Kumarrusmatka | Page 5

tullut kumartamaan, ha ha!
MILLER. Mitä sinä noin naurat?
ALBERT. Muuten vaan kun ajattelen kuinka koomillista se olisi, kun
pappa ottaisi vastaan kumartelijoita.
MILLER. Mitä koomillista siinä olisi? Sitä minä en suinkaan ymmärrä.
Mutta sinä olet aina semmoinen ettet voi mitään katsella totiselta ja
vakavalta kannalta. Kaikille sitä vaan pitää irvistellä ja --
ALBERT. Ei suinkaan, mutta jos kerran on hyvät paperit, niin --
MILLER. Hyvät paperit, niin. Mutta se riippuu siitä millä tavalla nuo
paperit jätetään sisähän, ja se seikka on myöskin lukuun otettava.
Hakija, joka noin vaan työntää hakemuksensa menemään postissa,
tekee aina minuun jonkunmoisen vastenmielisen vaikutuksen. Hän on
verrattava henkilöön, joka lakki päässä, päivää sanomatta, astuu
virastoon, nakkaa hakemuksensa pöytään virkamiesten eteen ja sitten

poistuu yhtä röyhkeästi ja moukkamaisesti kuin tulikin. Tuommoisella
miehellä voi olla vaikka kuinka mainiot paperit, niin ei --
ALBERT. Tarpeeton tuommoinen hännysteleminen minusta on, enkä
minä suinkaan --
MILLER. Niin no, sinä! Niin sen minä kyllä luulen. Valtioneuvos
kysyykin välistä minulta että miksi tuo teidän poikanne oikeastaan
aikoo, ja mitä minä silloin voin muuta kuin --
ALBERT. Tiedäthän että tutkin estetiikkaa ja että --
MILLER. Estetiikkaa! Aivan oikein -- niinkuin aina tyhjäntoimittajat.
Mutta tuo sinun estetiikkasi on jo --
ALBERT. Saanko kysyä jotain pappa? Hävisitkö illalla whistipöydässä,
koska olet noin huonolla --
MILLER. Mi-mitä? Pyydän päästä tuommoisesta nokkaviisaudesta.
Niinkuin ei tässä olisi muitakin huolia kuin että vielä pitää --
ALBERT. No, no, elä viitsi kiivastua. Eletään sovinnossa. Tuolle
Miltopeukselleko siis aiot antaa puoltolauseesi, vai mitä?
MILLER. Johan minä sanoin, että huomennahan se vasta -- (Itsekseen
järjestäen papereitaan) Olisiko hän todellakin tehnyt tänne
kumarrusmatkan? Kun menen ulos kävelemään, niin täytyy pistäytyä
häntä tervehtimässä.

TOINEN KOHTAUS
Entiset. Selma (vasemmalta).
SELMA (iloisesti): Hyvää huomenta pappa, hyvää huomenta! (Ottaa
isänsä kaulasta ja nyökähyttää samassa Albertille) Huomenta Abbe!
MILLER (mutisee): Päivää! Sinä viivyit kauan Alliance Françaisessa

eilen.
SELMA. Niin, mutta kun siellä oli niin äärettömän hauskaa. Et usko
kuinka --
MILLER. Tuo ei passaa. Semmoinen viipyminen viimeiseen tanssiin
saakka on liian plebeijimäistä ja sopii ompelijaneidille eikä sinun
säätyluokkasi nuorelle naiselle. Sinun pitää paremmin ottaa vaaria
itsestäsi ja panna muistiin että olet hovineuvoksen tytär, sen sanon.
SELMA. Mutta, Herra jee, viipyiväthän siellä muutkin tytöt yhtä kauan
-- Alma, Eugenie, Fiffi, Lullu ja kaikki tyyni. Ja olisinhan minä tullut
aikaisemminkin, mutta kun tuo Abbe ei viitsinyt tulla saattamaan, niin
--
MILLER. Syytä sinä Abbea! Niinkuin ei sinulla aina olisi vakituinen
saattaja. Mutta sen minä nyt tässä vielä kerran sanon, että tuo kurtiisi
on lopetettava, minä en sitä ollenkaan salli.
SELMA. Mutta voinko minä siihen mitään, että hän on niin kohtelias ja
huomaavainen? Ja sitä paitsi hän on Abben parhaimpia ystäviä --
MILLER. Niin, sen kyllä uskon, ainahan vakka kantensa hakee. Mutta
tuommoiselle nuorelle ylioppilaalle, jolla ei ole muuta kuin kaunis
naamansa, sille minä en tytärtäni anna, se on vissi se! Valtioneuvoskin
kerran --
SELMA. Mutta pappa kulta, eihän hän milloinkaan ole -- Hän vaan
pitää minun seurastani. Ja tuota -- onhan hän muuten
henkivakuutusagentti --
MILLER. Niinkuin joka toinen mieshenkilö nykyään.
ALBERT (sanomalehden takana): Ja postimerkki-asioitsija.
MILLER. Minä en sinulle tässä --. Niinkuin sanottu, minun tahtoni on,
että sinä tästä päivästä alkaen lopetat koko seurustelun tuon miehen
kanssa.

SELMA. Voi voi, pappa kulta, kuinka sinä olet paha! Mutta jos vasta
huomisesta alottaisimme?
MILLER. Huomisesta?
SELMA. Niin kun lupasin tänään tulla hänen kanssaan luistinradalle ja
hän varmaan paheksuisi jos en --. Rakas, oma pappa kulta, enkö saa
mennä? Sano että saan --
MILLER. No, kyll' on teidän kanssanne peliä, kyll' on peliä!
SELMA. Sano nyt: olkoon nyt tällä kertaa.
MILLER. Anna minun olla rauhassa. Mutta muista se että --
SELMA. Kiitos, kiitos tuhannesti! (Hiljaa Albertille) Ethän sinä
suinkaan millä tavalla siitä yöllisestä --?
ALBERT. Äh, kaikkea nyt --!

KOLMAS KOHTAUS
Entiset. Palvelijatar. Viivi.
PALVELIJATAR (perältä): Tuolla tambuurissa on vieras neiti
kapsäkki kädessä, joka kysyy neiti Selmaa.
SELMA. Ah, se on Viivi! Kuulkaa, Viivi on tullut!
(Juoksee ulos perältä; piika seuraa).
MILLER. No no, vähemmälläkin sitä --
ALBERT. No, kuinka hän nyt tähän aikaan -- (Korjaa kravattiansa)
Kuule pappa, jos et minun neuvoani halveksi, niin kyllä voisit antaa
myönnytyksesi. Ne rakastavat toisiaan ja sinun relatsioonillasi kyllä
Eerolle voit hankkia --

MILLER. Kiitos nöyrimmästi! Mutta suot kai anteeksi jos tässä asiassa
omin neuvoin uskallan --. Valtioneuvoskin huomautti --
Viivi, Selma ja palvelijatar (joka auttaa Viiviä päällysvaatteiden
riisumisessa).
SELMA. Käy sisään, käy sisään! Ei täällä ole muita kuin --
MILLER. Ah, Viivi! No, tervetultua! Mitä maalta kuuluu?
ALBERT. Terve tultua Helsinkiin!
SELMA. Ja minä kuin odotin sinua vasta iltasella. Tai oikeastaan jo
eilen tuossa iltamassa vähän pelkäsin, että jos sinä tulet ja minä olen
ulkona huilaamassa. Mutta, ethän sinä niin varmaan kirjoittanutkaan
mikä päivä --. No, kerro nyt kuinka sinä tähän aikaan --?
VIIVI. Oli pyryilma ja sen vuoksi --
SELMA. Ahaa! Ja sen vuoksi ehdit vasta aamujunassa. No, johan minä
ajattelinkin että --
VIIVI. Niin, juuri, niin. Minä tulin -- minä tulin aamujunassa. (Piialle,
joka