Kultala | Page 9

olivat puhtaat ja hyv?st? siivosta, niit? h?n leppi?sti kohtasi.
Pojat ja tyt?t olivat kokonaan h?mm?styksiss??n; muutamat h?pesiv?t, toiset nauroivat, toiset taas itkiv?t. Sellaista ei ollut heille koskaan tapahtunut.
Toisena ja kolmantena p?iv?n? Toivonen seisoi viel? oven suussa, ja viel? muutamina seuraavinakin, siksi ett? kaikki tulivat puhtaana kouluun. Sitten h?n otti heid?t vastaan sis?ll? koulutuvassa. Joka silloin tuli korjaamattomilla hiuksilla, eli likaisilla silmill?, jaloilla tai kengill?, pantiin seisomaan keskell? laattia kaikkien pilkaksi, ja siell? hetken aikaa seisottuansa, l?hetettiin kotia puhdistettavaksi.
Moni kyl?n v?ki? t?t?kin pahastui; mutta heill? ei ollut mit??n sanomista koulusta, ja asiat k?viv?t niin kuin Toivonen tahtoi. Ja t?st? tuli, ett? parin viikon per?st? koululapset, suuret ja pienet, k?yh?t ja rikkaat, kaikki olivat varsin puhtaat, v?hint?in niinkauvan kuin olivat kouluttajan tyk?n?.
Mutta Toivonen ei sit? viel? siihen j?tt?nyt. Koska lapset nelj?nneksen aikaa vuotta olivat harjauneet j?rjestykseen, rupesi h?n katsomaan heid?n vaatteinsa puhtautta. Likaa ja tomua ei saanut niiss? olla, jos ne muutoin olivatkin vanhat ja kuluneet, jota h?n ei soimannutkaan, sill? eih?n se ollut lasten syy. Joka koko viikon oli n?ytt?nyt itsens? puhtaimpana sek? sis?ll? koulussa ett? ulkona siit?, teill?, kirkossa, kedolla, se oli h?nen paras lapsensa. Se sai ensi viikolla jonkun kuvan, eli muutaman kopeikan, eli arkin puhdasta paperia siihen kirjoittaaksensa; toisella viikolla taas jonkun muun merkin opettajansa yst?vyydest?; ja viimen antoi Toivonen h?nelle suuta kaikkein lasten n?hden; ja jolle t?m? oli tapahtunut, se p??si sunnuntaina k?velem??n Toivosen kanssa, eli, jos sattui olemaan n?yr? eli paha s??, h?n sai istua kotona h?nen tyk?n?ns? ja katsella suureen kuvakirjaan, josta Toivonen taisi puhua monta kaunista ja opettavaista juttua.
Toivonen oli mies, joka tiesi pit?? puolensa t?ysi-ihmistenki seassa, joka kyll? ei vannonut ja kiroillut, mutta eik? my?sk??n ket??n pelj?nnyt. Ei ollut siis ihmet, ett? kaikki lapset osottivat h?nelle kunniaa ja n?yryytt?, ja viimen pitiv?t h?nt? yht? rakkaana ja enemminki, kuin vanhempiansa. Ilahuttava oli n?hd?, kuinka he kaikki h?nt? kohtasivat kunnian osottamisella ja n?yryydell?; kuinka he yst?v?llisesti ja haluisesti juoksivat h?nen tyk?ns?, koska h?n tuli heit? vastaan; kuinka he ik??n kuin h?nen silmist?ns? kokivat lukea h?nen tahtoansa, ja kuinka h?nen vaan viitattuansa he iloisesti tottelivat h?nt?.
T?m? oli asia, jota Kultalan talonpojat eiv?t saattaneet ymm?rt??, olletikkin kuin t?m? opettaja ei koskaan pieks?nyt lapsia nyrkill? tai kepill? eli vitsoilla, eik? edes tukistanutkaan. Monet tulivat pelj?styksiin ja puhuivat juttua muutamasta miehest?, joka my?skin oli taitanut houkutella tyk?ns? lapsia ja viimen oli vienyt heid?t vuoren luolaan, johon he olivat kadonneet h?nen kanssansa. Muutamat vanhat akat sanoivat julkisesti, ettei ollut asian oikia laita, ja k?skiv?t ottaa pois lapset koulusta. Vaan ei toki kukaan heit? totellut.
Mutta Toivonen puhui ja sanoi: ?Syd?mmen puhtaus on sielun terveys; ruumiin puhtaus on ruumiin terveys. El?imet rypek??t loassa, mutta ihmisen, joka on Jumalan kuva, pit?? itse?ns? puhtaana ylent?m?n kirkasta taivasta kohden. Sellaisen pit?? oleman kaiken lasten-kasvatuksen alun, ett? lapset oppivat tiet?m??n olevansa ihmisi? ja paljoa parempia kuin el?imet. Silloin heit? saadaan taipumaan kaikkeen hyv??n; mutta el?imist? ei tule mit??n.?
Viel? Toivonen puhui ja sanoi: ?Opettaja, joka ei ymm?rr? yksivakaisuudella ja rakkaudella johdattaa lasten pehmeit? syd?mmi?, ett? he h?nt? mielell??n tottelevat, h?n ei ymm?rr? virkaansa. Ja oikeutta my?den pit?isi kouluttajan omaan selk??n ly?t?m?n palaisiksi se keppi, jolla h?n kurittaa lapsia, juuri kuin olisi h?nell? koiria ja muita el?imi? opetettavina, joilla ei ole j?rke? eik? ihmisen syd?nt?.?

8.
KUINKA SITTEN K?VI KOULUSSA
Nytp? nousi huuto kyl?ss?, ett? Toivonen vietteli lapsia, ja opetti heille aivan uutta uskoa, ett'eik? lapset h?nen tyk?n?ns? mit??n hyv?? oppineet. Se oli muka hirvitt?v? katsoa, kuinka lapset joka p?iv? pyrkiv?t p??st? kouluun, kuhun ei muka nuorukaisten muutoin koskaan tehnyt halu; se oli varsin vastan luontoa. Paitsi sit? oli koulussa sangen hiljainen el?m?, niin kuin kirkossa, koska siihen sijaan ennen mailmassa sielt? aina oli kuulunut hirmuinen tohina ja r?hin?; virsi?kin veisattaissa ei kuulunut muuta kuin hiljaista huminaa. Viel? p??lliseksi sanottiin, ett? rukousta pidett?iss? oli havaittu kaikellaista uutta, ja ett? lapsille opetettiin noitakeinoja, niin kuin he jo olivat oppineet hirvitt?vi? kummituksia kirjoittelemaan eli piirt?m??n.
N?m?t ja t?llaiset puheet tulivat viimen Kappalaisen korviin, ja my?skin Pit?j?n Kirkkoherralle ja itse Provastillekkin tiett?v?ksi. N?m?t kolme herraa tulivat yhten? aamuna, ilman mit??n tietoa edelt?p?in antamata, ennen koulun aikaa, Toivosen tyk? koulutupaan, sanoin h?nelle, miksi he olivat tulleet, ja ett? h?nen nyt piti heid?n l?sn? ollessansa opettaa lapsia samalla muotoa kuin tavallisesti teki.
Lasten tullessa oli k?yhiss?kin ja kuluneissa vaatteissa puhtaus ja j?rjestys silmin n?ht?v?, ja ihana katsoa kuinka he ensin tervehtiv?t opettajaansa, ja sitten meniv?t kukin siallensa, kussa he iloisesti kuiskuttelivat kesken?ns? ja kummastellen silm?iliv?t vieraita. Lapset olivat kaikkiaan viisi kuudetta kymment?; pojat istuivat toisella ja tyt?t toisella puolella koulutupaa.
Koska lapset oli kaikki koossa, sanoi Toivonen korkialla ??nell?: ?Rakkaat lapset! ennen kaikkea n?yrytt?k??mme itsemme kaikkialla l?sn? olevaisen Jumalan, meid?n taivaallisen Is?mme edess?, ja kantakaamme H?nen eteens? ajatuksemme ja hartaat rukouksemme, Jesuksen nimeen!? Kaikki lapset panivat sormensa ristiin, lankesivat polvilleen ja katsoivat hiljaisuudesta alas. Toivonen pani my?skin polvilleen; Provasti ja toiset Papit, n?hty?ns? ett? kaikki itsens? n?yrittiv?t ijankaikkisen Jumalan edess?, tekiv?t samaten. Sitten Toivonen luki kauniin, liikuttavaisen rukouksen kirjasta, joka