Kullervo | Page 5

ja maahiset mua palvelevat ja heid?n avullaan voin paljon matkaan saattaa.
KULLERVO. Sin? Hiien heimoa olet?
AJATAR. Emoni is? ankara Hiisi on.
KULLERVO. Sukua n?in suurta, niin ehk? olet harjaantunut loihtimisessa. Tee, mit? taidat, noidu t?nne kaikki mets?n pedot, ja m?ss?tk??t karjassani!
AJATAR. Sen kohta teen, mutta elk??n pys?yk? kostos siihen, vaan vanno minulle, ett?s Ilmarisen koko perheen h?vit?t!
KULLERVO. Vannoisinko sinulle, ?mm??--Mutta totuus on, ett? sep?n huoneen jo itse polttaa p??tin. Sen t?n? ehtoona teen, mutta verta en toki viel? laske. (Sinipiika tulee vasemmalta). Ken tulee tuossa? Ken olet sin? houru, joka kannat muotoa n?in armasta ja hymyelet niin makeasti mailmalle, jonka menoa viisaan kirota t?ytyy?--Pois t?m? muoto, tytt?seni! se ei maksa vaivaa, usko minua, ei maksa se vaivaa.
SINIPIIKA. Murhetta n?hdess?ni, sen muodon kannan; mutta iloitsenpa, koska t??ll? iloa havaitsen.
AJATAR. Viekotustaan kavahda: se muoto niin viaton ja vakaa, se viisaan pett??. Poistaa tuo sinun t?ytyy.
KULLERVO. Sen teen, mutta enp? toki sinun k?skyst?s, ilke? Ajatar. Luuletko, ett? vallassasi olen tai ett? edes suosiostas huolin, vaikkas mahtavakin olisit? (Sinipiialle). Kuitenkin olet sin?, imel?huulinen impi, mulle viel? v?hemmin armas ja parasta, ett?s siirryt meist? pois; mutta mielin kuitenkin kysy? ken olet ja mik? virkas on?
SINIPIIKA. Metsola kotoni on ja siin? my?s virkaani harjoitan. Min? vaeltajalle hyvi? neuvoja annan, eksyneelle osoitan oikean tien ja murheellista lohdutan.
KULLERVO. Impi, sun el?m?s on autuus.
AJATAR. H?n kiemailee, kiemailee.
SINIPIIKA. Kullervo, viel? valjeta taitaa kohtalos synke? y?; sent?hden mieles masentua anna ja kuule mit? sanon!
KULLERVO. My?h??n tulit, Havulinnan impi, my?h??n.
SINIPIIKA. Ell?s toivoa kadottako.--Kiurun viserryksen korkeuden kumosta kuulet, malta se merkki!
AJATAR. Korpin raakumisen vuoren jyrk?lt? kuulet, malta se merkki!
SINIPIIKA. Korpin ??nt? en ymm?rr?, mutta pieni kiuru sanoo, ett? Kullervon onnen t?hti viel? kiilt?? taitaa.
AJATAR. Kiurun ??nt? en ymm?rr?; mutta musta korppi sanoo, ett? koska lumivalkeaksi h?n muuttuu, silloin kiilt?? Kullervon onnen t?hti.
KULLERVO. Hyvin ennustettu, Ajatar.
SINIPIIKA. Kullervo, sun is?s ja emos, he el?v?t viel?.
AJATAR. Sen valehtelet.
KULLERVO. Sin? huono tiet?j?.
SINIPIIKA. Ilke? vaimo, joka pahuudesta iloitset!
AJATAR. Totuutta haastelen ja vihaan valhetta, joka kielest?s virtaa.
SINIPIIKA. Min? en valehtele.
AJATAR. Sen teet, sin? maikaileva vauva. Jos tahtoisin, niin tuulen kierroksissa sinun puhaltaa taitaisin aina Lapin tuntureille.
SINIPIIKA. Siihen puuttuu sinulta voimaa.
AJATAR. Ell?s vihaani kiihoitelko.
SINIPIIKA. Sit? en pelk??.
KULLERVO. Riitanne katkaista tahdon. (Ajattarelle). Sinun palvelukseeni otan, mutta eron t?m? toinen saa.--L?he t?st?, nuori nainen!
SINIPIIKA. Oman onnes t?hden tee se itse pian, kiirehdi t?st? koillista kohden, kunnes ehdit j?rvelle, joka Kalalammiksi kutsutaan! siell? asuvat is?s ja ?itis.
KULLERVO. Tied?, neito, ett? kymmenitt?in talvia sitten tuiskunut on ja kesi? viheri?innyt, koska he tuhaksi ja tomuksi tulit. Kalman kankaita he parhaallaan samoilevat.
SINIPIIKA. Sama aurinko, joka meille paistaa, paistaa heille my?s, ja heid?n asuntonsa on pieni m?kki kuusistossa Kalalammin partaalla.
KULLERVO. Mutta surma heid?t kohtasi tulessa ja liekiss?. Kuuletko mit? sanon?
SINIPIIKA. Tulesta he pelastuivat kenenk??n tiet?m?tt? ja pakenivat er?maihin, jossa viel? el?v?t.
KULLERVO. Tuska ja kuolema! Olisko se totta? He el?isiv?t viel?!--Mutta olkoon niin; en tahdo heist? tiet??, en tahdo. Ei kelpaa en??n t?m? maa p?iv?paisteelle sille, se pimeytt?, sadetta ja myrsky? tahtoo, koston myrsky?, ja sade olkoon verenvuodatus, koska rosmona mets?n pimeydest? k?yn.--J?t? meid?t tytt?seni, ja el? tarinoillas kostoani pilaa! Mene tiehes, valheen neito ihanassa haamussa!
SINIPIIKA. Niinkuin onnes, poistun sinusta nyt ainiaksi. Nyt vasta mies mielet?n, kavahtaos jumalten vainoa. (Menee).
KULLERVO. Kaikki menk??t, niin jumalat kuin sin?! Yksin ?isill? ahoilla Suomen saarta samoilla tahdon, yksin niinkuin m?yr?, jonka huvitus pimeys on. (Ajattarelle). Mutta miksi viivyttelet sin?? K?y toimeen ja tee parastas; ty?ss? ompi maksus.
AJATAR. Malta: jo ennen tuon pilven v?lttymist? p?iv?n kasvoin edest? on Ilman karja surmansa saanut. (Menee).
KULLERVO (yksin). Miksi ompi syd?meni jaettuna viel? ja kahdakkielin haastelee? Mutta t?st?l?hin kuulla tahdon vihan ??nt? vaan ja koston kuiskausta. Sep? sopii h?nelle, joka p??tt?nyt on j?tt?? pirttien suojan ja metsiin asumaan menn?, jossa yst?v?ns? ainoa on loimottava nuotiovalkea. Siell? me kuin veljet toinentoisemme k?tt? likistelemme, koska talven myrskyt k?y ja taivaan t?hdet v?lkkyy. Mets?ss? asua tahdon; kontoni syv? maan povessa ja valkeani kuusen juurella mua talven kylmist? suojeleman pit??. Niinp? asuntoni t?st?l?hin; ja koska lakeuksilla n?yn, niin kauhistukoot. (Nyyrikki tulee kiiruulla).
NYYRIKKI. Oletko t?m?n karjan paimen?
KULLERVO. Se olin, mutta hetki sitten t?m?n viran annoin pois.
NYYRIKKI. Kellen annoit sen?
KULLERVO. Ajattarelle.
NYYRIKKI. Ell?s juonitelko. T?m? karja, sen tied?n, on Ilmarin ja sin? h?nen paimenensa, mutta et nautojesi avuksi rienn?, vaikkas n?et, kuinka pedot heit? ahdistavat. Mies, miksi seisot t?ss? niinkuin ei mit??n tapahtuis?
KULLERVO. Viisautta itselleni kokoon.
NYYRIKKI. T?t? kootessas kohtaa Ilmaria vahinko n?in ankara.
KULLERVO. Vahingosta viisaaksi tullaan.
NYYRIKKI. Oletko j?rjet?n, mies? K?y kanssani, ja peloitetaan pois n?m?t pedot; yksin en rohkene heit? l?hesty?, koska on heit? noin hirve?n paljon. Katsos, kuinka iskee susi hampaansa Kyyd?n kurkkuun tuossa. Nyt lehm?n kaataa, nyt.
KULLERVO. T?st?l?hin, joutuisinko viel? paimeneksi, tied?n, kuinka est?n t?m?nlaisen pahan.
NYYRIKKI. Kuinka?
KULLERVO. Etten toisten salli h?nen noin iskev?n hammastansa lehm?n kurkkuun.
NYYRIKKI. Etk? tee sit? nyt?
KULLERVO. Ensin leikin n?hd? tahdon, ja onpa se hauskaa. Kuules t?t? pauhinaa!
NYYRIKKI. Se sinua huvittaa?
KULLERVO. Syd?mmest?.--Mutta ken olet sin?, joka t?h?n ilmestyit niin kiltisti kielt? pieksem??n?
NYYRIKKI. Nyyrikki on nimeni.
KULLERVO. Terve, mets?n ankara jumala! N?in v?h?inen ja killisilm??
NYYRIKKI. En ole Nyyrikki Tapion poika, vaikka nime?ns? kannan,