Kullankaivajat ja indiaanit | Page 6

mutta Krusader yksin ei näyttänyt
kärsineen. Totta onkin, että nuori isäntänsä oli sen kanssa jakanut
viimeisenkin vesiosinkonsa.
Muutamien minuuttien perästä läksi tutkijakunta saatuansa tarpeelliset
ohjeet nelistäen liikkeelle.
Robert Tresillian ei ollut tehnyt mitään vastaväitettä, että poikansa
yhtyisi tiedustelijakuntaan. Hän oli onnellinen nähdessään sitä
urhoollisuutta, jota Henry osoitti kaikissa tilaisuuksissa, ja hän seurasi
tätä kauvan lempein katsein.
Toisetkin silmäykset kuin hänen jäivät kauvaksi aikaa kiinnitetyiksi
nuorukaiseen huolen ja ylpeyden sekoituksella. Ne olivat Gertrudes
Villannevan. Hän ihaili sitä rohkeutta, mitä nuorukainen, jota hänen

nuori sydämensä alkoi rakastaa, osoitti, mutta hänen naisellista
hempeyttänsä vaivasivat ja tekivät rauhattomaksi ne vaarat, joiden
alaiseksi Henry alati heittäytyi.
-- -- -- -- -- -- -- -- -- -- -- -- -- -- -- -- -- --
Kaksikymmentä minuuttia myöhemmin oli koko matkue muuttanut
näköään. Eläimet kohottivat päätänsä väräjävin sieramin, ahmivat
ilmaa keuhkoihinsa ja nostivat korvansa pystyyn liikutellen niitä
suonenvedon tapaisesti. Sarvikarjan mylvintään vastasivat hevoset ja
muulit hirnumalla. Mikä melu! Mikä korvia särkevä hälinä! Kaitsijan
ääni, hänen, joka oli asetettu koko matkueesta huolta pitämään, kaikui
korkeammalle kaikkien muitten.
»_Guarda la estampeda!_« (varokaa tallautumista) huusi hän
keuhkojensa täydellä voimalla.
Janoiset eläimet vainusivat vettä. Ei tarvittu enää ruoskien roisketta
ajaakseen niitä eteenpäin. Suurella vaivalla vaan voivat kuormarengit,
ratsastajat ja ajajat hillitä niiden intoa.
Kohta menivät kaikki eläimet täyttä laukkaa. Hurjasti syöksyivät ne
järveä kohden. Muulit ja hevoset sikin sokin vaunujen kanssa ja
sarvikarja nelistäen ja meluten tavalla, jota on vaikea sanoilla selittää.
Raskaat ajopelit pyörivät nuolen nopeudella, ja kun vuorta lähemmäksi
tultaessa maa oli peitetty kivillä kyllin suurilla kohottamaan pyörät ja
kääntämään vaunut ylösalaisin, päästivät vaimot ja lapset, jotka niissä
istuivat, läpitunkevia huutoja ja odottivat joka silmänräpäys kaatuvansa
kumoon.
Onneksi ja melkein yliluonnollisen sattumuksen kautta pysyivät
vankkurit kumminkin tasapainossa tässä kalliolohkareitten sokkelossa.
Ei kukaan kärsinyt suurempia vammoja, -- päästiin vaan muutamilla
aivan vähäpätöisillä.
Tällä vauhdilla kun kuljettiin, ei kestänyt paljoa aikaa ennenkuin
saavuttiin järven rantaan. Matkustajat, joita laahattiin tämän pyörteen
mukana, näkivät kohta edessään mahdottoman suuren vesilammikon,
jota laskevan auringon viimeiset säteet valaisivat ja viheriät nurmikot
ympäröivät.
Tutkijakunta, joka ei ollut havainnut mitään epäluuloa herättävää, oli
vielä ratsain vuoren juurella. He näkivät hämmästyksekseen matkueen
tulleen niin nopeasti, mutta toverit eivät olleet tilaisuudessa antamaan
heille lähempiä selityksiä. Eläimet, jotka vetivät näitä muassansa,

jatkoivat rajua vauhtiaan järven rannalle asti, eivätkä seisattuneet,
ennenkuin vesi nousi yli turvan.
[Kuva: Eläimet eivät seisattuneet, ennenkuin vesi nousi yli turvan.]
Nyt ei kuulunut enää rajua hirnuntaa ja ammumista. Kaikki olivat
äänettömiä, tyytyväisiä ja ikäänkuin juopuneita pelkästä vedestä.

Neljäs luku.
El ojo de agua.
Seuraavana päivänä niin pian kuin aamurusko alkoi valaista sinistä
taivasta, näkivät ne villit eläimet, jotka asustelivat Salaperäisellä
vuorella, jalkojensa juurella näytelmän, jota eivät vielä koskaan olleet
havainneet tällä yksinäisellä paikalla. Ensi kertaa näet vaunut tai jotkin
sentapaiset ajoneuvot olivat seisahtuneet näitten kallioitten
läheisyyteen.
Ainoat valkoiset miehet, jotka joskus ennen olivat käyneet siellä, olivat
metsästäjiä tai yksinäisiä kullanetsijöitä, ja nämäkin olivat harvoin
ilmestyneet. Punaihoiset, erittäinkin apakit pysähtyivät siellä mielellään,
sillä järvi oli melkein heidän tiensä äärellä, kun tekivät hyökkäyksiään
Horcasitas-joen rantoja pitkin.
Meksikolaiset, jotka edellisenä iltana oli lähetetty tutkimaan seutuja,
olivat tosin löytäneet lukuisia, vaan aikaisempia indiaanein jälkiä,
mutta eivät vereksiä, jotka olisivat todellista pelkoa aiheuttaneet. Tuo
valkea hiekka, joka ikäänkuin hopeavyö ympäröi järven, ei kantanut
muita jälkiä kuin niitten metsäneläinten, jotka olivat tulleet sinne
janoansa sammuttamaan.
Kullankaivajat olivat siis pystyttäneet leirinsä kaikessa turvallisuudessa,
kumminkaan eivät jättäneet tekemättä niitä varokeinoja, jotka ovat
tarpeellisia erämaassa. Don Estevan oli ollut liian moneen sotaretkeen
osallisena menetelläkseen millään tavalla epäviisaasti. Nuo kuusi
vankkuria, jotka asetettiin perätysten kokoonkiinnitetyin aisoin,
muodostivat munapyöreän _korral_'in eli tarpeeksi avaran alan
antaaksensa tilaa matkueelle. Jos heidän päällensä hyökättäisiin, olisi
helppo vahvistaa varustusta pakkilaatikoilla ja muilla muassa olevilla
matkatavaroilla.
Mitä hevosiin ja muihin eläimiin tulee, olivat ne liekaan pantuina
päästetty laitumelle korralin ulkopuolelle. Edellisten päivien rasitusten
perästä ei niillä arveltu olevan vähintäkään halua jättämään näitä

meheviä ruokamaita.
Tulet, jotka olivat sytytetyt edellisenä iltana, olivat sammuneet. Niitä ei
oltu hoidettu. Mitä apua olisi siitä ollutkaan. Kesällähän ei ole mitään
kylmää pelättävänä. Mutta kullankaivajien vaimot sytyttivät tulet
uudelleen varhain aamusella valmistaaksensa aamuruokaa.
Pedro Vicente nousi yötiloiltaan ennen kaikkia muita, mutta ei
ottaakseen osaa näihin kyökkipuuhiin, joita gambusinona ja
retkikunnan johtajana syvästi halveksi. Hänen nousuunsa näin varhain
oli kahdenlaiset syyt, joita ei pitänyt soveliaina ilmaista kenellekään.
Hän oli ainoastaan sanonut tavalliselle metsästyskumppanilleen, Henry
Tresillianille, että aikoi kiivetä vuorelle päivän valetessa etsiäkseen
lintuja ja muita metsän otuksia.
Gambusino, joka oli taitava metsämies, oli jo retken alussa luvannut
varustaa matkueen vereksellä lihalla, mutta ei ollut vielä päässyt
tilaisuuteen täyttämään tätä lupaustansa, sillä se vähäinen riista, jonka
oli toivonut tapaavansa matkalla, oli kuivuuden vuoksi paennut muille
seuduille. Kadotettu aika oli siis jälleen voitettava. Pedro tiesi
kokemuksesta, että löytyi lintuja ja nelijalkaista riistaa
reheväkasvuisella tasangolla, mistä se vesijakso alkoi, joka täytti järven
vedellä. Hän oli antanut nuoren englantilaisen tietää, että siellä
tapaisivat sekä lampaita että antiloopeja, ehkäpä karhujakin, mutta
aivan varmaan kaikenlaisia kesyttämättömiä kalkkunoja, joita
meksikolaiset niiden räikeän äänen vuoksi kutsuivat _guajalote_'iksi.
Vieläkö hän olisi