Kumarrusmatka | Page 2

niin että jos herrasväki ei paheksu niin --
SELMA (matalalla äänellä Salmelalle): Tulkaa pois nyt! Ajatelkaa jos
vielä saisimme tekemistä poliisin kanssa!

SALMELA. Oh, se nyt ei tule kysymykseen. (Kyyppärille) No, tuohan
sitten lasku.
KYYPPÄRI. Tässä se on.
SALMELA (vetäytyy vasemmalle tarkastaen laskua).
ALBERT (puoliääneen Selmalle; ivallisesti): No, joko hän on kosinut?
SELMA. Hyi, kuinka sinä --!
ALBERT (sytyttää paperossin): Niin no, minä puolestani kyllä annan
siunaukseni, jos se teitä huvittaa, mutta pappa tulee luultavasti
räjähtämään ilmaan jos häntä oikein tunnen, sillä --
KYYPPÄRI (Salmelalle): Kiitoksia nöyrimmästi!
(Kaksi kumarrusta).
ALBERT. Ja nyt me matkustamme, sanoi Blåfjell.
(Panee päällystakkinsa kiinni ja menee).
KYYPPÄRI (menee edeltäpäin aukaisemaan oven etehiseen, joka on
hämärästi valaistu).
SALMELA. Yksi pyyntö, neiti Selma. Saanko huomenna tulla
hakemaan teitä luistinradalle? Saanko? Mitä?
SELMA. Niin -- en tiedä --
SALMELA. Kyllä te tiedätte.
SELMA. No, tulkaa sitten,
SALMELA. Kiitos, kiitos! En voi sanoa kuinka --
(Tarttuu Selman käteen, mutta hän vetää sen takaisin ja menee
edeltäpäin. -- Näyttämö tyhjänä).

KOLMAS KOHTAUS
Kyyppäri. Palvelijatar.
KYYPPÄRI (tulee takaisin): Stiilinen tyttö, tuo neiti, aika stiilinen!
Mutta suotta se kasvonsa minulta piilotteli, kyllä minä hänet tunsin.
Eipä se muutenkaan ole ensimmäinen kerta kun täällä on istunut naisia
herrojen kanssa yksityisessä huoneessa aamuun saakka.
(Huutaa) Anna! onko Anna siellä? (Menee ottamaan pois tarjottimen, ja
kun huomaa että siellä on puolillaan oleva lasi, tyhjentää hän sen
poskeensa).
PALVELIJATAR (tulee vasemmalta ja pyyhkii silmiään hyvin unisen
näköisenä).
KYYPPÄRI. Anna sulkee ovet ja sammuttaa lamput. Hyvää yötä!
Nuku niinkuin olet alottanutkin.
(Menee vasemmalle).
PALVELIJATAR. Hyvää yötä!
(Menee haukotellen perälle. -- Näyttämö tyhjä. Hetkisen vaitioloa.
Anna kuuluu puhuvan etehisessä jonkun kanssa).
PALVELIJATAR (takaisin): Kalle!
KYYPPÄRI (vasemmalta): Noh? Mitä nyt?
PALVELIJATAR. Tulee matkustajia. Herra ja rouva maalta. Pitää olla
kaksi huonetta ja pilttu hevoselle.
(Menee perälle).
KYYPPÄRI (hänen perästään): No, mitkä juuttaan matkustajat nyt
tähän aikaan --!

(Näyttämö vähän aikaa tyhjä).

NELJÄS KOHTAUS
Kekkonen, Viivi, Kyyppäri ja Palvelijatar (joka kantaa kahta
pienempää kapsäkkiä [yhdennäköisiä] ja muita matkakapineita).
KEKKONEN (noin 36-vuotias): Jahah, vai tämäkö huone! Kiitoksia
paljon, kiitoksia paljon! Herra on hyvä ja antaa anteeksi että tulemme
näin myöhään häiritsemään, mutta me olemme maalta emmekä ehtineet
asemalle ennenkuin -- (aikoo auttaa Viiviä päällysvaatteista) Saanko
luvan --?
VIIVI (lyhyesti): Kyllä minä itsekin -- (osoittaa oikeanpuolista ovea)
Tämäkö se on se toinen huone, joka meille?
KYYPPÄRI. Niin, olkaa hyvä.
(Menee aukaisemaan oven).
VIIVI. Tehkää hyvin neiti ja kantakaa kapsäkit sinne sisään.
(Palvelijatar tekee niin).
KEKKONEN (riisuen): Niin, katsokaas, ensimäiseen junaan emme
voineet ajatellakaan että pääsisimme, lumipyry kun teki meille
semmoiset kepposet ja vaikka Polle parka ponnistelikin voimiaan
viimeiseen saakka, niin tulimme sittenkin asemalle vasta kun toinen
juna oli lähdössä ja pyyhkäisi aivan juuri nokkiemme edessä, ja ota sitä
sitten hännästä kiinni. Hm! (Sivukatse Viiviin) Niin no, jos herra sitten
on hyvä ja sanoo teidän rengille että hän toimittaa Pollen talliin ja antaa
sille oikeen kukkurakopan kauraa, sillä kyllä on poika poloinen tänään
saanut reistailla ja rimpuella että oikein sydäntä särkee kun sitä -- (Kun
kyyppäri auttaa häntä) Kiitoksia, kiitoksia, se on liian paljon vaivaa --!
(Viiville) Mutta mitä minun vielä piti sanomankaan --? Niin, että
emmeköhän samassa tilaa vähän ruokaa? Biffipaisti olisi mainion
lämmittävää näin kylmästä tultua, jos --

VIIVI. Ei minun ole nälkä.
KEKKONEN. No, ei minunkaan sitten, ei minunkaan. (Kyyppärille)
Niin ei tarvitse mitään. Mutta jos nyt herra sitten vaan on niin hyvä ja
toimittaa tuota Pollelle, niin --
KYYPPÄRI. Heti paikalla. (Mennessään) Lystikäs herrasmies, tuo!
VIIVI (kävelee edestakaisin): Oiss, että tälle matkalle ollenkaan tulin!
Oiss!
KEKKONEN. No, no, ei pidä olla pahalla tuulella, ei pidä olla pahalla
tuulella, neiti Viivi. Onko tuo nyt sitten niin suuri onnettomuus, ett'ette
enää päässyt sisään tuonne hovineuvokseen, vaikka niin soitimme ja
koputimme! Ottavathan muutkin naiset kortteeria ravintoloissa ja
huomennahan te jo hyvissä ajoissa voitte tavata sukulaisianne ja
makeasti nauraa heidän kanssaan koko jutulle. Minusta tämä vaan on
ollut niin hemmetin lysti matka ettei --
VIIVI. Ja mikä ravintola tämä sitten lieneekään? Uskaltaakohan tässä
edes ummistaa silmänsä yöksi?
KEKKONEN. Hieno paikka, hieno paikkahan tämä on. Tuskin
piispallakaan on paremmat mööpelit. Ja lupasinhan minä mammalle,
teidän kunnioitettavalle mammalle, että kyllä minä pidän huolta neiti
Viivistä ettei mitään -- Niin, teidän mammanne kehotuksestahan se
onkin kun nyt ensimäisen kerran olen täällä Helsingin suuressa
kaupungissa. »Hyvä kanttori», hän sanoi, kun nimittäin kerroin hänelle
että koetteeksi lystin vuoksi olin hakenut hoitajan paikan tässä vasta
perustetussa Uudessa vieraskodissa. »Hyvä kanttori», hän sanoi, »ei ne
paperit paljon paina, teidän pitää kaikin mokomin mennä kumartamaan,
sillä jos ette itse tule Helsinkiin, niin ajattelevat herrat siellä että ehkä te
vaan pilallanne olette jättänyt sisään hakemuksenne, koska ette
persoonallisesti ole käynyt heitä puhuttelemassa». Niin hän puhui. Eikö
niin?
VIIVI (kärsimättömästi): Kyllä --

KEKKONEN. Niin, mutta sitten hän samassa muisti että pitihän neiti
Viivinkin näinä päivinä pistäytyä pääkaupungissa ja siinä tapauksessa
se sopisi mainion hyvästi, jos te pääsisitte minun hevosessani asemalle,
niin se tulisi helpommaksi meille molemmille. Mutta siihen minä
vastasin että --
VIIVI. Niin, niin, kyllä minä