Kultala | Page 8

sanoi: ?Vanha kouluttajakin on saanut juoppoutensa palkan. Y?ll? ennen eilist? p?iv?? tuli h?n p?ihtynynn? krouvista, sattui kovin likelle joen rantaa, putosi sinne ja hukkui. Eilen aamulla h?n sielt? l?yttiin. T?n?p?n? h?n on haudattu. Se nyt on paras, ett'ei h?nell? ollut vaimoa eik? lapsia.?
T?m? sanoma h?mm?stytti Toivosta. H?n kyseli viel? yht? ja toista. H?n n?ytti miettiv?n jotain erinomaista, ja meni syviss? ajatuksissa kotia. Elsa ei ymm?rt?nyt, mik? h?nen niin yht?kki? pisti p??h?ns?. Mutta tulevana sunnuntaina sai h?n sen kuulla.
Koska Jumalan palvelus oli p??tetty, kokousi seurakunta valitaksensa uutta kouluttajaa. Toivonen tuli my?skin kokoukseen saapuville. Elsa seisoi taampana vaimoin ja muiden tyt?rten seassa. H?nell? oli suuri pelko, ett? Toivonen taas rupeaisi puhumaan jotain, josta kansa n?rk?styisi, ja oli sent?hden anonut is?lt?ns?, ett? h?n kokisi hillit? Toivosta, jos se tulisi kovin kiivaaksi. Eik? mennytk??n myll?ri koko ajan h?nen vierest?ns?.
Kappalainen ilmotti kansallen asian, josta nyt oli tuumattava, johon heti kirkkov??rti ja hallitusmies Karhunen sanoi, ett? koska nyt kouluttajan virka oli auki, ja se oli varsin v?h?inen virka, jota seuraa huono palkka mutta paljon vaivaa, niin oli muka hyv? asia, ett? t??ll? oli kelpo mies, joka tahtoisi ottaa vastaan t?m?n viran. Se oli nimitt?in kraatari Jussinen, jolla eiv?t tahtoneet neulakeinot oikein hyvin menesty?, ja joka oli h?nelle sukua.
Mutta toinen kirkkov??rti, joka my?skin piti salakrouvia, pani taas vaaliin k?yh?n sukulaisensa, tuon nilkun viulun soittajan Jurrin, ja tuumaili, ett? viel? senkin t?hden h?n ennemmin pit?isi otettaman t?h?n virkaan, ett? h?n, kyl?kunnan v?h?in varain vuoksi aikoi tyty? v?hemp??nki palkkaan, nimitt?in h?n ei tahtonut kuin kolme nelj?tt? osaa entisest? palkasta.
Kraatari Jussinen, n?hty?ns? ett? enimm?t talonpojat luopuivat viulun soittajan puoleen, ei sanonut tahtovansa kuin kaksi kolmatta osaa koko palkasta. T?st? vihastui viulun soittaja niin ett? h?n rupesi haukkumaan kraataria varkaaksi, huorinteki?ksi ja valapatturiksi, ja sanoi tytyv?ns? viel? v?hemp??n palkkaan. Kraatari uhkasi haastaa Jurria k?r?jihin n?ist? soimauksista; mutta niin v?h??n palkkaan ei h?n sanonut tahtovansa ruveta kouluttamaan.
Kuin nyt ei kek??n muu itse?ns? ilmoittanut t?m?n viran hakiaksi, sent?hden ett? kouluvirka t?st? kyl?st? katsottiin h?pi?lliseksi ja pyyttiin ainoastansa semmoisilta, joilla ei ollut mit??n, oli jo seurakunta p??tt?m?isill?ns?, ett? virka annettaisiin viulun soittajalle Jurrille; sill? h?n taisi v?h?n kirjoittaa ja r?kn?t?.
Mutta nyt astui Toivonen, tulipunaisena kasvoista, esiin ja huusi: ?Lehm?in ja sikain paimenelle, joka ajaa teid?n karjaanne laitumelle, te annatte paremman palkan, kuin kouluttajalle, jonka pit?? opettaa teid?n pojillenne ja tytt?rillenne Jumalan pelkoa ja hy?dyllisi? asioita. Teid?n lapsenne ovat ihmisi?, luodut Jumalan kuvaksi, vaan ei el?imi?. Ettek? te h?pi? niin k?ytt?? itsi?nne heid?n opettajaansa kohtaan? Mutta kyll? min? syyn tied?n: hy?dyllisiin tarpeisiin ei ole koskaan rahaa, ja koulurahaa ei voi k?yh? v?ki maksaa, jolla on tuskin potaatteja, suoloja ja leip??. Min? tahdon teille tehd? sen hyv?n, ett? tarjoan itseni kouluttajaksi enk? vaadi mit??n palkkaa. Min? sanon sen viel? kerran, min? rupean kouluttajaksi, eik? se maksa kyl?lle eik? yhdellekk??n taloudelle kopeikkaakaan.?
Miehet katsoivat kummastellen toinen toisensa ja Toivosen p??lle. Eiv?tk? muutamat tahtoneet h?nt? kouluttajaksi, mutta sanoivat h?nen kukatiesi taitavan ja tahtovan perkeleelle myyd? lapsiraukkain sielut. Mutta useimmat arvelivat, ett'eip? kukaan muu ota sit? virkaa ilman palkata, ja huusivat ett? Toivonen piti otettaman kouluttajaksi. Nyt luettiin huudot (??net) ja Toivonen valittiin kouluttajaksi.
T?t? kuultuansa tahtoi Elsa h?pi?st? ja h?mm?styksest? kokonaan vaipua maahan. Sill? paitsi nylkyri? ja sian paimenta ei ollut kukaan koko kyl?st? niin yl?nkatsottu kuin kouluttaja. H?n juoksi kotiinsa aivan pahoilla mielin, juuri kuin h?nelle olisi tapahtunut suurin onnettomuus ja katkerin h?pi?. H?nen is?ns?kin, se rehellinen myll?ri, putisti p??t??n ja sanoi: ?Tuo Toivonen on, luulenma, j?rkens? kadottanut.?
Mutta Toivonen piti p??t?ksens?. -- H?nen t?ytyi menn? kaupunkiin, siell? taitonsa puolesta tutkittavaksi, ja koska h?n taisi koreasti kirjottaa ja tunsi luvun laskua (r?kninki?) enemmin, kuin tarvitsikaan talonpoikainen ihminen, saattiin h?n Fullmahdin kautta kouluttajaksi.

7.
KUINKA TOIVONEN KOULUA PIT??
?Elsa kulta! ?l? minua sureta tytym?tt?myydell?si ja alakuloisella olennollasi!? n?in puhui Toivonen myll?rin tytt?relle: ?Katso, vanhat ovat pahat ja tuskin parannettavat. Mutta kukatiesi min? viel? voinen lasten hyv?ll? opetuksella saattaa k?yh?n kyl?mme parempaan tilaan ja arvioon. Muuta keinoa ei ole. Kyll? se nyt niinki on, ett? kyl?n kouluttajaa ylenkatsotaan ja halpana pidet??n; mutta kuinka meid?n Vapahtajamme itse?ns? alensi, ihmisi? parantaaksensa, opettaaksensa ja autuaaksi tehd?ksens?. Jos kyl?n kouluttaja oikein ja rehellisesti toimittaa virkansa, niin h?n on yht? hy?dyllinen ja samasta arvossa ja kunniassa pidett?v? kuin isompain kouluin opettajat ja professorit. Mutta ei sit? niin katsota mailmasta. Kukin katsoo ja tarkoittaa yl?sp?in, ja laimin ly?pi mit? alempana on. Sent?hden on ylh?ll? enimmiten liian raskas paino, ja alhalla kovin kevi?, ja niin muodoin monen Ruhtinaan istuin seisoo huonoilla jalvoilla.?
?Voi Toivonen, Toivonen!? huusi Elsa: ?Et sin? tied?, kuinka pahoin olet tehnyt!? Ei h?n kuitenkaan sanonut miksik?.
Talven tultua alkoi koulun k?ynti. Ensi p?iv?n? Toivonen seisoi oven suussa, ottain vastaan koululapset. Joilla oli likaiset keng?t, niiden piti ne puhdistaa olkitukolla ja my?skin pyhki? keng?n anturat puhtaaksi, etteiv?t likaisi koulun laattiaa. Sitten h?n k?tteli ja tervehti jokaista. Mutta jos k?det ja kasvot olivat likaiset, t?ytyi heid?n menn? kaivolle itsi?ns? pesem??n. Jos eiv?t hiukset olleet harjatut, l?hetti h?n heid?t kunkin kotiinsa harjattavaksi. Mutta jotka