Kuningas Lear arolla | Page 2

tullut Ven?j?lle...
-- "Abrahamin ja Isakin aikoina, niink??" keskeytti korkea herra.
--- "Ei Abrahamin aikoina eik? Iisakinkaan, mutta suuren ruhtinaan Ivan Wasiljevitsh Julman aikana."
-- "Min?p? luulen", jatkoi korkea herra, "ett? teid?n sukunne on paljoa vanhempi: sen alkup?? menee aina niihin aikoihin, jolloin maailmassa viel? oli mastodontteja ja megaloterioita..."
N?it? tieteellisi? nimityksi? ei Ivan Petrovitsh ymm?rt?nyt laisinkaan, mutta sen verran h?n k?sitti, ett? korkea herra tahtoi tehd? h?nest? pilkkaa.
-- "Saattaa niinkin olla" -- tokaisi h?n vastaan, -- "kyll?h?n se meid?n suku on hyvin vanha. Ja niinh?n ne kertovat ett? siihen aikaan, jolloin meid?n kanta-is? muutti Moskovaan, siell? asu muuan p?ssin-p??, melkein samanlainen kuin teid?n ylh?isyytenne, ja semmoisia p?ssinp??t? ei synny ei kuin yksi tuhanteen vuoteen."
Ylh?inen herra vimmastui, mutta Harlow se vaan p??t?ns? keikautti taakse p?in, ty?nsi leukansa eteen, ryk?si ja meni pois.
Kahden p?iv?n per?st? h?n tuli uudestaan. ?itini nuhtelemaan h?nt?.
-- "Se oli vaan neuvoksi ja ojennukseksi h?nelle, hyv? rouva", keskeytti Harlow. "?l? lenn? umpisilmin, kysy ensin kenen kanssa sull' on tekemist?. Kovin on nuori viel? ja tarvitsee opetusta."
Virkamies oli melkein yhden ik?inen Harlow'in kanssa, mutta t?m? j?ttil?inen se piti kaikkia ihmisi? keskenkasvuisina. Kovin h?n todellakin luotti omaan itseens? eik? pelj?nnyt ei niin ket??n!
-- "Kukas minulle mit? saa? L?ytyyk?s maailmassa ket??n semmoista ihmist??" kyseli h?n, ja ala sitten ?kki? nauramaan lyhytt?, mutta kajahtelevaa hohotusta.

II.
?iti oli hyvin tarkka valitessaan ihmisi?, joitten kanssa h?n tahtoi seurustella. Harlow'ia h?n kuitenkin otti vastaan erityisell? syd?mellisyydell?, eik? tuominnut h?nt? niin ankarasti kuin muita. Noin viisikolmatta vuotta sitten oli Harlow pelastanut ?itini hengen, estetty??n h?nen vaununsa putoamasta syv??n kuoppaan, jonne hevoset jo olivat pudonneet. Vetohihnat ja m?kivy?t olivat jo katkenneet, mutta Martin Petrovitsh ei vaan p??st?nyt k?dest??n py?r??, johon h?n oli enn?tt?nyt tarttua kiinni, vaikka tirskahtelikin veri h?nen kynsiens? alta. ?iti-vainajahan se oli h?net naittanutkin, toimittaen h?nelle vaimoksi kasvattinsa, seitsentoista vuotiaan orpotyt?n. Martin Petrovitsh oli naidessaan alun viidennell? kymmenell?. H?nen vaimonsa oli ollut kivulloinen ihminen. Martin Petrovitsh kantoi, kuten kerrotaan, nuoren vaimonsa k?sivarrellaan kotiansa. Eik? h?n vaimonsa kanssa kauan el?nytk??n. Kaksi tyt?rt? oli h?nelle kumminkin j??nyt. Leskeksikin j??ty?ns? oli Martin Petrovitsh edelleen ?itini suojeluksen alla. H?nen vanhimman tytt?rens? toimitti ?iti l??nin pensionatiin, hankki h?nelle sittemmin miehen, ja oli h?nell? tiedossa mies nuorempaakin tyt?rt? varten.
Harlow oli melkoisen hyv? tilanhoitaja. Maata oli h?nell? noin 300 desjatinaa;[2] rakennukset oli h?n saanut kuntoon v?hitellen. Kuinka kuuliaiset talonpojat olivat h?nelle -- siit? ei maksa puhuakaan! Lihavuutensa takia Harlow tuskin miss??n k?vi jalkaisin: maa ei kantanut h?nt?. Kaikkialla ajeli h?n matalissa kilpa-troskissa, itse ohjaten hevostansa, hinter??, kolmenkymmenen talven vanhaa tammaa, jolla oli haavan arpi olkap??ss?. T?m?n haavan oli tamma saanut Borodinon tappelussa, kantaessaan selj?ss??n hevoskaartin rykmentin varusmestaria. Tamma ontui alinomaa noin kummallisesti kaikilta nelj?lt? jalaltaan yht? haavaa. Astua se ei osannut, pistelih?n vaan jonkinlaista ravia hypp?ysten kanssa; marunaa ja koiruohua se sy?d? natusteli aitavierilt?, mit? en ole muitten hevosten milloinkaan n?hnyt tekev?n. T?t? min? aina kummastelin, mitenk? t?m? henkil?ht?inen koni jaksoi vet?? tuollaista kauheata kuormaa. En uskalla sanoakaan, kuinka monta leivisk?? naapurissamme laskettiin olevan. Martin Petrovitsh'in takana istui troskalla h?nen tummanaamainen kasakkipoikansa, Maksimka,[3] siell? h?n istui, kasvot ja koko ruumis kiinni herransa selj?ss? ja paljaat jalat taka-akselissa, -- ja n?yttikin h?n lehdelt? tahi pienelt? toukalta, joka sattumalta oli tarttunut ohitse kulkevan aimo karjun selk??n. Mainittu kasakkipoika se my?s kerran viikossa ajoi Martin Petrovitsh'in partaa. Sanotaan pojan t?t? t?rke?t? ty?t? varten kiipe?v?n p?yd?lle seisomaan. Toiset pilkkakirveet vakuuttivat, ett? poikasen piti juosta piipotella herransa leuan ymp?rill?.
Harlow'in ei ollut tapana olla pitki? aikoja kotosalla, ja senvuoksi h?net n?kikin useanlaiseen ajelemassa samoissa ajopeleiss?, ohjakset toisessa k?dess? (toinen oli uljaasti puuskassa polvea vasten), pikkarainen vanha lakki aivan p??n yl?puolella. Reippaasti katseli h?n ymp?rilleen karhun-omaisilla silmill??n, huudellen jyrisev?ll? ??nell??n jokaiselle vastaan tulevalle talonpojalle, porvarille ja kauppiaalle; pappeja h?n ei ensink??n rakastanut, ja jos tiell? milloin papin kohtasi, niin pani heille karheita terveyksi? mukaan. Kerran saavutti h?n minut maantiell? (olin l?htenyt k?velem??n pyssy olalla), ja tultuansa juuri kohdallen ja huomattuansa tien vieress? j?niksen, p??sti semmoisen peloitushuudon, ett? koko illan soi korvissani moinen m?lin? ja parku.

III.
?iti vainajani otti, niinkuin jo olen sanonut, syd?mmellisesti vastaan Martin Petrovitsh'i?; h?n tiesi kuinka syv?sti t?m? naapuri h?nt? kunnioitti. "Em?nt? hyv?! Rouva kulta! Meid?n ahon mansikkainen!" n?in h?n ?iti?ni nimitteli. Hyv?ntekij?kseen h?n ?iti?ni ylisteli, ja ?itini puolestaan n?ki h?ness? uskollisen j?ttil?isen, joka milloin hyv?ns? olisi yp? yksin??n mennyt h?nen edest?ns? taistelemaan vaikka olisikin h?nell? ollut vastassa kokonainen parvi talonpoikia. T?mm?iseen ryt?kk??n tosin ei ollut pienint?k??n mahdollisuutta; mutta ?itini arveli, ettei leskivaimon (is?ni oli kuollut jo varhain) sovi hylki? mointa puolustajaa kuin Martin Petrovitsh. Ja olihan t?m? naapuri muutoinkin suora mies, joka ei imarrellut ket??n, ei ottanut rahoja velaksi kelt??n, ei juonut viinaa, eik? ollut tyhm?k??n, vaikk'ei ollut mit??n sivistyst?k??n saanut.
?itini luotti Martin Petrovitsh'iin. T?m?n h?n kutsui vieraaksi mieheksi testamenttia tehdess??n, ja Martin Petrovitsh se varta vasten ajoi kotiansa noutamaan rautasankaisia silm?laseja, sill? ilman niit? ei h?n osannut kirjoittaa. Ja silm?lasitkin nen?lleen pantuaan, oli h?nell? tuossa t?ysi tekeminen: nelj?nneksen tuntia piti ukon ?hki? ja puhkia, ennenkuin sai piirretyksi arvonsa, ristim?nimens?, is?ns?