Kullervo | Page 6

välkkyy.
Metsässä asua tahdon; kontoni syvä maan povessa ja valkeani kuusen
juurella mua talven kylmistä suojeleman pitää. Niinpä asuntoni
tästälähin; ja koska lakeuksilla näyn, niin kauhistukoot. (Nyyrikki tulee
kiiruulla).
NYYRIKKI. Oletko tämän karjan paimen?
KULLERVO. Se olin, mutta hetki sitten tämän viran annoin pois.
NYYRIKKI. Kellen annoit sen?
KULLERVO. Ajattarelle.
NYYRIKKI. Ellös juonitelko. Tämä karja, sen tiedän, on Ilmarin ja

sinä hänen paimenensa, mutta et nautojesi avuksi riennä, vaikkas näet,
kuinka pedot heitä ahdistavat. Mies, miksi seisot tässä niinkuin ei
mitään tapahtuis?
KULLERVO. Viisautta itselleni kokoon.
NYYRIKKI. Tätä kootessas kohtaa Ilmaria vahinko näin ankara.
KULLERVO. Vahingosta viisaaksi tullaan.
NYYRIKKI. Oletko järjetön, mies? Käy kanssani, ja peloitetaan pois
nämät pedot; yksin en rohkene heitä lähestyä, koska on heitä noin
hirveän paljon. Katsos, kuinka iskee susi hampaansa Kyydön kurkkuun
tuossa. Nyt lehmän kaataa, nyt.
KULLERVO. Tästälähin, joutuisinko vielä paimeneksi, tiedän, kuinka
estän tämänlaisen pahan.
NYYRIKKI. Kuinka?
KULLERVO. Etten toisten salli hänen noin iskevän hammastansa
lehmän kurkkuun.
NYYRIKKI. Etkä tee sitä nyt?
KULLERVO. Ensin leikin nähdä tahdon, ja onpa se hauskaa. Kuules
tätä pauhinaa!
NYYRIKKI. Se sinua huvittaa?
KULLERVO. Sydämmestä.--Mutta ken olet sinä, joka tähän ilmestyit
niin kiltisti kieltä pieksemään?
NYYRIKKI. Nyyrikki on nimeni.
KULLERVO. Terve, metsän ankara jumala! Näin vähäinen ja
killisilmä?
NYYRIKKI. En ole Nyyrikki Tapion poika, vaikka nimeänsä kannan,
joka pilkoilla onkin minulle annettu--mutta yhtä kaikki--vaan olen
linnustaja Nyyrikki, ja totinen ihminen niinkuin sinäkin.
KULLERVO. Lähe sitten ansahilles ja terrentarhoilles ja minut yksin
jätä tähän karjani kanssa.
NYYRIKKI. Katsos, ei ole sinulla nautaa ainoaakaan enään, kurja
paimen!
KULLERVO. Lähe pian!
NYYRIKKI. Minä lähen. Ethän, hyvä ystävä, minua selkään pane,
vaikka vähän nuhtelinkin sinua? Mutta siinä tarkoitin sua kohtaan
hyvää.
KULLERVO. Hyvää! Käy käpälämäkeen, jos elää tahdot?
NYYRIKKI. Jos elää tahdot? Mitä tarkoitat, mies uljas ja iloinen?

(Itseks.) Vihaiselta hän näyttää ja pian ihmeitä kanssani tehdä taitaa.
(Äänensä). Ethän minua selkään pane, vaikka tyhmyydessäni sinua
äsken vähän soimasin.
KULLERVO. Sinä mieleni vimmaat.
NYYRIKKI. Kuuleppas, mies, mitä sinulle ilmoitan: Erämaassa elävät
vielä isäs ja äitis. Minä tiedän sen, mutta elä Jumalan tähden sano
Untolan Kimmolle, että kuulit tämän minun suustani.
KULLERVO. Tahdotko mennä? (Nostaa ylös suuren kiven maasta ja
viskasee sen Nyyrikin perään, joka pakenee juosten). Kiitä jalkoesi
nopeutta, ettäs pelastuit, sun muuten tämä kivi luonnottomaksi aineeksi
runtonut olis.--Nyt Ilman kartanoa kohden päivätyötäni päättämään ja
siitä suorasti Untolaan käy kostoni tie. (Menee).

Näytelmälaitosten muutos.
(Ulkopuolella Ilmarin huonetta, joka seisoo vasemmalla; perällä näkyy
kunnaita, laaksoja ja järviä. Ilmarin emäntä tulee huoneesta).
ILMARIN EMÄNTÄ. (Yksin). Lähestyy jo ehtoo, kuusi mustenee ja
mänty mäellä tuolla harmaana haamuna seisoo; tämä, pilvisenä päivänä,
merkki paimenella on, että ilta likenee. Mutta miksi viipyy
paimenemme tänä ehtoona? Korven rannalla jo torvensa kaikuman
pitäis ja kilisemän kellot. (Eräs naispalvelijoista tulee oikealta).
Karjaamme, tyttöni, ei kuulu, vaikka ehtooksi jo hämärtyy.
PALVELIJA. Pilvet päivän himeäksi tekivät ja sentähden ei malttanut
paimen kohta yön ja päivän rajaa.
I:N EMÄNTÄ. Kovin toki tänään paimenta pilkkasimme, koska
saatoimme häntä kiveä kantamaan. Tämän tähden hän ehkä mielellä
kyllä katkeralla ensimäisen päivänsä paimensi.
PALVELIJA. Kielensä tähden ei ansainnut hän muuta.--Mutta ken
tulee tuossa? Nyyrikki, se kerkeäjalkainen. (Nyyrikki tulee oikealta).
NYYRIKKI. Terveys ja rauha Pohjan kaunoiselle!
I:N EMÄNTÄ. Sinä metsästä tulet ja olet kenties karjani nähnyt, jota
Kullervo kaitsee?
NYYRIKKI. Hän koreasti kaitsee, kaitsee niinkuin vuohi huhtaa.
Näkyy kuin metsän petojen kanssa olis hän yksissä tuumissa surmaksi
karjalle.
I:N EMÄNTÄ. Onnettomuutta aavistan. Nyyrikki, sinä haastelet kuin
olis tapahtunut joku vahinko.

NYYRIKKI. Vahinko suuri, sen itse näin.
I:N EMÄNTÄ. Mitä näit?
NYYRIKKI. Kuinka sudet komean karjas hävittivät.
I:N EMÄNTÄ. Ei huvita se vale.
NYYRIKKI. Pian pitää sanani toteen käymän: yösen lähestyvän
näet--nyt aurinko itsensä näyttää, mutta juuri vaipuessaan mäen taakse
tuonne-- mutta karjastas et yhtään nautaa vielä näe.
I:N EMÄNTÄ. Täytyykö uskoa mitä haastelet? Vahingon
tämänkaltaisen poistakoon pilvien jumala! Kuinka sanoit? Kaikki
karjani hävitetty?
NYYRIKKI. Ei ainoatakaan henkiin jäänyt.
PALVELIJA. Mutta seurasihan karjaamme paimen; missä löytyi hän
petojen päälle karatessa?
NYYRIKKI. Juuri vieressä, mutta katsellen riemulla veristä leikkiä. Jos
olisi kanssani hän apuun käynyt, niinkuin tahdoin, niin huiskahtaispa
vielä monen hatasarven häntä; mutta se tulenruoka ei paikastakaan
liikahtanut, vaan käänsi pilkaksi mitä hänelle haastelin. Yksin en
rohjennut petoja lähestyä, koska oli heitä lukematon joukko, vaan
täytyi minun katsella kuinka naudat surmattiin. Minä kiljuin
kiukuissani hänen edessänsä, haukuin hänen päästä kantapäähän asti ja
yritin jo panna häntä selkäänkin, mutta onnekseni äkkäsin hänen monta
vertaa vahvemmaksi minua. Noin korkean kiven, uskottenko? noin
korkean kiven hän maasta tempasi ylös ja nakkasi perääni, mutta
Ukolle kiitos, joka minulle syntyessä antoi näin norjat jalat.
I:N EMÄNTÄ. Kadottanut siis olen viljani kultaisen! Kaikki surmansa
saaneet, Nyyrikki?
NYYRIKKI. En ihmettele, että murhe sinun saavuttaa.--Kaikki
surmansa saaneet; ei auta.
PALVELIJA. Missä näit tämän onnettomuuden?
NYYRIKKI. Kumminkin penikulman matkaa tästä, Seunamäen
ahoilla.
I:N EMÄNTÄ. Vihoissansa karkoitti hän karjansa näin kauvas.
PALVELIJA. Mutta tiedä, jos valhettelet, niin sitä valhetta eipä sinun
hyveksimän pidä.
NYYRIKKI. Pääni sepän väkivasarata maistakoon, jos ei ole kaikki
totta, mitä teille haastellut olen. (Kullervon ääni kuuluu oikealta).