ja puitten oksiin kiharasi repiä, joita nyt niin ylpeästi ravistelet.
KULLERVO. Koska vielä kerran sinun tapaan, niin sillon niinkuin
Hiisi niitä ravistelen.--Mutta mikä oli hintani?
UNTO. Mitä huolit sinä siitä?
KULLERVO. Mitä miehestä maksettiin?
U:N EMÄNTÄ (huoneen ovelta). Viisi viikatteen terää hintas oli, sinä
kehno orja. (Katoo).
KULLERVO. »Vähässä paljo seisoo».
ILMARI. Nyt tielle itses varusta, Kullervo!
KULLERVO. Minä seuraan sinua: tässä vaate-aittani on, kalukätköni ja
raha-arkkuni, tässä ovat kaikki. Tämä veitsi vyölläni tässä, muisto
isältäni, on tavarani ainoa. Minä seuraan sinua niinkuin uskollinen
rakkis. (Unnolle). Nyt jätän sinun, mutta kohtaan sinun kerran vielä, ja
siihen asti elä yhtään yötä rauhassa makaa, kunnes viimein lähestyn ja
nukutan sun ainiaksi.
UNTO. Mene, ja elä koskaan enään tule.
KULLERVO. Kerran tulen.
ILMARI. Lähe nyt ja elä keskustele! (Menee).
KULLERVO. Tässä olen. (Seuraa Ilmaria).
UNTO (itsekseen). Musta sanansa syvälle mieleeni painuu ja öitten
levon, sen tiedän, multa vie. Surma ja kuolema se mies murhan
himossa kerran päälleni ampuu. (Menee huoneesensa).
KIMMO (yksin). Niin erosit meistä ja ehkä näimme toinen toisemme
viimeisen kerran.--Niin yksi kaupaksi pantiin, toinen ehkä toistaiseksi
säästettiin, sillä onhan onnemme osa seisoa myytävänä kuin naudat.
Mutta mitä ei auttaa käy, se sillään olkoon, sen mukaan itseänsä
asetella tulee ja muistaa, että ehtoo päivän perii. (Nyyrikki tulee).
NYYRIKKI. Päivää, mies!
KIMMO. Sinäkö näillä seuduilla? Kuinka onnistuu linnustus?
NYYRIKKI. Nyt ei huolita siitä.--Minä tiedän ihmeitä.
KIMMO. Kertoopas ne.
NYYRIKKI. Mitähän tekisit, jos sinulle jotain ilmoittaisin, sanoppas?
KIMMO. Enhän tiedä mistään vielä. Ketä kosevat asiat?
NYYRIKKI. Kolmea miestä kumminkin: Kalervoa, Kullervoa ja
Untamoista.
KIMMO. Kenties on Kalervo manalaisena silmissäsi kummitellut?
NYYRIKKI. Ei manalaisena, vaan täydessä lihassa ja veressä niinkuin
mekin. Hän elää ja vaimonsa myös, ja onpa heillä kaksi tytärtäkin vielä.
KIMMO. Miksi haastelet noin?
NYYRIKKI. Haastelen, mitä olen nähnyt omilla silmilläni.
KIMMO. Missä olet heitä nähnyt?
NYYRIKKI. Erämaassa. Kalalammin niemen kärjessä mökkinsä seisoo.
Siellä, vieroitettuina mailmasta, he asuvat ja Tyrjöseksi kutsuu Kalervo
itsensä. Minä tiedän sen, koska olen tuvassansa maannut kaksi yötä.
KIMMO. Kuinka tiedät hänen Kalervoksi?
NYYRIKKI. Satuinpa, heidän huomaamatta kuulemaan
kanssapuhettansa, josta tulin asian jäljille. He istuivat sillon järven
rannalla ja haastelit keskenänsä menneistä ajoista, muistuttelit pientä
poikastansa Kullervoa, jonka luulevat kuolleeksi. Tästä kummastuin
minä, mutta tunsinpa nyt nuo kasvot entisen Kalervon ja emäntänsä
kasvoiksi. Jos ei tämä ole tosi, niin leikkaa kurkkuni poikki.
KIMMO. Mutta annoitko jotain heille ilmeiksi?
NYYRIKKI. Enhän ollut mieletön. Olis pian tullut perässä ja tappanut.
KIMMO (itsekseen). Tämä taitaa olla mahdollista. (Ääneensä). Mutta
mitä ai'ot tehdä nyt?
NYYRIKKI. Ilmoittaa kaikki sekä Kullervolle että Untamoiselle.
KIMMO. Kullervo ei kuulu enään Unnon väkeen; hän myyty on
toiselle isännälle.
NYYRIKKI. Peijakas! Mutta Unnon kuitenkin täytyy saada asiasta
tieto.
KIMMO. Et sanaakaan tästä kellenkään hiiskua saa, et
Kullervollenkaan. Minä tahdon lähteä tiedustelemaan, kuinka laita on,
ja olisko niinkuin sanot, niin parhaaksi kaikki toimitan minä, mutta
sinun täytyy olla ääneti. Muista mitä sanon!
NYYRIKKI. Mutta asia on tätä laatua...
KIMMO. Ei yhtään väitöstä. Jos kirahdat tästä yhdellekin auringon alla,
niin oletpa kuoleman mies, koska sun kohtaan; sen vannon.
NYYRIKKI. Hyvä ystävä, minä olen ääneti kuin kiiski kiven alla, en
jalkani alustallekaan kuiskaa tätä tietoa.
KIMMO. Tee se ja lähe matkoihis!
NYYRIKKI. Kas kas, kuinka olet äkeä, veljeni! Etkö salli mun
pikimältään pistää itsiäni sisään Untolan pirttiin?
KIMMO. Sitä, Jumal' avita! en salli. Paikalla nyt jatka tiesi!
NYYRIKKI. No no; voidaan hyvin sitten. (Nyyrikki menee).
KIMMO (yksin). Varman tiedon asiasta tahdon. Erämaahan nyt
kiirehdin ja löytäisinkö entisen isäntäni, niin enpä tänne takaisin
käänny, vaan yhdessä siellä Kimmo, Kalervo ja Kullervo kalastelevat ja
metsissä käyvät.--Luulenpa vielä pilvisen taivaan kirkkaaksi käyvän
ennenkuin iltaan kallistuu päivä. Se valkenee.--Untamoinen, hyvästi jää!
sillä aaveksinpa, etten näe sua enään. (Menee).
Toinen Näytös.
(Metsänen seutu. Kullervo paimenena tulee, sivullaan vyössä riippuu
tuohikontti ja torvi).
KULLERVO (yksin). Tässä lakeus, jota jo kiivaasti nähdä himosin,
tunkeissani läpi tiuhan metsän. Äärettömäksi sen luulin, mutta vapaasti
hengitän taas ja lepään kunnes jähtyy otsani; sillä olihan metsässä
kuumempi kuin tässä paistavan auringon alla.--Aurinko, pyöri kiireesti
lännen alesmäkeä ja päivästä päätös tee! Tätä pyytää paimen, joka
loimostas ja kääntelevästä varjosta ajan kulkua mittailee. Varjo
lännestä itään kiertyy, päinvastoin sinun tarhas juoksua, joka koillisesta
alkaa ja päättyy luoteiseen, piirtäen avaruuteen ankaran kaaren. Heleä
loimo, sinä kultaisia säteitäs ... ... Oi Kullervo! käytkö polkuja kurjan
paimenen? Niinpä käyt, mutta pilkaksi käyt tämän yhden päivän ja
vihasi aittaan, sydämmeesi, kokoilet myrkkyä myrkyn päälle, ja tämä
ihanata on.--Mutta kuinka seisoo varjo nyt? Ihan pohjaa kohden; nyt
puolipäivä on ja paimenen syödä pitää. Syön, mutta pilkaksi syön,
pilkaksi.--Mitä annettiin evääksi paimenelle? (Ottaa leivän kontistansa).
Oletpa sileä päältänähden, mutta sisässäsi ehkä silkkoa löytyy.
(Leikkaa veitsellänsä leipää). Mikä vastus siinä? Kivi leipääni leivottu
on, ja siihen veitseni pilasin, veitseni, muisto isältäni. Sinun juones,
sepän äkeä emäntä, tämä oli ja pistosanat, eilenehtoiset, näin kostit;
sillä purema ja pistos puheeni olkoon, missä orjana mua katsellaan.
(Viskasee leivän pois). Tyhmästi kostit, mutta paha oli tahtos toki mua
kohtaan, sinä Hiien portto; mutta koston vannon kostoa
vastaan.--Paimen
Continue reading on your phone by scaning this QR Code
Tip: The current page has been bookmarked automatically. If you wish to continue reading later, just open the
Dertz Homepage, and click on the 'continue reading' link at the bottom of the page.