Kumarrusmatka | Page 3

muistan --
KEKKONEN. Niin, siihen minä vastasin että kyytirahasta ei
kysymystäkään, he he he, sillä minä jos menen, niin menen omalla
Pollellani ja aivan yksin, että jos Viivi neiti vaan tahtoo tulla minun
halvassa reessäni, niin se on minulle sekä kunnia että ilo, sanoin minä.
Ja seuraavana aamuna sitä sitten mentiin kun mentiinkin ja mammanne
vielä lähtiessä taputti minua olkapäälle ja katsoi meitä niin viekkaasti ja
meinaavasti että mitähän se sillä oikeastaan --
VIIVI. Oiss, mitä te nyt taas noita vanhoja --!
KEKKONEN. No ei mitään sitten, ei mitään. Mutta jättäkää nyt pois
tuo nyrpeä katse. Koettakaapas nyt vähän kikattaa, niin saatte nähdä
että jos ei se auta, niin --
PALVELIJATAR (oikealta päiväkirja kädessä, jonka hän antaa
Kekkoselle): Tässä olisi kirja, jos herrasväki --
KEKKONEN. Mitä? Mikä kirja tämä on --?
PALVELIJATAR. Matkustavaisten kirja.
VIIVI (erikseen): Matkustavaisten kirja! No, se vielä puuttui!
PALVELIJATAR. Niin, siihen kirjoittaa jokainen matkustaja nimensä.
VIIVI (kuin edellä): Minä siis tulisin ilmoitetuksi samassa paikassa
kuin hän! Ei, se ei saa tapahtua.
KEKKONEN. Ahaa, ahaa! (ottaa kynän) No, pistetään nimi, pistetään
nimi vaan. Tulee hauska huomenna nähdä kaikissa sanomalehdissä --

VIIVI (kuin edellä): Tuo piika pitää saada pois täältä. (Ääneen)
Kuulkaapas neiti, tuokaapas minulle lasi juomavettä, mutta oikein
raitista.
PALVELIJATAR. Kyllä. Paikalla.
(Menee).
VIIVI. Odottakaapas kanttori! Elkää kirjoittako!
KEKKONEN. Heh? Enkö --?
VIIVI. Niin tuota -- Minun nimeni ei saa tulla tuohon kirjaan.
KEKKONEN. Eikö teidän --? No mistä --?
VIIVI. Niin, minä en sitä tahdo. Minusta on niin ikävää nähdä nimeni
sanomalehdissä -- ja kun sitä paitsi vielä tulimme tänne näin keskellä
yötä, niin --
KEKKONEN. Mutta kun tuo tyttö sanoi että jokaisen matkustajan nimi
pitää siinä --
VIIVI. Niin, sen vuoksi juuri meidän täytyy keksiä joku keino. Me
panemme toiset nimet.
KEKKONEN. Toiset nimet! No, kylläpä sen Viivi neidin päähän
pälkähtääkin -- ha ha ha! Mutta jos poliisi vetää meidät siitä
edesvastaukseen?
VIIVI. Poliisi? Mitä se poliisia koskee? Nimi kuin nimi. Sitä paitsihan
te olette aivan tuntematon täällä ja huomennahan minä olen poissa.
Mutta mistä nyt keksimme nimet --?
KEKKONEN. Niin, mutta -- onkohan tämä nyt --?
VIIVI. Pian nyt vaan ennenkuin piika tulee takaisin --
KEKKONEN. Niin, en minä -- en minä suinkaan -- Mutta nyt tiedän.

Jos panisimme pilan vuoksi vaan Nimetön, Niilo ja Nilla Nimetön
esimerkiksi. Se kuuluisi niin --
VIIVI. Eihän tuo nyt -- Pitää olla joku ulkomaalainen, joku
ruotsalainen, joka ei ole niin tunnettu.
KEKKONEN. Niin, kuka nyt niitä ruotsalaisia -- Ahaa, nyt löysin.
Pannaan Pettersson.
VIIVI. Oiss! Mutta nyt sen keksin. Mammalla on vanhoja tuttavia
tuolla Kajaanin toisella puolella, eräs perhe nimeltään Miltopeus.
Kirjoittakaa Miltopeus.
KEKKONEN. Milto -- Miltopeus --?
VIIVI. Niin, Miltopeus.
KEKKONEN. Mutta jos ne sattuisivat lukemaan sanomista että --?
VIIVI. Niillä ei ole muita lehtiä kuin lähetyssanomat. Kirjoittakaa siis
--
KEKKONEN. Mutta eikö se ole väärin että toisen rehellistä nimeä --?
VIIVI. No, kylläpä te olette lapsellinen. Antakaa tänne kynä, niin minä
--
KEKKONEN. Ei, kyllä minäkin. -- Matti ja Mimmi Miltopeus, he he
he. Passaako se?
VIIVI. Mitä te niistä syntymänimistä? ja sitä paitsi --
PALVELIJATAR (tuo vesilasin): Olkaa niin hyvä!
VIIVI. Kiitoksia! (Juo) Se oli oikein hyvää.
KEKKONEN. No, no, kyllä ymmärrän, kyllä ymmärrän. (Kirjoittaa ja
antaa piialle kirjan) Kas niin, minkä minä kirjoitin sen minä kirjoitin.

PALVELIJATAR. Kiitoksia!
(Oikealle; vilkaisee sivumennen kirjaan).
VIIVI. No, kuinka te kirjoititte?
KEKKONEN. Kirjoitin vaan: Herra Miltopeus rouvineen Kajaanista.
VIIVI. Rouvineen! Kirjoititteko rouvineen?
KEKKONEN. Niinhän minä --
VIIVI. Se oli jokseenkin sopimatonta pilaa, se minun täytyy sanoa.
Mitä minulla teidän nimellänne on tekemistä. Omanihan vaan --
KEKKONEN. Voi peeveli! Mutta kun luulin --
VIIVI. No, mikä on tehty, se on tehty. Itsellänne teillä siitä voi olla
suurimmat hankaluudet. (Rupeaa panemaan päällysvaatteitaan kokoon;
lyhyesti) No, miksi ajaksi tilaamme kahvia aamulla.
KEKKONEN. Miksikä ajaksi kahvia. No, se on minulle yhdentekevä,
aivan yhdentekevä.
VIIVI. No, määrätään sitten k:lo 9. Ja hyvää yötä nyt ja kiitoksia
kyydistä!
(Aikoo mennä oikealle).
KEKKONEN. No, joko te menette?
VIIVI. Mitäs minä sitten --?
KEKKONEN. Kuulkaapas neiti! Tuota -- saanko vast'edeskin tulla teitä
kyyditsemään? Saanko?
VIIVI. Miks'ei jos soveltuu.
KEKKONEN. Tuota -- että jos olisikin vaikka vähän pitempi matka.

He he he!
VIIVI. Pitempi matka?
KEKKONEN. Niin tuommoinen matka, joka -- hm, joka kestäisi ei
ainoastaan yhden päivän, mutta monta päivää, viikkoa, kuukausia jopa
vuosiakin ja joka -- hm --
VIIVI. Minne ihmeissä kanttori sitten aikoisi minua laahata? (Erikseen)
Aikooko hän nyt tässä keskellä yötä vielä ruveta --?
KEKKONEN. Niin, se olisi semmoinen matka, joka -- joka --
VIIVI. Minä olen jo niin väsynyt tämänkin päivän matkasta että tuskin
luulen voivani pitempiä --
KEKKONEN. Niin no, eihän se ole mikään Ameriikan matka, vaikka
kyllähän sitä reissurahoja juuri siihenkin riittäisi, he he he. Sillä jos en
enää, niinkuin sanotaan, puhuisi esimerkeillä ja kuvilla, vaan --
VIIVI. Ei puhukaa vaan »esimerkeillä ja kuvilla» se on paljon
hauskempaa, mutta puhukaa sitten huomenna, sillä minua nukuttaa
todellakin niin kauheasti etten nyt tällä haavaa --