Kullervo | Page 4

Mene, ja el? koskaan en??n tule.
KULLERVO. Kerran tulen.
ILMARI. L?he nyt ja el? keskustele! (Menee).
KULLERVO. T?ss? olen. (Seuraa Ilmaria).
UNTO (itsekseen). Musta sanansa syv?lle mieleeni painuu ja ?itten levon, sen tied?n, multa vie. Surma ja kuolema se mies murhan himossa kerran p??lleni ampuu. (Menee huoneesensa).
KIMMO (yksin). Niin erosit meist? ja ehk? n?imme toinen toisemme viimeisen kerran.--Niin yksi kaupaksi pantiin, toinen ehk? toistaiseksi s??stettiin, sill? onhan onnemme osa seisoa myyt?v?n? kuin naudat. Mutta mit? ei auttaa k?y, se sill??n olkoon, sen mukaan itse?ns? asetella tulee ja muistaa, ett? ehtoo p?iv?n perii. (Nyyrikki tulee).
NYYRIKKI. P?iv??, mies!
KIMMO. Sin?k? n?ill? seuduilla? Kuinka onnistuu linnustus?
NYYRIKKI. Nyt ei huolita siit?.--Min? tied?n ihmeit?.
KIMMO. Kertoopas ne.
NYYRIKKI. Mit?h?n tekisit, jos sinulle jotain ilmoittaisin, sanoppas?
KIMMO. Enh?n tied? mist??n viel?. Ket? kosevat asiat?
NYYRIKKI. Kolmea miest? kumminkin: Kalervoa, Kullervoa ja Untamoista.
KIMMO. Kenties on Kalervo manalaisena silmiss?si kummitellut?
NYYRIKKI. Ei manalaisena, vaan t?ydess? lihassa ja veress? niinkuin mekin. H?n el?? ja vaimonsa my?s, ja onpa heill? kaksi tyt?rt?kin viel?.
KIMMO. Miksi haastelet noin?
NYYRIKKI. Haastelen, mit? olen n?hnyt omilla silmill?ni.
KIMMO. Miss? olet heit? n?hnyt?
NYYRIKKI. Er?maassa. Kalalammin niemen k?rjess? m?kkins? seisoo. Siell?, vieroitettuina mailmasta, he asuvat ja Tyrj?seksi kutsuu Kalervo itsens?. Min? tied?n sen, koska olen tuvassansa maannut kaksi y?t?.
KIMMO. Kuinka tied?t h?nen Kalervoksi?
NYYRIKKI. Satuinpa, heid?n huomaamatta kuulemaan kanssapuhettansa, josta tulin asian j?ljille. He istuivat sillon j?rven rannalla ja haastelit kesken?ns? menneist? ajoista, muistuttelit pient? poikastansa Kullervoa, jonka luulevat kuolleeksi. T?st? kummastuin min?, mutta tunsinpa nyt nuo kasvot entisen Kalervon ja em?nt?ns? kasvoiksi. Jos ei t?m? ole tosi, niin leikkaa kurkkuni poikki.
KIMMO. Mutta annoitko jotain heille ilmeiksi?
NYYRIKKI. Enh?n ollut mielet?n. Olis pian tullut per?ss? ja tappanut.
KIMMO (itsekseen). T?m? taitaa olla mahdollista. (??neens?). Mutta mit? ai'ot tehd? nyt?
NYYRIKKI. Ilmoittaa kaikki sek? Kullervolle ett? Untamoiselle.
KIMMO. Kullervo ei kuulu en??n Unnon v?keen; h?n myyty on toiselle is?nn?lle.
NYYRIKKI. Peijakas! Mutta Unnon kuitenkin t?ytyy saada asiasta tieto.
KIMMO. Et sanaakaan t?st? kellenk??n hiiskua saa, et Kullervollenkaan. Min? tahdon l?hte? tiedustelemaan, kuinka laita on, ja olisko niinkuin sanot, niin parhaaksi kaikki toimitan min?, mutta sinun t?ytyy olla ??neti. Muista mit? sanon!
NYYRIKKI. Mutta asia on t?t? laatua...
KIMMO. Ei yht??n v?it?st?. Jos kirahdat t?st? yhdellekin auringon alla, niin oletpa kuoleman mies, koska sun kohtaan; sen vannon.
NYYRIKKI. Hyv? yst?v?, min? olen ??neti kuin kiiski kiven alla, en jalkani alustallekaan kuiskaa t?t? tietoa.
KIMMO. Tee se ja l?he matkoihis!
NYYRIKKI. Kas kas, kuinka olet ?ke?, veljeni! Etk? salli mun pikim?lt??n pist?? itsi?ni sis??n Untolan pirttiin?
KIMMO. Sit?, Jumal' avita! en salli. Paikalla nyt jatka tiesi!
NYYRIKKI. No no; voidaan hyvin sitten. (Nyyrikki menee).
KIMMO (yksin). Varman tiedon asiasta tahdon. Er?maahan nyt kiirehdin ja l?yt?isink? entisen is?nt?ni, niin enp? t?nne takaisin k??nny, vaan yhdess? siell? Kimmo, Kalervo ja Kullervo kalastelevat ja metsiss? k?yv?t.--Luulenpa viel? pilvisen taivaan kirkkaaksi k?yv?n ennenkuin iltaan kallistuu p?iv?. Se valkenee.--Untamoinen, hyv?sti j??! sill? aaveksinpa, etten n?e sua en??n. (Menee).

Toinen N?yt?s.
(Mets?nen seutu. Kullervo paimenena tulee, sivullaan vy?ss? riippuu tuohikontti ja torvi).
KULLERVO (yksin). T?ss? lakeus, jota jo kiivaasti n?hd? himosin, tunkeissani l?pi tiuhan mets?n. ??rett?m?ksi sen luulin, mutta vapaasti hengit?n taas ja lep??n kunnes j?htyy otsani; sill? olihan mets?ss? kuumempi kuin t?ss? paistavan auringon alla.--Aurinko, py?ri kiireesti l?nnen alesm?ke? ja p?iv?st? p??t?s tee! T?t? pyyt?? paimen, joka loimostas ja k??ntelev?st? varjosta ajan kulkua mittailee. Varjo l?nnest? it??n kiertyy, p?invastoin sinun tarhas juoksua, joka koillisesta alkaa ja p??ttyy luoteiseen, piirt?en avaruuteen ankaran kaaren. Hele? loimo, sin? kultaisia s?teit?s ... ... Oi Kullervo! k?ytk? polkuja kurjan paimenen? Niinp? k?yt, mutta pilkaksi k?yt t?m?n yhden p?iv?n ja vihasi aittaan, syd?mmeesi, kokoilet myrkky? myrkyn p??lle, ja t?m? ihanata on.--Mutta kuinka seisoo varjo nyt? Ihan pohjaa kohden; nyt puolip?iv? on ja paimenen sy?d? pit??. Sy?n, mutta pilkaksi sy?n, pilkaksi.--Mit? annettiin ev??ksi paimenelle? (Ottaa leiv?n kontistansa). Oletpa sile? p??lt?n?hden, mutta sis?ss?si ehk? silkkoa l?ytyy. (Leikkaa veitsell?ns? leip??). Mik? vastus siin?? Kivi leip??ni leivottu on, ja siihen veitseni pilasin, veitseni, muisto is?lt?ni. Sinun juones, sep?n ?ke? em?nt?, t?m? oli ja pistosanat, eilenehtoiset, n?in kostit; sill? purema ja pistos puheeni olkoon, miss? orjana mua katsellaan. (Viskasee leiv?n pois). Tyhm?sti kostit, mutta paha oli tahtos toki mua kohtaan, sin? Hiien portto; mutta koston vannon kostoa vastaan.--Paimen itse karjansa pedoksi nyt muuttuu, ja naudoistasi, Ilman em?nt?, ei sinun en??n sarveakaan n?kem?n pid?. (Viskasee konttinsa mets??n). Kaitsemisesta jo tarpeeni sain ja virkani hyv?sti j?t?n.--T?m? p?iv?, t?t? ennen niin pitk?, nyt ehtoosen kiirehtii kuin nuoli ja p??ttyy pauhinalla. Juones, Pohjolan tyt?r, n?m?t hetket lyhensi ja tyyneyden kiusan myrskyn kohinaksi muutti; sill? ennen iltaa on karjas h?vitetty ja ilovalkeana huonees loistaa.--T?m?nmoista jotain toivoin, ja olkoon niin, kuin vaan ilman ??rt? on. Hyv? tahi paha, yht? kaikki!--Jos loihtia taitaisin, niin mets?n petoja joka tuulesta saattaisin t?nne ja aterian heille rakentaisin. (Ajatar tulee). Ken sin?, jonka muoto niin hurja on ja h?vyt?n?
AJATAR. Se, joka toivos t?ytt?? taitaa.
KULLERVO. Mit? toivoin?
AJATAR. Mets?n petoja t?nne.
KULLERVO. Miksi?
AJATAR. Karjan surmaksi ne saisit, ett?s naisen pilkan maksaisit, joka kive? sun antoi leip?n? kantaa.
KULLERVO. Jotain tiet?v?n n?yt. Mist? olet, mik? nimes on ja toimitukses?
AJATAR. Ajattareksi mua kutsutaan, asuntoni vuorten vinkalo on ja virkani: ihmisi? vainota. Lempo