Kreikkalaisia satuja | Page 6

havaitsi kaunis Nymfa t?t? ja koetti tehd? kaunomuotoisten nopeain jalkain nopeutta kahta suuremmaksi, kun, kauhuksensa, Ladonin leve?, laimea virta ?kki? esti h?nt? edemm?ksi p??sem?st?. Nyt ymm?rsi Syrinki, ettei h?n voinut v?ltt?? takaa-ajavaa Pania, joka jo kuului takana heng?htelev?n.
Mit? tehd??
H?nen tuumailunsa oli lyhyt. Rukoillen korkeita jumaloita pyysi h?n p??st? t?st? el?m?st? ja -- hyp?hti Ladoni-virtaan. Pan, joka tuli heti per?ss? ja jo luuli saavuttavansa Nymfan, ojensi k?sivartensa vangitakseen h?net syliins?. Mutta pitkiksip? venyiv?t pukinjalan partaiset kasvot, kun h?n pulskan Nymfan sijasta sai syliins? -- kauniin solakan pillihein?n. Noudattaen Syringin tahtoa olivat, n?et, jumalat t?mm?iseksi muuttaneet sive?n Artemiin Nymfan.
Kummastuneena seisoi Pan siell? kauan aikaa, huokaellen kadonnutta kaunokaista, kun h?n kuuli vaikeroitsevan ??nen, joka tuli pillihein?st?. Tuulten henget olivat puhaltamalla heinikkoon aikaansaattaneet t?m?n ??nen.
T?st?p? ?lysi Pan teht?v?ns?. Pillihein?st? laittoi h?n itsellens? nyt huilun eli pillin, ja, siihen kun puhalsi, l?hti niin erinomaisen suloisia s?veleit?, ett? h?n perin ihastui ja sen j?lkeen aina piti pillin varsinaisena mieli-soittimena. H?n opetti ihmisi?kin k?ytt?m??n sit? ja eritt?inkin niit?, jotka hoitivat h?nen suojelemaansa karjaa, se on paimenia, josta pilli kutsuttiinkin Paimenpilliksi.
Kummako se sitten on, ett? paimenpillin ??net kuuluvat niin ihanilta, kun niin puhdas ja hempe? henki kuin Syringin siin? elelee?

V.
Arakne eli H?m?h?kki.
Muutamana aamuna kun k?velimme lehti- ja katajapensaisin kasvettuneella joenrannalla sa kummastelit h?m?h?kkien ihmeellisi? verkkoja, joita ahkerat hy?nteiset olivat kutoneet tihe?sti pensastoon. Hieno aamukaste viipyi viel? yht? hienojen verkkojen silmukoissa ja solmuissa, ja, kun nouseva aamu-aurinko n?ihin jakeli suopeita s?teit?ns?, kimelteliv?t pienet siistit verkot monenlaatuisimmilla v?reill?.
Ihastuneena s? kysyit silloin, voinko ma selitt??, miksik? ihmiset ovat niin h?ijyt, ett? he arastelevat ja pelk??v?t jopa vihaavatkin h?m?h?kkej?, vaikka n?m? osaavat kutoa noin sanomattoman taidollisia kudelmia ja vaikka ne ovat aivan hy?dyllisi? el?vi?. "Eih?n", sa sanoit, "h?m?h?kit ole ihmisi? pahemmat, tekev?th?n ihmisetkin verkkoja -- vaikk'eiv?t voi tehd? n?in konstillisia -- ja nauttivathan hekin saalistansa, kun saavat. Mit? pahaa siis h?m?h?kit ovat tehneet, ett? niit? vihataan?"
J?in sulle silloin velkaa h?m?h?kin historian. Suoritettakoon velka nyt. Tunnet sanalaskun: "?k?inen kuin lukki" (h?m?h?kki), mutta voipi my?skin sanoa, kuten sit? joskus kuuleekin: "ylpe? kuin lukki", sill? ylpeys se on, joka on lukkia eli h?m?h?kki? langettanut ja tehnyt semmoiseksi, kuin se nyt on, ja sen saat kuulla:
* * * * *
Maionian eli Lydian maassa, pieness? Hypepan kaupungissa, asui nuori neitsy, jonka nimi oli Arakne. H?n ei ollut korkeata sukua, sill? h?nen is?ns?, Kolofonilainen Idmoni, oli v?rj?ri, eik? ?itik??n juuri ollut miest?ns? korkeasukuisempi. ?iti oli kuollut.
Nuorelle neitsylle olivat jumalat sallineet erinomaisen kutomis-taidon. Nuoruudestansa saakka tottunut auttamaan is??ns? villan ruokossa ja k?ytt?misess?, oli Arakne niin tutustunut sen kaikkiin k?yt?nt?ihin, ett? h?n pian omin k?sin voi kaikki toimittaa. Ei kukaan osannut niin kauniisti kuin h?n painaa villat kullan ja purppuran v?reihin, ei kukaan osannut niin taitavasti kuin h?n niist? tehd? kauniita kankaita. Jo h?nen aivan nuorena ollessansa leveni h?nen maineensa ja suureni suurenemistaan p?iv? p?iv?lt?. Pian h?nen nimens? oli tunnettu yli Lydian kaikkien kaupunkien.
Mainetta seurasi kunnia ja kunnioitus.
Taidokkaan Lydian kaikista maan-??rist?, jopa ulkomaaltakin, tuli v?ke? katsomaan kiitetty? kutojatarta ja h?nen teoksiansa. Ja kun n?kiv?t, mill? erinomaisella taitavuudella h?n k?ytteli raasia ja levitteli kihermiin kiertyneit? villoja; tahi kuinka k?tev?sti h?n heiluttaa helskytti v?lisev?? v?rttin??; tahi kuinka kutoneula v?l?hdyksen nopeudella sukelti yl?s alas kuteen l?pitse, kylv?en kultaa ja purppuraa j?lkeihins?; taikka kun he katselivat tukkuihin k??rityit? jo valmiita kankaita, joihin oli ihanoilla v?reill? kudottu kaikenlaisia kuvaelmia maasta ja taivaasta -- taideteoksia semmoisia, jonka vertaisia ei yksik??n ihmisen lapsi voi kutoa --, niin syntyi tavallisesti ihastuksen huuto nuorisossa, vaan vanhat sanoivat: se on varmaan itse Pallas.
Mutta h?nen maineensa ei j??nyt ainoastaan ihmisiin, vaan tuli tunnetuksi itse korkeille jumaloillekin, jotka pitiv?t h?nt? arvossa ja iloitsivat h?nest?, sill? kuolemattomat iloitsevat ihmislasten toimeliaisuudesta ja taiteellisuudesta. Enimmiten iloitsi siit? itse Pallas, toimen, taiteen ja viisauden sinisilm? jumalatar. N?in tulivat my?skin jumalalliset Nymfat Tmoolo-vuoren varjokkaista luolista usein, kun olivat kylpeneet Paktolan eli Kultavirran vilppaissa vuolteissa, Araknen luokse, katselivat valmistuneita kankaita ja ihmetteliv?t n?ihin kudotuita kuvaelmia.
Mutta kuinka kauan voi ihmislapsi kantaa t?mm?ist? kunniaa turhamieliseksi muuttumatta? Arakne oli tomun lapsi, heikko kuin muutkin, eik? voinut varjella sieluansa puhtaana, viattomana. Ylpeyden turmeleva henki p??si kauniisen taideniekkaan.
Mit? enemmin h?nen taitonsa suureni, sit? enemmin suureni my?s h?nen itseens?-luottamus; mit? enemmin h?n havaitsi itsens? ihailluksi, sit? enemmin h?n joutui itserakkaaksi. Katselijain kiitokset ja ylistykset yll?pitiv?t ja yh? kiihoittivat itserakkautta. Sen sijaan ett? h?nen n?yr?sti olisi tullut odottaa mit? sanottaisiin h?nen teoksistaan, h?n alkoi tahtoa kiitosta; sen sijaan ett? h?n ennen, kun joku ylisti h?nen kutomiansa, oli ujosti punastunut ja itsest?ns? k??nt?nyt ansion jumaloille, mitk? olivat h?lle sallineet semmoisen taidon, h?n alkoi nyt vaatia itselleen ylistyst?, ja unhotti vallan, ett? se vaan on jumalat, jotka semmoista ihmisille suovat.
Ja yh? edemm?ksi h?n vaelsi turhuuden tiet?. Pian h?n ei ollenkaan tahtonut en??n kuullakaan jumaloista ja heid?n taidoista; miss? olivat he n?ytt?neet, ett? muka voivat kutoa kuin h?n?
Kun sent?hden kerran taas Nymfat Tmoolon vuoriloista k?viv?t h?nt? tervehtim?ss? ja he oikein h?nt? ylist??ksens? sanoivat, ett? h?n kutoi niin ihanasti kuin jos taiteen korkea jumalatar Pallas itse olisi h?nt? opettanut,