Kultala | Page 3

ty?h?n, silloin k?vi talouden ty?t kaikki takaperin. T?st? h?d?st? t?ytyi sent?hden myyd? talon irtainta kalua eli viljaa eli karjaa, eli joku osa talon maatakin, elikk? rahaa lainata suurta korkoa (intressi?) vastaan. Ja n?in sitten elettiin siksi ett? velka oli suuremmaksi kasvanut, kuin ett? sit? maksaa voitiinkaan; josta luonnollisesti seurasi ulosmittaus eli kaiken tavaran pois myyminen auksjonin kautta, ja niin tultiin vaimoneen lapsineen maantielle.
Jos nyt Toivonen silloin t?ll?in tahtoi antaa jonkun hyv?n neuvon, ja nuhteli heit? siivottomuudestansa ja ep?j?rjestyksest?ns?, sai h?n vaan pahoja sanoja. Muutamat sanoivat: ?eip? tuo nyt saata k?yh?ll? olla paremmassa tilassa, ja t?ll? t?ytyy aikaan tulla.? Toiset taas sanoivat: ?Mit? se sinuun koskee? Katso sin? omia keinojasi!?
Varakkaammilla ja rikkaammilla talonpojilla oli toki paremman n?k?inen el?m?, enemmin tavaraa ja kaluja ett? vaatteita. Mutta tavattiinpa heill?kin paljon kyll? siivottomuutta ja huolettomuutta. Sill? alinomaa ja joka haaralla ymp?rins? n?hden silm?ins? edess? naapurein kerj?l?is-el?m?? ja saastaisuutta, harjausivat hekin siihen, ett'eiv?t pit?neet juuri paljo parempaa siivoa. Arkip?ivin? he olivat likaisissa ryysyiss?; mutta sunnuntaina siihen sijaan he ylpeiliv?t koreissa ja tyyriiss? vaatteissa. Eik? heill? ollut muuta puhumista, kuin valituksia pahoista ajoista, Esivallasta ja kyl?n v?est?. Sill? kuin melkein kaikki taloudet kyl?ss? olivat velkauntuneet, niin harvat olivat jotka voivat maksaa. Ja kuin, sitte viimeisen sodan, seurakunnalla oli suuri, monen tuhannen Ruplan velka, lankesi r?nttyin ja kaikkein yhteisten ulostekoin maksu varakkaampain niskoille. T?st? he olivat pahoilla mielin ja murisivat.
Muutoin olivat Kultalassa toinen toistansa vastaan ja alinomaa kuului riitaa ja toraa. Yksi ei uskonut toista; kukin kiroili ja soimasi toista; Jokaisella oli aina jotakin pahaa toisesta sanomista. Siell? ei ollut uskoa eik? uskollisuutta, mutta vaan valhetta ja petosta. K?yh?t kadehtivat rikkaita; rikkaat rasittivat ja vaivasivat k?yhi?. Niilt?, jotka h?d?ss?ns? heilt? lainasivat rahaa, ottivat he h?vitt?m?sti suuren korkorahan, 12, 20 ja enemminkin sadalta, ilman ett? se heid?n syd?nt?ns? liikutti eli omaatuntoansa vaivasi. K?yh?t taas puolestaan kokivat sit? kostaa konnan tavoin; salaa he vahingoittivat rikkaiden puita ja istutuksia, varastivat kryytimaan kasvoja ja puiden hedelmi?, kanoja ja halkoja, ja mit? vaan eteen sattui jota helposti saattivat ottaa. Ei siell? ollut sanaan, eik? valaankaan luottamista. Aviov?enkin keskell? oli alinomaa vainoa, riitaa ja torua. T?t? n?kiv?t lapset joka p?iv?, eiv?tk? parempaa oppineet.
Vaikka nyt kansa oli n?in silmin n?ht?v?sti huonossa tilassa, ja vaikka jokainen haukkui Esivaltaa ja valitti pahoja aikoja, eik? ollut muka rahaa kenell??n koska tarpeelliset maksut piti suoritettaman, olivat he kuitenkin ylpi?t ja tahtoivat el?? suuresti. Eiv?tp? juuri liialla ty?ll? itsi?ns? vaivanneet. Varakkaat, hiljemmin menness?ns? t?ihins? eli varemmin ty?st? tullessansa, sanoivat itseksens?: ?Jumalan kiitos, n?inp? hyv? on! miksik? itse?ns? yli m??rin vaivata, koska aikaan tullaan?? K?yh?t taas ja ty?miehet, kesken ty?t?ns? istuin tuo tuostakin k?det ristiss? ja tupakka-piippu suussa, sanoivat: ?No, ihmisi?h?n mekin olemma; lev?t? tuota nyt aina tarvitsee.?
Mutta lauvantaina eli sunnuntaina oli jokaisella rahaa, krouvissa juodaksensa ja iloitaksensa. Siell? nyt r?yh?ttiin ja huuttiin: ?tuokaapa enemmin viinaa! hui hai! kortteja t?nne!? Ja niin meni kurkun kautta koko viikon ansaittu saalis, ja viel? enemminkin. Pelatessa yksi hukkasi rahansa, ja toinen taas joi kaiken voittonsa. Ei arkip?ivin?k??n kokonaan unhotettu krouvia: aina sinne sopi pist?yt?, sill? ei t?m? v?ki juuri mielell??n siet?nyt ett? kurkku olisi kuivana. Mutta kotona oli vaimolla ja lapsilla tuskin vatsan t?ytett?. Koska taas oli rahaa talossa; jos v?h?nkin, niin piti kahvea laitettaman; silloin keitettiin ja rustattiin, sy?tiin ja juotiin, ik??n kuin olisi joka p?iv? ollut viiminen. Sanottiin muka ?Herra Jumala, harvoin h?n t?llainen tila meit? kohtaa. Saanee h?n tuota nyt kerran edes el?? v?h?n paremmin. Mit?p? t?ss? el?m?ss? muutoin olisikkaan??
Juhlap?ivi? ei puuttunut, ja niit? piti aina vietett?m?n. Jos kaupungista ja likitienoissa oli markkinat, niin sinnepp? piti muka ment?m?n katsoaksensa, kuinka siell? krouveissa elettiin, ja kuullaksensa, mit? uutta mailmaan kuuluu. Siell?p? nousi useimmiten riitoja, tappeluja ja oikeudenk?ymisi?, jotka aina saattoivat sek? ajan ett? rahan kulutusta, eik? mit??n hyv?? eli hy?dytyst?. Ei suinkaan sellainen el?m? talon tavarata kartuttanut, vaan pikemmin sit? v?hensi. Ja kuitenkin kirosi ja valitti kukin t?m?n t?hden pahoja aikoja, Esivallan toimituksia ja viel? omankin kyl?ns? v?ke?.

3.
MIT? TUO YMM?RT?V?INEN MYLL?RI SANOO
T?llaista pahaa ja syntist? el?m?t? n?hty?ns? Toivonen tuli vihaiseksi. H?n meni myll?rin tyk?, niin kuin h?nen oli aina tapansa, koska h?n oli pahoilla mielin. Ja kuin siell? tuo ihana Elsa h?nelle suloisesti naurahteli, katosi kaikki harmi, ik??n kuin musta pilvi hajoaa auringon s?teist?.
Toivonen sanoi myll?rille: ?Kuinka n?m?t ihmiset ovat niin jumalattomia ja heid?n majansa niin t?ynn? viheli?isyytt?! Ei ennen niin ollut. Silloin oli vireys pelloilla, siivo ja siisti kyl?ss?, sopu ja yksimielisyys huoneissa ja rikkautta aitoissa. Silloin talonpojat pidettiin kaupunkilaisilta kunniassa, ja heit? kutsuttiinki Kultalan pohatoiksi. Nyt on kaikki aivan toisin, k?yhyys asuu pahuuden kanssa huoneissa. Mitenk? sota on niin paljon pahaa matkaan saattanut!?
Myll?ri vastasi ja sanoi: ?Meid?n kyl?mme on sodan kautta k?rsinyt ja rasitettu, niin kuin muutkin kyl?t ja kaupungit. T?nne tuli vierasta v?ke? ja s?iv?t meid?n varojamme; meid?n t?ytyi olla sotamiehille altisna ja heille antaa mit? tahtoivat; meid?n pit?? Ruunulle maksaa verot ja ulosteot; emmek? saaneet paljo mit??n kaluistamme, sill? kaikki kaupanteko oli pys?htynyt, ja sitten tuli p??lliseksi