Kumarrusmatka | Page 4

KEKKONEN. Jahah, jahah. No, niinkuin neiti suvaitsee, niinkuin vaan
itse suvaitsette --
KYYPPÄRI (perältä): Asia on toimitettu. Olen sanonut rengille.
Olisiko mitään muuta käskettävää?
PALVELIJATAR (tulee oikealta).
KEKKONEN. Ei minulla suinkaan. Antakaa nyt vaan anteeksi että näin
yöllä --
PALVELIJATAR. Saanko luvan kysyä milloinka herra ja rouva tahtoo
kahvia aamulla?
VIIVI. Rouva --! (Hillitsee itseään) Tuota -- tuokaa k:lo 9. (Menee

oikealle; erikseen) No, kyllä se nyt on viimeinen kerta kuin minä
tämmöiselle --
KYYPPÄRI. Hyvää yötä sitten!
(Kumartaa).
PALVELIJATAR. Hyvää yötä!
(Niiaa).
KEKKONEN. Hyvää yötä, hyvää yötä ja makeata unta!
(Kun kyyppäri ja piika menevät, näkyy edellinen hiljaa väittelevän
jotain, johon piika vastaa osoittamalla nimikirjoitusta kirjassa, jonka
hän on antanut kyyppärille).
KEKKONEN. Rouva! Se sanoi häntä rouvaksi, he he he!
VIIVIN ÄÄNI (oikealta): Herra jumala, mitä tämä on!
KEKKONEN. Mitä, mitä -- mitä siellä --?
(Juoksee ovelle).
VIIVIN ÄÄNI. Ette saa tulla, ette saa tulla!
(Ovi paiskataan kiinni).
KEKKONEN. No, sun seitsemän seppää! No, sun seitsemän --! Eihän
tuo johtunut mieleenikään -- (Istuutuu aivan hämillään) No, tämäpä
hassua, ha ha ha! -- Mutta onhan se sentään aivan luonnollista --
seisovathan nimet tuossa kirjassa -- ja eihän tuo piika voinut muuta
ajatella kuin että -- Mahdottoman hienoilta ne näytti kumminkin nuo
punaiset peitteet ja nuo pitsityynyt -- niinkuin avioparin sänky ainakin!
-- Niin, mutta mitä minulla siitä on hyötyä! täällä minä kuitenkin
yksinäni saan -- Ja sinne se otti minun kapsäkkinikin, etten --
Uskaltaisinkohan häntä --? (Koputtaa arasti ovelle) Neiti Viivi,
kuulkaapas! Minulla olisi vähän --

VIIVI (sisältä): Jos vaan tulette, niin huudan ja herätän koko talon.
KEKKONEN. Taivas varjelkoon! Enhän minä -- Tahtoisin vaan teitä --
VIIVI. Minä en ryhdy teidän kanssanne minkäänlaiseen puheluun. Te
se olette joka on syypää kaikkiin, tomppeli!
(Ovi pönkitetään sisäpuolelta).
KEKKONEN. Niin, siinä nyt sain! Kaikki on minun syyni -- jos olisi
täällä edes sohva, johonka voisin --. No, tuossa on kumminkin turkkini.
-- Huh, kuinka se on kylmä! Siitä voi vielä saada influensaa. (Aivastaa)
Nälkäkin rupeaa tässä suolia kopristamaan. -- No, ei auta muu kuin
istua tuohon nojatuoliin koettamaan saisiko siinä unta. (Vetää tuolin
keskelle näyttämöä) No, istuuhan tässä aika mukavasti sentään. Ja kun
oikein ajattelen, niin eihän sitä aina kinkerilläkään ole ollut niin paljon
parempia makuusijoja. Tyytyväinen sitä aina pitää olla. »Aina
tyytyväinen ja iloinen», se onkin minun mielilauseeni. (Kiertää
turkkinsa ympärilleen ja nyökähyttää oikealle päin; puoliääneen) Hyvää
yötä nyt, rouva Milto -- Miltopeus!

TOINEN NÄYTÖS
Hienosti sisustettu sali hovineuvoksen luona. Ovi perällä, yksi oikealla
ja kaksi vasemmalla puolella.

ENSIMÄINEN KOHTAUS
Miller. Albert. (Edellinen istuu lyijykynä kädessä oikealla pöydän
ääressä, jolla on koko kasa papereita; jälkimäinen loikoo kiikkutuolissa
toisella puolella, selaillen sanomalehtiä).
MILLER (mutisee itsekseen): No, niin, hyviä paperejahan nämäkin --
Hm! -- Eikä nuokaan niin huonoja -- Kanttori Kekkonen Alamäeltä. --
Oojaa, oojaa -- Hm -- hm!

ALBERT. Onko paljon hakemuksia, pappa?
MILLER (äreästi): Näethän sinä että niitä on tässä koko pöytä täynnä.
(Mutisee) Hm -- hm --
ALBERT. No, kellenkä virka annetaan?
MILLER. Kellenkäkö virka annetaan? Huomennahan se vasta
hakemusaika loppuukin, tiedämmä. Ja mistä minä muutenkaan -- (kuin
edellä) Hm, -- hm --
ALBERT. No tuota, tiedetäänhän se kyllä ettei muilla johtokunnan
jäsenillä ole juuri mitään sanomista paitsi valtioneuvoksella ja sinulla,
ja kun nyt valtioneuvos tänä aamuna matkusti Pietariin ja antoi sinulle
kaikki hakemukset että saisit päättää niistä aivan mielesi mukaan, niin
onhan se --
MILLER. Niin, siinäpä se juuri on se vaikeus, se kirottu vaikeus! Että
mitä valtioneuvos sitten sanoo, mitä hän sitten sanoo? Voi vielä suuttua
minuun jos en oikein (kuin edellä) Hm -- hm -- 53 -- 3 -- 4 --
ALBERT. Annappas kuulla keitä kaikkia --?
MILLER. Yhteensä jo 67 hakijaa! Jaa-a, otappas nyt ja sano kuka niistä
nyt on sopivin, varsinkin kun kaikilla on mitä loistavimpia
rekommendatsiooneja! Luulenpa että se kysyy miehen järkeä se, vai
mitä?
ALBERT. No, mitä väkeä siellä nyt on sitten? Olisipa hauska kuulla.
MILLER. Hm! Niin, mitä väkeä. Kyllä täällä löytyy kaikista
kansanluokista ja vielä päällekin. Muun muassa on täällä 23
ylimääräistä tulli- ja postivirkamiestä, 10 kyyppäriä, 11 eläkettä
nauttivaa upseeria, yksi kanttori, 9 kansakoulunopettajaa kaikki
absolutisteja, eräs entinen vahtimestari, jolla on todistus raittiudesta,
eräs eläkkeen saanut maanmittari Miltopeus, ainoa jonka näistä tunnen
ja minun vanha ystäväni --

ALBERT. Miltopeus? Missä minä tuon nimen olen --?
MILLER. Et sinä häntä tunne -- siitä on jo 25 vuotta kuin minä hänet
viimeksi näin. Sitten seuraa 8 ent. kauppiasta, yksi saksalainen
probenreiter ja viimein kaksi viralta pantua painoasiamiestä. Summa
summaarum kuusikymm --
ALBERT. Kyll' on kirjava joukko! mutta tuo nimi Miltopeus? Missä
minä siitä --? Ahaa nyt muistan. Tuo sinun ystäväsi Miltopeus on
par'aikaa kaupungissa, pappa.
MILLER. Miltopeus kaupungissa?
ALBERT (antaa hänelle sanomalehden): Niin, seisoohan tässä
matkustavaisten joukossa: H:ra Miltopeus rouvineen Kajaanista, niin
että jos ei muita samannimisiä --
MILLER. Ei, hän se on. Ei sitä muita sillä nimellä --. No, katsoppas
ukkoa, joka on tehnyt näin pitkän matkan vanhoine eukkoineen!
ALBERT. Ehkä hän on