Kuningas Lear arolla | Page 3

Ivan S. Turgenev
nimen ja sukunimens?, laitettuaan kirjaimet hyvin suuriksi, nelikolkkaisiksi ja koristeltuaan ne sakaroilla ja lyhennysmerkeill?, ja vihdoin, t?ytetty?ns? t?m?n raskaan ty?n, ilmoitti olevansa v?synyt: h?nest? muka ruveta kirjoittamaan tahi kirppuja jahtaamaan -- yksi hyv?.
Pitip? ?itini h?nt? oikein arvossakin ... vaikk'ei h?nt? meill? sent??n ruokasalia kauemmaksi p??stetty. Kovin n?et levisi h?nest? ankara tuoksu: h?ness? asui aina tuommoinen sammalen tahi r?meen haju. "Ihan niinkuin mets?n ukko itse!" puheli h?nest? meid?n vanha amma. P?iv?lliseksi asetettiin Martin Petrovitsh'ille aina eri p?yt? nurkkaan, eik? h?n tuota pahaksensa pannutkaan, tiet?en kyll?, ett'ei kenenk??n ollut mukava istua h?nen vieress??n, ja mukavampi oli h?nenkin sy?d? yksin?ns?. -- Ja mit? sy?miseen tulee, niin en luule viel? kenenk??n sy?neen niin paljo hamasta Polyfemon ajasta saakka. Aina aterian alussa pantiin, kaikiksi varoiksi, h?nen osallensa vadillinen puuroa, noin kuuden naulan verran.
-- "Muutoinhan sin? j?t?t minut perheen vatsaksi", oli ?itini tapa sanoa.
-- "Niinp? niinkin, rouva hyv?", vastasi myh?ht?in Martin Petrovitsh.
?itini kuunteli mielell?ns? h?nen mielipiteit?ns? talouden asioissa, mutta ei jaksanut kauan kest?? h?nen ??nt?ns?.
-- "No mutta hyv? yst?v?!" huudahteli h?n; "k?visit edes l??k?rin luona, tai muuta koettaisit. Ihanhan sin? huudat minulta korvat lukkoon. Mokomakin pasuna."
-- "Natalia Niholajewna! Hyv? ja armollinen rouva!" vastaili Martin Petrovitsh. "Enh?n min? kulkulleni mit? mahda. Ja mit?s ne rohdot sitten minulle saisivat? Ajatelkaa toki itsekin! Paras on, ett? min? taas olen vaiti pikkuruisen."
En min?k??n luule, ett? mik??n l??ke olisi voinut olla Martin Petrovitsh'issa tehoisa. Eik? h?n kipe?n?k??n ollut milloinkaan.
Tarinoida h?n ei osannut, eik? se ollut h?nen mieleens?k??n.
-- "Pitkist? puheista vaan henke? rupeaa ahdistamaan", muistutteli h?n pisteli??sti. Silloin vaan kuin saatiin puhe k??ntym??n suureen kahdenteentoista vuoteen[4] (h?n oli palvellut nostov?ess? ja saanut pronsisen mitalin, jota h?n pyh?p?ivin? kantoi Wladimirin nauhassa), ja h?nelt? kyseltiin Franskalaisesta, kertoi h?n moniaan tunnin vakuuttaen sen ohella kumminkin ett'ei oikeita Franskalaisia Ven?j?lle ole milloinkaan tullut; olipahan vaan tuommoisia n?ljistyneit? marod?ri-roistoja, ja tuolta roskav?elt? h?n metsiss? pehmitti selk?? hyvin monesti.

IV.
Semmoinen oli t?m? h?mm?stym?t?n ja itseens? luottava j?ttil?inen. Mutta pitip? vaan h?nell?kin olla alakuloisuuden ja synkk?mielisyyden hetki?. Ilman mit??n n?ht?v?? syyt? rupesi h?n v?list? ?kki? ik?v?im??n. H?n sulkihe silloin kammioonsa ja ulisi -- niin ulisikin kuin kokonainen mehil?isparvi. Tahikka k?ski h?n kasakkipoikansa, Maksimkan, luokseen ja pani h?net lukemaan ainoata taloon eksynytt? kirjaa, joka oli osa Nevikovskin "Lep??v?st? Ty?ntekij?st?". Tahikka pantiin Maksimka laulamaan. Ja Maksimka, joka ihmeellisen onnenoikun takia oli oppinut tavaamaan, l?ksi lukemaan, katkoen, niinkuin tavallista on, sanoja jos miten p?in ja pannen koron milloin p??h?n milloin toiseen. Ja t?llaista sit? sitten tuli:
-- "mutta se kiihkossa olevai-n��n ihmi-n��n tulee sen tyhjyyden p??lle kuin h?n yl?-setsii luondokappaleista, aivan toisenkaltaisiin seurauksiin, sanoden, ett? jokainen luondokappale kohdastansa, ei liene mahdollinen ett? minua onnellise-xi tehd?!" j.n.e.[5] Toisin vuoroin taas Maksimka l?ksi vet?m??n venytt?m??n kaikkein hienoimmalla ??nell? jonkinlaista surullista laulua, josta ei eroittanut muuta kuin: "Ko-a-u-o-o-o ol-ta Hy-ly-y-y-ka-?-?-si--!" Mutta Martin Petrovitsh py?ritteli p??t??n, puheli katoavaisuudesta, kuinka kaikki on mullaksi muuttuva, kaikki kuivettuu kuin kukkainen kedolla; kaikki katoaa, eik? h?nen sijansa en?? h?nt? en?? tunne!
Kerran oli h?n saanut k?siins? jonkunlaisen kuvan pahaisen; se kuvasi palavaa kynttil?? johon joka haaralta tuulet puhaltavat, posket pullollaan; alla oli kirjoitus: "Senkaltainen on ihmisen el?m?!" Kovin miellytti t?m? kuva h?nt?, ja oman huoneensa sein?lle h?n sen ripustikin. Tavallisina aikoina kumminkin, jolloin ei alakuloisuus h?nt? vaivannut, piti h?n kuvaa k??nnettyn? sein??n p?in, jott'ei muka tekisi mielt? raskaaksi. Niin -- Harlow, t?m? kolossi, pelk?si kuolemaa! Uskonnosta, rukouksesta h?n sent??n harvoin haki lohdutusta, synkk?mielisen?k??n ollessaan; enemm?n h?n siin?kin luotti omaan ?lyyns?. Jumalisuutta h?ness? ei sanottavaksi ollut; harvanlaiseen h?n k?vi kirkossa, sanoen muka syyksi sit?, ett? h?n pelk?si suurella ruumiillaan ty?nt?v?ns? kaikki ihmiset kirkosta ulos.
Synkk?mielisyyden puuska p??ttyi tavallisesti siten, ett? Martin Petrovitsh alkaa vihelt?? ja ?kki? jymisev?ll? ??nell??n k?skee valjastaa hevosen troskainsa eteen ja l?htee sitten ajelemaan jonkun naapurinsa luo, jonkunmoisella reippaudella heilutellen vapaata k?tt?ns? lakkinsa lipun kohdalla, ik??n kuin sanoen ett? t?ss' on poika joka ei huoli mist??n!
Ven?l?inen h?n oli.

V.
V?kev?t ihmiset, sellaiset kuin Martin Petrovitsh, ovat ylip??ns? hidasluontoisia, flegmatisia; Martin Petrovitsh sit? vastoin oli herkk? suuttumaan. Varsinkin koetteli h?nen k?rsimyst??n muuan Bitshkow, h?nen lankonsa, (vaimovainajansa veli), joka oli kotiintunut meid?n taloomme elleih?n juuri hovinarrinakaan, niin sy?ttil??n?. Bitshkow oli pienen? poikana saanut liikanimen Souvenir, ja Souvenir'in? h?n pysyi el?m?n ik?ns?; niin h?nt? nimittiv?t kaikki, yksin palvelijatkin, jotka kumminkin kohteliaisuudesta liittiv?t is?nnimenkin, niin ett? siit? tuli Souvenir Timofeitsh. Oikeata nime?ns? h?n tuskin itsek??n tiesi.
Souvenir oli raukkamainen mies; jokainen h?nt? halveksi. Toisella puolen suuta ei ollut h?nell? yht??n hammasta, jonka t?hden h?nen pienet ryppyiset kasvonsa n?yttiv?t vinoilta. Aina h?nell? oli hy?rin?? ja py?rin??; milloin pist?ytyy piikain kammariin, milloin konttoriin, vuoroin menee pappilaan, vuoroin kyl?nvanhimman luokse. Kaikkialla h?nt? ajetaan pois, mutta h?n vain hartioitaan kohauttaa ja sirristelee pikkuruisia kieroja silmi?ns? ja nauraa tuommoista laihaa, ilke?t? naurua, aivan kuin vett? pullossa huljuttaisi. Niin min? aina arvelin ett? jos Souvenir'illa olisi ollut varoja, niin h?nest? olisi tullut per?ti kehno ihminen, ep?siveellinen kerrassaan, h?ijy jopa julmakin. K?yhyys h?net oli sent??n "suistanut". Juoda h?n ei saanut kuin sunnuntaisin. Siistiss? puvussa h?nt? pidettiin, ?itini k?skyst?, sill? Souvenir oli illoin h?nen kumppaninsa piketiss? tahi
Continue reading on your phone by scaning this QR Code

 / 30
Tip: The current page has been bookmarked automatically. If you wish to continue reading later, just open the Dertz Homepage, and click on the 'continue reading' link at the bottom of the page.