Kumarrusmatka | Page 4

eih?n tuo piika voinut muuta ajatella kuin ett? -- Mahdottoman hienoilta ne n?ytti kumminkin nuo punaiset peitteet ja nuo pitsityynyt -- niinkuin avioparin s?nky ainakin! -- Niin, mutta mit? minulla siit? on hy?ty?! t??ll? min? kuitenkin yksin?ni saan -- Ja sinne se otti minun kaps?kkinikin, etten -- Uskaltaisinkohan h?nt? --? (Koputtaa arasti ovelle) Neiti Viivi, kuulkaapas! Minulla olisi v?h?n --
VIIVI (sis?lt?): Jos vaan tulette, niin huudan ja her?t?n koko talon.
KEKKONEN. Taivas varjelkoon! Enh?n min? -- Tahtoisin vaan teit? --
VIIVI. Min? en ryhdy teid?n kanssanne mink??nlaiseen puheluun. Te se olette joka on syyp?? kaikkiin, tomppeli!
(Ovi p?nkitet??n sis?puolelta).
KEKKONEN. Niin, siin? nyt sain! Kaikki on minun syyni -- jos olisi t??ll? edes sohva, johonka voisin --. No, tuossa on kumminkin turkkini. -- Huh, kuinka se on kylm?! Siit? voi viel? saada influensaa. (Aivastaa) N?lk?kin rupeaa t?ss? suolia kopristamaan. -- No, ei auta muu kuin istua tuohon nojatuoliin koettamaan saisiko siin? unta. (Vet?? tuolin keskelle n?ytt?m??) No, istuuhan t?ss? aika mukavasti sent??n. Ja kun oikein ajattelen, niin eih?n sit? aina kinkerill?k??n ole ollut niin paljon parempia makuusijoja. Tyytyv?inen sit? aina pit?? olla. ?Aina tyytyv?inen ja iloinen?, se onkin minun mielilauseeni. (Kiert?? turkkinsa ymp?rilleen ja ny?k?hytt?? oikealle p?in; puoli??neen) Hyv?? y?t? nyt, rouva Milto -- Miltopeus!

TOINEN N?YT?S
Hienosti sisustettu sali hovineuvoksen luona. Ovi per?ll?, yksi oikealla ja kaksi vasemmalla puolella.

ENSIM?INEN KOHTAUS
Miller. Albert. (Edellinen istuu lyijykyn? k?dess? oikealla p?yd?n ??ress?, jolla on koko kasa papereita; j?lkim?inen loikoo kiikkutuolissa toisella puolella, selaillen sanomalehti?).
MILLER (mutisee itsekseen): No, niin, hyvi? paperejahan n?m?kin -- Hm! -- Eik? nuokaan niin huonoja -- Kanttori Kekkonen Alam?elt?. -- Oojaa, oojaa -- Hm -- hm!
ALBERT. Onko paljon hakemuksia, pappa?
MILLER (?re?sti): N?eth?n sin? ett? niit? on t?ss? koko p?yt? t?ynn?. (Mutisee) Hm -- hm --
ALBERT. No, kellenk? virka annetaan?
MILLER. Kellenk?k? virka annetaan? Huomennahan se vasta hakemusaika loppuukin, tied?mm?. Ja mist? min? muutenkaan -- (kuin edell?) Hm, -- hm --
ALBERT. No tuota, tiedet??nh?n se kyll? ettei muilla johtokunnan j?senill? ole juuri mit??n sanomista paitsi valtioneuvoksella ja sinulla, ja kun nyt valtioneuvos t?n? aamuna matkusti Pietariin ja antoi sinulle kaikki hakemukset ett? saisit p??tt?? niist? aivan mielesi mukaan, niin onhan se --
MILLER. Niin, siin?p? se juuri on se vaikeus, se kirottu vaikeus! Ett? mit? valtioneuvos sitten sanoo, mit? h?n sitten sanoo? Voi viel? suuttua minuun jos en oikein (kuin edell?) Hm -- hm -- 53 -- 3 -- 4 --
ALBERT. Annappas kuulla keit? kaikkia --?
MILLER. Yhteens? jo 67 hakijaa! Jaa-a, otappas nyt ja sano kuka niist? nyt on sopivin, varsinkin kun kaikilla on mit? loistavimpia rekommendatsiooneja! Luulenpa ett? se kysyy miehen j?rke? se, vai mit??
ALBERT. No, mit? v?ke? siell? nyt on sitten? Olisipa hauska kuulla.
MILLER. Hm! Niin, mit? v?ke?. Kyll? t??ll? l?ytyy kaikista kansanluokista ja viel? p??llekin. Muun muassa on t??ll? 23 ylim??r?ist? tulli- ja postivirkamiest?, 10 kyypp?ri?, 11 el?kett? nauttivaa upseeria, yksi kanttori, 9 kansakoulunopettajaa kaikki absolutisteja, er?s entinen vahtimestari, jolla on todistus raittiudesta, er?s el?kkeen saanut maanmittari Miltopeus, ainoa jonka n?ist? tunnen ja minun vanha yst?v?ni --
ALBERT. Miltopeus? Miss? min? tuon nimen olen --?
MILLER. Et sin? h?nt? tunne -- siit? on jo 25 vuotta kuin min? h?net viimeksi n?in. Sitten seuraa 8 ent. kauppiasta, yksi saksalainen probenreiter ja viimein kaksi viralta pantua painoasiamiest?. Summa summaarum kuusikymm --
ALBERT. Kyll' on kirjava joukko! mutta tuo nimi Miltopeus? Miss? min? siit? --? Ahaa nyt muistan. Tuo sinun yst?v?si Miltopeus on par'aikaa kaupungissa, pappa.
MILLER. Miltopeus kaupungissa?
ALBERT (antaa h?nelle sanomalehden): Niin, seisoohan t?ss? matkustavaisten joukossa: H:ra Miltopeus rouvineen Kajaanista, niin ett? jos ei muita samannimisi? --
MILLER. Ei, h?n se on. Ei sit? muita sill? nimell? --. No, katsoppas ukkoa, joka on tehnyt n?in pitk?n matkan vanhoine eukkoineen!
ALBERT. Ehk? h?n on tullut kumartamaan, ha ha!
MILLER. Mit? sin? noin naurat?
ALBERT. Muuten vaan kun ajattelen kuinka koomillista se olisi, kun pappa ottaisi vastaan kumartelijoita.
MILLER. Mit? koomillista siin? olisi? Sit? min? en suinkaan ymm?rr?. Mutta sin? olet aina semmoinen ettet voi mit??n katsella totiselta ja vakavalta kannalta. Kaikille sit? vaan pit?? irvistell? ja --
ALBERT. Ei suinkaan, mutta jos kerran on hyv?t paperit, niin --
MILLER. Hyv?t paperit, niin. Mutta se riippuu siit? mill? tavalla nuo paperit j?tet??n sis?h?n, ja se seikka on my?skin lukuun otettava. Hakija, joka noin vaan ty?nt?? hakemuksensa menem??n postissa, tekee aina minuun jonkunmoisen vastenmielisen vaikutuksen. H?n on verrattava henkil??n, joka lakki p??ss?, p?iv?? sanomatta, astuu virastoon, nakkaa hakemuksensa p?yt??n virkamiesten eteen ja sitten poistuu yht? r?yhke?sti ja moukkamaisesti kuin tulikin. Tuommoisella miehell? voi olla vaikka kuinka mainiot paperit, niin ei --
ALBERT. Tarpeeton tuommoinen h?nnysteleminen minusta on, enk? min? suinkaan --
MILLER. Niin no, sin?! Niin sen min? kyll? luulen. Valtioneuvos kysyykin v?list? minulta ett? miksi tuo teid?n poikanne oikeastaan aikoo, ja mit? min? silloin voin muuta kuin --
ALBERT. Tied?th?n ett? tutkin estetiikkaa ja ett? --
MILLER. Estetiikkaa! Aivan oikein -- niinkuin aina tyhj?ntoimittajat. Mutta tuo sinun estetiikkasi on jo --
ALBERT. Saanko kysy? jotain pappa? H?visitk? illalla whistip?yd?ss?, koska olet noin huonolla --
MILLER. Mi-mit?? Pyyd?n p??st? tuommoisesta nokkaviisaudesta. Niinkuin ei t?ss? olisi muitakin huolia kuin