Kullervo | Page 3

ja sama on sen levyys ja pituus. Keskell? t?t? vuorta, sen syd?mmess? l?ytyy komero, niin pieni, ett? vanki, joka siell? n??ntyy, tuskin kymer?iss? mahtuu siin? istumaan, eik? l?pe? niin suurta, ett? hyttynen hengitt?? taitaisi, juokse t?st? tulos raikkaasen ilmaan. T?h?n kuumaan ahtauteen vanki ainiaksi tuomittiin, sill? kuolla ei h?n saa, vaan tukahtua ikuisesti t?ytyy, ja ikuisesti enenee kolossaan tulinen kuumuus. Niin h?n kauvas k?tketyss? kammiossaan asua saa vuosituhansien kuluessa; mutta t?m? on tuska.
KIMMO. ??ret?n.
KULLERVO. Oletko ennen t?t? kuullut?
KIMMO. En.
KULLERVO. Sen n?et. T?ss? tukehtua tahdon ja sent?hden raikasta ilmaa himoon, himoon kostoon k?yd?, nurin niskoin itseni viskata siihen tuulenpuuskaan, jossa kuitenkin hetken uiskennella saisin. (Kirist?? Kimmoa kurkusta). Mies, oletko t?st? vangista vuoressa ennen kuullut? Oletko kuullut h?nest??
KIMMO. Mit? tarkoitat?
KULLERVO. En tied? mit? tarkoitan. Mutta inhoittavan salamurhan kerran teit, niinkuin itse tunnustit.
KIMMO. Kullervo!
KULLERVO (aina kirist?en Kimmoa kurkusta). Annas kun kostan sen; paikalla tahdon sen kostaa.
KIMMO. Murhaatko minun?
KULLERVO. En, mutta suo, ett? kuristan sinun, likist?n ryysyksi maahan. Olethan salamurhan tehnyt?
KIMMO. Hellit?, yst?v?ni! (Kullervo hellitt??). Malta mit? teet, ja asiasta, jonka sulle ilmoitin, el? sanaakaan hiisku. Sin? kurjan tilani viel? kurjemmaksi tehd? tahdot.
KULLERVO. En tahdo, ja tied?, ett? salaisuutes minulla on kuin k?tkettyn? vuoren alle.--Miksi kohtelen sinua n?in?
KIMMO. Tyynill? teill? aatukses k?yt?, ett? veres j?hty? sais.
KULLERVO. Tyyni olla tahdon ja kylm?, kuin j??: Untoa ja v?ke?ns? t?st?l?hin katselen, kuin lumi?ij? lapsia, jotka h?nen tehneet ovat, mutta vaikka oma k?ttens? teos, se y?ll? heit? kuitenkin kamoittaa kuin kuolleen haamu.--Ainiaan tyyni! Elk??n r?v?ht?k? silm?, vaikka j?risis ja kukistuis maa! Niin tyyni!--Mik? on t?n?p?n? teht?v?s ollut, koska n?yt niin v?syneeksi? Kenties viljaa puinut olet tai vet?nyt nuottaa kivisell? rannalla?
KIMMO. Karjan j?less? mets?ss? juosnut olen. Nyt sieni? on kosolta ja sienet karjan hajottaa.
KULLERVO. Siivo mies on Kimmo; toki muistan h?nen toisenkaltaiseksi, hurjaksi ja itsepintaiseksi, koska is??ni h?n palveli.
KIMMO. Vuosien kuluessa muuttua taidamme, kuitenkin on meiss? aina jotain alkuluonteestamme.
KULLERVO. Mit? muistelet is?st?ni?
KIMMO. H?n kiivas oli, mutta rehellinen.
KULLERVO. Nuottaako olet t?n??n vet?nyt?
KIMMO. P?iv?n karjassa k?ynyt olen, niinkuin sanoin.--Mies, muotos kauhistaa; t?m? ter?v? ja kylm? katsanto on k?rmeen. Kelme?ksi poskes k?y ja hammasta puret, ett? kovin paisuu leukas j?nnelihat. Heit? Hiiteen t?m? muoto; mykk? peikko meit? kamoittaa enemmin kuin se, joka kirkuu ja peuhaa.
KULLERVO. Kuinka kauvas luulet viel? iltaan olevan?
KIMMO. Ei kauvas. Mutta jotain viel? sanoa tahdon. Liian pitk?n ij?n kiusoillemme annat, jos luulet niiden ulettuvan toiselle puolelle hautaa. Tosin V?in? Tuonelasta haastelee ja sen kuumista paateroista, mutta ne tarinoita ovat, yst?v?ni.
KULLERVO. Kuinka lienee?
KIMMO. Kaikki synke? kuolo p??tt??; t?m?n veliriidan my?s, josta nyt k?rsimme, se viimein sovittaa ja ikuisen rauhan tuo.
KULLERVO (huoaten ?kisti ja syv??n). Miksi eiv?t k?yneet sovintoon, koska elon p?iv? viel? molemmille paistoi? ja kaikki olisi nyt toisin. Iloisesti nyt asuisimme Kalervolan avarassa pirtiss?, joka keskell? peltoja lakealla kunnaalla seisoi, ja mets?t, joissa murisit karhut ja kuhertelit terret, ymp?r?itsiv?t t?m?n tienoon. Hauskasti, Kimmo, siell? el?isimme.--Voimallinen aika, lievit? sun kankaastas se verinen kude, joka kahdesta veljest? siihen revittiin! K??nn? py?r?s ymp?ri ja kiirit? se entisyyteen takaisin, kunnes lapsena, mutta t?ll? tiedolla, kotovuoren harjanteella seisoisin ja ravistelisi kihariani pohjatuuli! Siin? py?r?s pys?hty? saisi ja k??nty? taasen py?rim??n eteenp?in pitkin ??ret?nt? avaruutta; mutta tiet?isinp? sillon kuinka h?nt? seuraisin. Kahden veljen viha sillon viel? ??net?nn? id?ntyis, ja koska ulospuhjeta se tahtoisi, niin V?in?n kannel, niin matkaan saattaisin, sen kohta tukeuttaisi, rauhan tekisi ainiaksi ja k?tt? puristaisit Kalervo ja Unto ikisovinnoksi. Silloin vuoden kierrelless? vuoden per??n miehisty? kelpais is?n ortten alla ja Metsolan linnoissa piehtaroita, kirkas keih?s k?dess?. Sodalla tulisella k?visimme Pohjolaan, perikatoon h?vitt?isimme ylpe?n suvun ja voiton pauhinalla sielt? k??ntyisimme, eik? kenk??n en??n rohkenisi Kalevan kansalta veroa vaatia, vaan nousisi meille aina vapauden jalot p?iv?t. Silloin, Kimmo, sillon kelpais t??ll? el?? t?m?n korkean sinert?v?n katon alla, jonka pielet kaukarannalla seisovat.--Mutta n?inp? itse?ni kiusaan, katsellessa l?yhk??v?lt? tienoolta onnen kaukaista maata, joka eteeni nousee, kuin korkea, kultainen hongisto, mutta toisella puolella mahdottomuuden merta. N?hdess?ni t?t?, kiertoilen t?ss?, ja ilma, jota hengit?n, on kirouksen, sumu ja kaasu. Mutta v?syneeksi tunnun ja uni silm?kansiani painaa: nyt maata menen sammalvuoteelleni mets?ss?, kaikki unohdan ja nukun. (Unto ja Ilmari tulee huoneesta).
UNTO. Kullervo, nyt huoneeni j?t?t ja Ilmaria seuraat, sill? h?nelle myin sinun orjaksi, h?n tehk??n kanssas mit? tahtoo.
ILMARI. Paimenen viran sinulle annan, ja jos siivosti itses k?yt?t, niin h?t? p??llesi ei k?ym?n pid?, mutta mielisitk? juonitella, niin kyll? sun ohjata tied?n.
UNTO. Kaunokautoiset kenk?s t?st?l?hin--pahasti kyll?--soihin sotkea saat ja puitten oksiin kiharasi repi?, joita nyt niin ylpe?sti ravistelet.
KULLERVO. Koska viel? kerran sinun tapaan, niin sillon niinkuin Hiisi niit? ravistelen.--Mutta mik? oli hintani?
UNTO. Mit? huolit sin? siit??
KULLERVO. Mit? miehest? maksettiin?
U:N EM?NT? (huoneen ovelta). Viisi viikatteen ter?? hintas oli, sin? kehno orja. (Katoo).
KULLERVO. ?V?h?ss? paljo seisoo?.
ILMARI. Nyt tielle itses varusta, Kullervo!
KULLERVO. Min? seuraan sinua: t?ss? vaate-aittani on, kaluk?tk?ni ja raha-arkkuni, t?ss? ovat kaikki. T?m? veitsi vy?ll?ni t?ss?, muisto is?lt?ni, on tavarani ainoa. Min? seuraan sinua niinkuin uskollinen rakkis. (Unnolle). Nyt j?t?n sinun, mutta kohtaan sinun kerran viel?, ja siihen asti el? yht??n y?t? rauhassa makaa, kunnes viimein l?hestyn ja nukutan sun ainiaksi.
UNTO.