Kreikkalaisia satuja | Page 4

kyyneleet, jotka vuotivat pitkin vaalenneita poskia.
Kun n?in h?n n?htiin kymmenenten?kin vuorokautena istuvan samassa tilassa, samalla rakkaudella ja samalla uskollisuudella seuraten p?iv?njumalan nousua ja laskua, k?vi jumalain ja jumalattarien h?nt? s??li, ja Apolloninkin syd?n heltyi. Vaan kun h?n ei en??n saattanut h?nt? lempi?, tahtoi h?n kuitenkin h?net pelastaa enemp?t? k?rsim?st?. Sent?hden h?n jumalain neuvon ja tahdon mukaan h?nt? muutti kukaksi, siksi kukaksi n?et, jonka ihmiset t?st? syyst? kutsuivat p?iv?n kukaksi.
Mutta lempe?ns? ei Klytie uudessakaan muodossaan unhottanut, se kun oli muuttunut h?nen koko olennoksensa. Samoin kuin ennenkin h?n sent?hden viel? nytkin k??nt?? kasvonsa Hyperionin s?teilev?t? poikaa kohden, katselee h?nen loistavaa muotoansa, nautitsee h?nen l?mp??ns? ja seuraa h?nen kulkuansa taivaankannella.
Ja n?in tulee h?n samalla uskollisuudella tekem??n aina maailman loppuun saakka, ja t?m? on satu Klytien ikuisesta lemmest?. Kun siis n?et sit? pett?m?t?nt? tarkkuutta ja uskollisuutta, mill? p?iv?nkukat parterrissasi seuraavat p?iv?nkulkua, niin tied?t nyt, ett? niiss? asuu Klytien henki ja ett? niit? johtaa loppumaton lempi.
Ja t?st?p? Klytie-kukka onkin nimens? saanut. Sen kreikkalainen nimitys Heliotropi, merkitsee n?et semmoista, joka p?iv??n p?in k??ntyy. Samaa merkitsee my?s meid?n ?idinkieless?mme ne lis?sanat, joilla p?iv?nkukkaa koristetaan, kun sit? nimitet??n "p?iv?n k??nt?j?ksi" viel?p? "p?iv?n noudoksikin".

III.
Hyacintti.
Kukilla on usein kumma n?k? ja merkillinen muoto, joka muistuttaa mik? mist?kin meid?n ihmis-maailmaan kuuluvasta esineest?. Monta kertaa olet sin? maasta koettanut saada sen juuren, joka kuvaa "neitsy Maarian k?tt?" ja olet kummastellut sen s??nn?llist? k?si-rakennusta; "Kristuksen kyyneleit?" on sulla kamarissasi kukkiesi joukossa; ja sit? talonpojan-taloa tuskin lienee kotiseuduillasi, jolla ei olisi "Aaronin parta" rippumassa akkunan keskipielest?.
Niinp? n?kyy my?skin useain kukkain lehdiss? monenlaisia kuvia ja piirroksia, milloin selvempi?, milloin tummempia. Kuinka monta kertaa me esimerkiksi olemme koettaneet selitt?? hieroglyfit keto-orvokkien kukissa sinun kukka-parterrissasi. T?mm?isi? kuvakirjaimia l?ytyy my?skin Hyacintti-kukassa.
Tahdotko hyacintin historiata kuulla?
* * * * *
Hyakinto oli er?s nuorukainen Amyklossa. H?n oli niin erinomaisen kaunis, ettei ainoastaan ihmiset h?nt? ihailleet, vaan my?skin ijankaikkiset korkeat jumalatkin. Apolloni, runouden ja laulun jumala, ihastui h?nkin ylen m??rin Hyakinton kauneuteen.
Saadaksensa pit?? kanssak?ymist? h?nen kanssansa, muuttihe p?iv?njumala ihmiseksi ja astui alas maan p??lle Hyakinton luokse. He huvittelivat itse?ns? nyt, ihmiseksi muuttunut Apolloni ja Hyakinto, diskos-heitolla, joka Kreikkalaisille oli varsin mieluinen huvitus, sill? siihen tarvittiin sek? voimaa ett? notkeutta. Diskos oli metallinen kiekka, jota koetettiin heitt?? mit? kaukaisimmaksi eteenp?in ennenkuin se maahan koski. Mihin se sitten alas putosi, siihen pantiin merkki.
Mutta pohjantuulen jumala, tuo tuima ja ilke? Boreas, n?ki kateudella, miten molempain nuorukaisten keskin?inen yst?vyys yh? enemmin karttui. H?nkin oli n?et ihastunut Hyakintoon ja halusi h?nen yst?vyyteens? p??st?. Mutta kun ei n?hnyt voivansa kilpailla h?nen suosiosta jalon p?iv?njumalan kanssa, rupesi h?n Apollonia kadehtimaan. H?n ei k?rsinyt sit?, ett? toinen jumala, kuka hyv?ns?, paremmin kuin h?n saavutti ihmisten luottamusta. Eik? ollut h?n, Boreas, yht? hyvin jumala kuin Apollonikin, jos ei kyll?k??n niin korkea. H?n siis mietti kostoa. Ja kun h?n ei uskaltanut eik? liioin voinutkaan kostaa mahtavalle Apollonille, niin h?n p??tti kostaa viattomalle Hyakintolle.
Mutta kun jumala kostaa, niin kostaa h?n ankarasti. Koko nuorukaisten keskin?inen olo oli tykk?n??n keskeytett?v?.
Kerran olivat taas Apolloni ja Hyakinto yhdess?. Niinkuin ennenkin huvittelivat he itse?ns? diskos-heitolla. Suloinen Hyakinto oli k?ynyt kahta suloisemmaksi siit? verev?st? elosta, jonka liikunto sai aikaan, kun h?n diskos-heittoa harrasti. Hyakinto oli vuorostansa vasta juuri diskonsa heitt?nyt, ja nyt oli Apollonin vuoro. N?hd?ksens? kuinka kauas Apollonin diskos-kiekka lent?isi Hyakinto asettui kappaleen matkan eteenp?in, v?h?n syrj?lle sit? rataa, mit? diskos-kiekan oli kulkeminen.
Vaan nytp? odottikin kadehtivan jumalan toimittama tuho.
Diskosheitto-rata kulki id?st? l?nteen, ja etel?puolelle t?t? rataa oli Hyakinto asettaunut, kehoittaen jumalallista toveriansa heitt?m??n h?nen vuoronsa. Saadaksensa hyv?n vauhdin heilutti Apolloni nyt diskos-kiekkaa pontevasti edes takasin ilmassa, teki ankaran ponnistuksen, ja kas! nyt lensi kiekka nuolena h?nen k?dest?ns?.
Vaan nyt oli my?s Boreas valpeellansa. ?kki? vinkui tuima vihuri pohjoisesta, tarttui rient?v??n metallikiekkaan kiini ja johti sen m??r?tyst? radasta pois suorastaan Hyakinton p??t? kohden. Se sattui kannallansa Hyakintoa otsakulmaan. Punanen verivirta purskahti haavasta. Hyakinto kaatui taap?in maahan -- ja melkein samassa silm?nr?p?yksess? seurasi kuolema. Boreas l?ksi kiiruusti pakoon.
??ret?n oli Apollonin tuska ja ep?toivo. H?n lankesi kuolleen nuorukaisen viereen, syleili h?nt? ja itki kuin ihminen.
Vaan ei mik??n en??n voinut kuollutta eloon her?tt??.
Ja kun Apolloni ei voinut her?tt?? kuollutta ihmiseksi, tahtoi h?n kuitenkin luoda h?net semmoiseksi elolliseksi esineeksi, joka h?nen yst?vyydest??n muistuttaisi. H?n muutti sent?hden kuolleen ruumiin kukaksi, jonka h?n pani kasvamaan siihen paikkaan, mihin rakastettu nuorukainen oli kaatunut. Ja t?m?n kukan lehtiin kirjoitti h?n verell? Ai, Ay, 'Y, joka merkitsisi h?nen murhettansa ja kaipaustansa. Ja sent?hden havaitaan viel?kin n?it? piirroksia sen kukan kupulehdiss?, joka kantaa Hyakinton nimen: Hyacintti[1].
[1] Delphinium Ajacis, Linn.
Mutta j?lkeen j?tetyt sukulaiset ja yst?v?t surivat hartaasti Hyakinton kuolemaa, ja h?nen muistoksi s??siv?t h?nen maakuntalaisensa juhlan, jonka kutsuivat "Hyakintia". T?m? juhla oli vietett?v? kolme p?iv?? per?tysten, pisimpin? p?ivin? Hekatombeionin kuukaudessa. Ensim?inen p?iv? oli murheelle vihitty. Neitsyet eiv?t silloin saaneet kantaa seppeleit? p??ss?ns?, iloiset kiitoslaulut ja paianit olivat kielletyt, pitoja ei saatu pit??, eip? edes muuta ravintoa nautita kuin imel?it? kakkuja; kuolon-uhria toimitettiin manalan jumaloille. Toinen p?iv? oli Apollonille vihitty. Silloin oli juhlallinen ilo ja riemu. Kaikki nyt itsens? seppel?itsiv?t efeulla eli muuratilla;