Kumarrusmatka

Kumarrusmatka, by Robert
Kiljander

The Project Gutenberg EBook of Kumarrusmatka, by Robert Kiljander
This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with
almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or
re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included
with this eBook or online at www.gutenberg.org
Title: Kumarrusmatka Kolminäytöksinen huvinäytelmä
Author: Robert Kiljander
Release Date: August 28, 2006 [EBook #19137]
Language: Finnish
Character set encoding: ISO-8859-1
*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK
KUMARRUSMATKA ***

Produced by Tapio Riikonen

KUMARRUSMATKA
Kolminäytöksinen huvinäytelmä
Kirj.

R. KILJANDER
Ensimmäisen kerran julkaissut Otava, Helsinki, 1894.

HENKILÖT:
MILLER, hovineuvos, leskimies. ALBERT, hänen poikansa. SELMA,
hänen tyttärensä. VIIVI, hänen veljensä tytär. SALMELA, ylioppilas.
KEKKONEN, lukkari. VINQVIST, ent. ravintolanpitäjä. NEITI
KRAFTMAN, köyhäinkodin johtajatar. MÖTTÖNEN, kulkukauppias.
Hänen lapsensa. POLIISIKOMISARIUS. KYYPPÄRI.
PALVELIJATAR RAVINTOLASSA. PALVELIJATAR
HOVINEUVOKSESSA.
Tapahtumapaikka Helsingissä. Ensimäinen näytös Hotel National
nimisessä ravintolassa, toinen ja kolmas hovineuvoksen luona.

ENSIMÄINEN NÄYTÖS
Sali pienemmässä ravintolassa. Ovi perällä sekä molemmin puolin.
Jokseenkin siistit huonekalut. Punakupuinen kattolamppu, josta
hämäränlainen valo leviää huoneesen. Aika keskellä yötä.

ENSIMÄINEN KOHTAUS
Albert, Selma ja Salmela (istuvat oikealla puolella [näyttämöltä katsoen]
pöydän ympärillä, jossa on kahvineuvot likööreineen. Heillä on
päällysvaatteet yllä ja heidän puvuistaan näkee että he tulevat jostakin
hienommasta tilaisuudesta).
SALMELA (kohottaen lasinsa): Neiti Selma, saanko luvan? Olkaa nyt
niin hyvä!
SELMA (nauraen): Ei, ei, en minä enää, johan minä otin yhden. En

pääse kotiin sitten.
ALBERT (haukotellen): Ota pois vaan kun sinulla kerran on kunnia
olla viftillä rakkaan veljesi ja tuon toisen tyhjäntoimittajan kanssa.
Maljanne!
(Juo pohjaan).
SELMA. Niin, mitähän pappa sanoisi, mitä ihmeessä hän sanoisi, jos
hän tietäisi että minä tässä keskellä yötä --! (Maistaa lasistaan) Ai, ai,
kun se on imelätä! Kyll'on hyvää tämmöinen avekki!
SALMELA. Te maistatte niin vähän. Onko teillä kahvia? Ehkä saan
tarjota --?
SELMA. Kiitoksia, minulla on vielä. Mutta muista nyt Abbe, ei
hiiskahdusta, ei pienintäkään viittausta kellenkään siitä että minä tällä
tapaa olen antanut itseäni narrata, sillä --
ALBERT. Että sinä olet antanut itseäsi narrata! Itsehän sinä meidät
tänne viekottelit.
SELMA. Minäkö?
ALBERT. No, kukas muu? Kotimatkalla Alliance Françaisesta kun me,
sinä, minä ja tämä toivorikas nuori mies, joka asuu aivan toisessa
päässä kaupunkia, mutta joka nyt näinä viimeisinä aikoina, hiis' ties'
mistä syystä, on ruvennut pitämään niin hellää huolta perheestämme! --
Niin no, kun me kuljimme tästä Nationaalin ohitse, niin huudahdit sinä:
Kas, kun tuolta vielä loistaa valkeata! Mennäänpäs sinne viftaamaan. Ja
kun minä puolestani en koskaan hyvää asiata --
SELMA. Niin, mutta enhän minä sillä mitään tarkoittanut -- ilman
aikojanihan vaan --
SALMELA. Niin, te sanoitte olevanne semmoisella hurjapäisellä
seikkailutuulella ja että teitä huvittaisi kerran nähdä, mimmoiset ne
ovat nuo paikat, joissa herrat niin hyvin viihtyvät ja joissa --

SELMA. Niin, mutta hyvät herrat, se olisi ollut teidän velvollisuutenne
estää minua. Tehän kuulutte siihen viisaampaan sukupuoleen, ha ha ha!
ALBERT. Sanoinhan minä että kyllä ukko papan tekotukka nousee
pystyyn, jos hän saa vihiä siitä, että hänen tyttärensä --
SALMELA. Niin, mutta kun sitten muistimme, että herra hovineuvos
olikin valtioneuvoksen luona Uuden vieraskodin johtokunnan
kokouksessa, jossa sitten tavallisesti jälestäpäin pelataan whistiä
myöhään aamuun asti, niin --
SELMA. Niin, niin, syyttäkää vaan minua. Mutta Abbe, ajatteleppas,
ajatteleppas jos Viivi sill'aikaa on tullut kaupunkiin ja minä vaan istun
täällä aivan rauhallisesti! Sehän olisi kaunista!
ALBERT (täyttää lasinsa): No, jos on tullut, niin on tullut.
SALMELA. Kuka tuo Viivi on?
SELMA. Hän on meidän serkkumme maalta ja hän kirjoitti minulle
toissa päivänä että hän tulee meille tänään tahi huomenna.
SALMELA. Tuleeko hän viipymään kauan?
SELMA. Ainoastaan muutamia päiviä. Niillä on siellä hänen
kotipitäjässään Alamäellä jonkunmoinen suurempi juhlatilaisuus ja
siksi pitää hänen täällä laitattaa itselleen vähän hienompi puku tietysti.
Niin, se on kaunis tyttö ja te tulette varmaan rakastumaan häneen, herra
Salmela.
ALBERT. Ikävä hän minusta on. Ja sitä paitsi hän on köyhä, ettei
kannata häntä hakkaillakaan.
(Juo).
SELMA. Oh, elä sinä hänestä huolehdi. Onhan hänellä ollut kosijoita
siellä maalla parikin, vaikk'ei ole vielä siitä mitään varmempata kuultu.
Ja kyllä minäkin hänestä pidän, vaikka hän välistä onkin liian kiivas ja
itsepäinen. Rupeanko puhemieheksenne, herra Salmela?

SALMELA (ottaa lasinsa): Mutta mitä varten neiti nyt noin --
tiedättehän kyllä -- Kuulkaa, olkaa nyt hyvä ja maistakaa vähän,
hiukkasen vaan --
SELMA. En uskalla -- en totisesti uskalla --
ALBERT (haukotellen): Niin, pullo on nyt lopussa. Tilataanko uutta
vai --?
SALMELA. Se on tietty. (Soittaa) Kalle!
SELMA. Ei nyt enää. Nyt on jo kerrassaan aika lähteä. Ainakaan en
minä --
(Vetää harson kasvoilleen).

TOINEN KOHTAUS
Entiset. Kyyppäri.
KYYPPÄRI (vasemmalta, servietti kainalossa, kumartaa): Mitä
herrasväki suvaitsee --?
SALMELA. Yksi neljännes munkki lisää.
KYYPPÄRI. Pyydän anteeksi, mutta kello käy jo kahta. Emme saa
anniskella enää näin myöhään ja --
ALBERT. Mitä tuhmuuksia se on! Onhan meillä yksityinen huone.
Kutsu tänne isäntä!
KYYPPÄRI. Isäntä makaa ja sitä paitsi kävi juuri komsarjus bufetissa
ja oli niin äkäisen näköisenä kun huomasi että täällä vielä oli väkeä,