytt?v?isyytt?ns?. K?det rinnalla huivin alla katseli h?n silloin t?ll?in varkain minua ylh??lt? alas (min? istuin, h?n oli seisomassa): pahansuova hymy leijui h?nen huulillansa, poskillansa ja h?nen pitk?in silm?ripsiens? siimeksess?.
-- "Sin? lellitelty lapsi!" niin tuntui minusta puhuvan t?m? hymy. H?nen hengitt?ess??n laajenivat h?nen sieramensa hieman -- v?h?n outo seikka tuokin; mutta sittenkin tuntui minusta, ett? jos Anna Martinowna rakastuisi minuun taikka jos h?n vaan suutelisi minua hienoilla kovilla huulillaan, niin olisin min? riemusta hyp?nnyt hamaan lakeen. Tiesin kyll? h?net ankaraksi ja vaativaksi, tiesin kyl?n akkojen ja tytt?jen pelk??v?n h?nt? kuin ruttoa, mit?p?s siit?! Anna Mnrtinowna kiihoitti sittenkin mielikuvitustani... Totta kyll? ett? min? siihen aikaan vastik??n olin t?ytt?nyt viisitoista vuotta, -- ja siin? i?ss?! --
Martin Petrovitsh kavahti j?lleen.
-- "Anna!" huudahti h?n, "R?mpytt?isit edes pianolla jotakin. Se huvittaa nuoria herroja."
Katsahdin ymp?rilleni: huoneessa seisoi jonkunlainen pahanp?iv?inen pianon haahmo.
-- "Kyll?, is? hyv?", vastasi Anna Martinowna. "Mutta mit?p?s min? soittaisin? Tuskinpa se on vieraasta hauskaa."
-- "No mit?s sinulle sitten siell? pinksionissa opetettiin?"
-- "Olen jo unohtanut melkein kaikki tyyni ... kielist?kin on useat haljenneet."
Anna Martinownan ??ni oli varsin miellytt?v?, hele?, ik??nkuin vaikeroiva ... siihen laatuun kuin on muutamilla petolinnuilla.
-- "No," virkkoi Martin Petrovitsh ja vaipui ajatuksiinsa. "Mutta", ??nsi h?n j?lleen, "kukaties tahtoisitte katsella huviksenne meid?n puimalavaa? Kyll? Wolodka tulee teille n?ytt?m??n. Wolodka, hoi!" huusi h?n v?vy?ns?, joka yh? viel? talutteli hevostani pihalla. -- "Saatapas nuori herra puimalavalle ja n?yt? ylip??ns? koko minun talouteni. Minun pit?? hieman nukahtaa! Kas niin! Voikaa hyvin!" H?n l?ksi ulos ja min? per?ss?. Anna Martinowna rupesi nopeasti ja ik??nkuin harmissaan korjaamaan p?yd?lt?. Kynnyksell? k??nnyin ja kumarsin h?nelle, mutta h?n ei ollut huomaavinaan kumarrustani, myh?htih?n vain entist? h?jymmin.
Min? otin Harlow'in v?vylt? hevoseni ja l?ksin taluttamaan sit? p?itsist?. V?vyn kanssa l?ksimme sitten puimalavalle, mutta siell? kun emme mit??n merkillist? havainneet, eik? h?nk??n osannut luulla minussa nuoressa pojassa olevan erinomaista rakkautta talouden asioihin, niin palasimme puutarhan kautta maantielle.

VIII.
Harlow'in v?vyn Wladimir Wasiljevitsh Sletkin'in tunsin varsin hyvin. H?n oli orpo ja ?itini kasvatti. H?nen is?ns? oli ollut v?h?inen virkamies, ?itini asian-ajaja. Ensinn?kin pantiin poika kihlakunnan kouluun, tuli sitten hovin konttoriin, sen j?lkeen kirjoitettiin h?net virkamieheksi kunnan makasinin hoidossa ja naitettiin vihdoin Martin Petrovitsh'in tytt?ren kanssa. ?itini sanoi h?nt? juutalaiseksi, ja todellakin, kun katseli miehen k?h?r?? tukkaa, mustia silmi?, aina kosteita kuin keitetty luumu, kotkannen?? ja isoa punaista suuta, niin huomasi siin? juutalaisen tyypin, kasvojen v?ri h?nell? vain oli valkoinen. Yleens? h?n ei ollut ruma mies. Luonteeltaan h?n oli n?yr?, ellei vaan kajottu h?nen aineelliseen etuunsa, silloin h?n joutui suunnalta pois ahneudesta, pistip? itkuksikin usein. Jonkin joutavasta rievusta oli h?n valmis marmattamaan koko pitk?isen p?iv?n, muistutti tehdyst? lupauksesta senkin seitsem?n kertaa, ja pani pahakseen ja vikisi, ellei sit? heti t?ytetty. Mielell??n h?n k?veli pyssy alalla kedoilla; ja jos milloin sattui saamaan j?niksen tahi sorsan, niin pisti omituisella tunteella saaliin laukkuunsa puhellen: "?l?p?s veikkonen, ?l?p?s karkaa en??! Nyt sin? saat palvella minua!"
-- "Kelpo hevonen teill? onkin", virkkoi h?n sopertavalla kielell??n auttaen minua satulaan. "Jospa min? saisin tuollaisen ratsun! Mutta mit?p?s minusta! Ei ole suotu minulle semmoista onnea. Mit?h?n jos pyyt?isitt? ?iti?nne ... muistuttaisitte..."
-- "Onko h?n luvannut teille?"
-- "Jospa olisi luvannut! Ei. ei h?n luvannut ole, mutta min? arvelen, ett? h?n joka on niin erinomaisen antelias..."
-- "Pyyt?k?? Martin Petrovitsh'ilt?."
-- "Martin Petrovitsh'ilt?!" toisti h?n verkalleen. "Minusta h?n v?litt?? juuri yht? paljon kuin jostakin mit?tt?m?st? kasakkipojasta Maksimkasta. H?n pit?? meit? kuin p?iv?l?isi?, eik? pienint?k??n palkintoa ole h?nelt? odotettavana kaikesta puuhasta ja vaivasta."
-- "Todellakin?"
-- "Jumaliste. Kun sanoo kerran pamauttaa: 'miehen sana seisoo', niin se on kuin kirveell? ly?ty. Pyyd? tai