Kreikkalaisia satuja | Page 5

ylistyslauluja ja paiania veisattiin; laulukuntia kulki ymp?ri kaupunkia laulaen ja tanssien; huilut ja kitarat soivat; immet kulkivat pitkin katuja kauniisti koristetuissa vaunuissa; nuorukaiset pitiv?t hevosilla taisteluleikkej? Hyakinton kunniaksi; silloin heitettiin diskoskiekkaa, harjoitettiin kilpajuoksua t?ysiss? aseissa y. m.
Ja niin pyh?n? pidettiin t?m? juhla, ettei kukaan saanut siit? poissa olla. Jos sattui sota olemaan silloin, kun t?m? juhla oli vietett?v?n?, niin tehtiin joko rauhaa tahi aseiden seisahdusta vihollisen kanssa, jotta saatettaisiin niinkuin sopi viett?? juhlaa kauniin Hyakinton muistoksi.

IV.
Syrinx eli Paimenpilli.
Istuessamme er??n? kes?-iltana mielipaikallamme kauniin harjun p??ll?, katsellen kuinka ilta-aurinko kullallaan kirkasteli alhaalla jalkaimme edess? levenev?? laaksoa ja tyynt? j?rven pintaa, kuului arvaamatta paimenpillin ??ni loittoa soivan laakson kaukaisuudesta. Sen sorea ??ni kaikui monikerrottuna vuorien seinist? ja sointui erinomaisen hyvin seudun kes?lliseen ihanuuteen ja illan hiljaiseen rauhaan. Eik? aikaakaan ennenkuin jo karjan iloinen ammominen ja kellojen soiminen, yhdistyen pillin s?veliin, synnytti omituisen mieluisen maalais-soitannon. Paimen oli pillill?ns? kutsunut karjaa yhteen ja ajoi sit? nyt soittaen kotia tuohon punaiseksi maalattuun taloon, joka n?kyi laakson suussa j?rven rannalla.
Kysyit, tiesink? mit??n kertoa paimenpillist?, jonka hele?, v?h?n alakuloiselle soiva ??ni kuului niin erinomaisen kauniilta kes?-illan tyveness?.
* * * * *
Tunnetko s? leikillisen, pukin-jalkaisen, partaisen Pan jumalan? H?nest? kertoo satu, ett? h?n syntyess??n oli niin ruma ja karvainen, ett? h?nen imett?j?ns? s?ik?htyneen? juoksi tiehens?. Mutta kun h?n vietiin Olympoon, mielistyiv?t kaikki jumalat kummalliseen rattosaan lapseen niin, ett? h?n siit? sai nimens? Pan, joka merkitsee "kaikki", kaikki kun h?neen muka mielistyiv?t.
Kuinka lieneekin t?m?n laita, niin on varmaa, ett? Pan jumala oli iloinen poika. H?n oleskeli metsiss? ja samosi laaksoja ja vuoria. H?n rakasti iloisata seuraa ja viihtyi sent?hden vilkasten Satyrien ja Silenien parissa. My?skin piti h?n tanssista ja laulusta ja rakasti varsinkin tanssia Nymfain kanssa Mainalion ja Lykaion vuorilla tahi Pisan metsien tummuudessa. Ja kun h?n seuroinensa ajeli pitkin metsi? ja yli kukkasien nurmien, tanssivat Oreadit h?nen ymp?rill?ns?, laulellen ylistysvirsi? h?nelle ja muille jumaloille.
Pan oli my?skin karjan jumala ja piti semmoisena huolta elikoista, ajoi karitsat luolain suojaan ja tappoi sudet ja muut karjalle haitalliset pedot vuoren kukkuloilla.
Mets?ss? kun piti hauskaa ja iloista el?m?? oli Panilla sen ohessa tapa s?ik?hytt?? ihmisi?. S? tunnet sananparren: "paaninen s?ik?hdys", jolla tarkoitetaan ?killist? pelkoa, jonka syyt? ei voi selitt??. Se on Panin tuottama s?ik?hdys. Panilla niinkuin muillakin jumalilla on, n?et s?, voima tehd? itsens? n?kym?tt?m?ksi. Kun h?n nyt joko t?mm?isen? salaupi, tahi hiljaa hiipii puiden v?litse, ja yht'?kki? joko pensasta karistaa taikka puun-oksien lomista viuhahtaa, niin hyp?hd?t s? kaiketi s?ik?htyneen? takaisin, ja se on silloin paaninen s?ik?hdys. Mutta ?l? ole mill?sk??n, ei h?n tarkoita mit??n pahaa, h?n vaan leikittelee kanssasi, sill? h?n on iloinen jumala.
V?list? voipi kumminkin paaninen s?ik?hdys olla ankarampaakin laatua sit? my?den mit? Pan sill? tarkoittaa ja miten h?n sen toimittaa. Niinp? kertoo vanha satu, ett? kun Zey ja uudet jumalat k?viv?t sotaa Titaneja eli J?ttil?isi? vastaan, sai Pan k?siins? raakun eli karinkaukalon ja aikaansaatti siihen puhaltamalla ?kki-arvaamatta niin hirmuisen jyrin?n, ett? Titanit kauhistuneina paikalla p?tkiv?t pakoon.
Niiden Nymfain joukossa, joista Pan enemmiten piti, oli jumaloille mieluisassa Arkadiassa er?s Na?as niminen Hamadryadi eli mets?-Nymfa, joka oli erinomaisen pulska ja komea. Naias oli h?nen jumalallinen nimens?, mutta muut Nymfat kutsuivat h?nt? kesken?ns? tavallisesti Syringiksi. Ei ainoastaan yhdesti, vaan monta monituista kertaa, oli t?m? uljas neitsy pilkaksi k??nt?nyt Satyrien, Silenien, jopa itse Paninkin yritykset saada h?nt? heid?n tanssipareihinsa. Nopeudellaan, sukkeluudellaan h?n takaa-ajajia aina v?ltti, ja vastasi vaan pilkalla, kun h?nt? kehoitettiin osaa ottamaan heid?n iloisiin leikkeihins?.
Syringin ilo oli oleskella Artemiin eli Dianan kanssa, jonka seurueesen h?n kuuluikin. T?lle sive?lle, puhtaalle jumala-immelle oli h?n pyhitt?nyt el?m?ns? toiminensa p?ivinens?. T?m?n seurassa mets?st?en Syrinki samosi vuoria, laaksoja, mets?maita, ajellen joutsellaan mets?n nopsajalkaista viljaa. Ja kun h?n n?in muiden Nymfain joukossa kulki korkean Artemis-jumalan sivulla, niin olisi kaukainen katsoja miltei luullut h?nt? itse solakaksi jumalattareksi, ellei jumalattaren olisi ollut tapa jumalallisten hartiainsa yli kantaa kultaista jousta ja kultaista viine?, kun sen sijasta Syringin joutsi ja viini oli koristetusta sarvesta. N?in jalon ja uljaan n?k?inen oli Syrinki.
Kaunisten kumppaniensa seurassa eleli Syrinki n?in el?m?ns? autuaallisessa onnessa ja vapaudessa. Mutta Panin ja h?nen lystikk?itten toveriensa vilkkaasta seurasta h?n ei pit?nyt lukua ollenkaan.
Kerran kun h?n yksin palasi mets?styksest? Lykaion vuorelta, tapasi h?nt? Pan. Nymfa oli mets?st?j?tt?ren tavan mukaan helmoiltansa sonnustettuna, viini kauniilla hartioilla, joutsi k?dess?. Mets?stys oli h?nen ihanoille kasvoillensa ajanut hempe?n ruskon. Pukinjalkainen jumala, kun n?ki h?net, ihastui h?nen kauneuteensa ylen m??rin. H?n alkoi mets?st?j?t?rt? puhutella. Mutta tuskin oli h?n saanut suustansa pari sanaa, ennenkuin h?n jo havaitsi Nymfan olevan kaukana poikessa.
H?n saavutti h?nen ja alkoi uudestaan rakentaa mairetta kanssapuhetta. Mutta yht? nopeasti oli Nymfa taasen kaukana poissa. Kiihoitettuna vastustuksesta ja Nymfan pilkasta koetti Pan viel?kin h?nt? saavuttaa. Mutta nyt ei Nymfa en??n seisahtunut, vaan pakeni yht? mittaa. Pan per?ss?. Pelj?ten mielest??n ilke?t? jumalata lensi Syrinki tuulen nopeudella eteenp?in. Tullaksensa viel? kepe?mm?ksi nakkasi h?n joutsensa ja viinens?kin pois. Pan taas tulistuneena kiihkostansa ajeli yht? nopeasti takaa.
Pan oli pukinjalkainen, mutta sent?hden ei suinkaan hitaampi jaloiltansa. P?in vastoin. V?hitellen alkoi h?n sent?hden voittaa. Pelolla