Kotona Kerttulassa | Page 3

hän on meidän puutarhurimme.
-- Niin -- sanoi Bruuno -- ellen sitä tekisi äitini tähden, niin minä
varmaan juoksisin tieheni, sillä ikävämpää tehtävää en tiedä, kuin
maata nelinryömin porkkanasaroissa ja nyhtää pois rikkaruohoa, niin

pientä, että sitä tuskin saa hyppysiinsä.
Tytöt nauroivat. -- Kyllä näkyy missä Bruuno on liikkunut, Freedrik on
paljon säännöllisempi, niin sanoo Piilin muijakin -- arveli Meeri.
-- Niin, kun muija on niin kovasti säntillinen, ja mitenkä sitä saisi niin
perattua, että jokainen pieni korsi tulisi mukaan poikki menemättä.
Mutta Freedrik on sen sijasta kovin hidas, sillä hän näkee jokaisessa
rikkaruohossa kasvitieteellisen harvinaisuuden, ja sitä, näes, täytyy
tutkia, ja siihen menee aikaa, ymmärräthän sen.
-- Mutta nyt emme saa laiminlyödä kukkien kuivaamista niin kauan
kuin on kevätkukkien aika -- sanoi Helka.
-- Mennään jo tänään poimimaan -- vastasi Meeri.
Helka ja Meeri olivat sivukumppaneita koulussa, Bruuno oli yhtä
luokkaa alempana ja Gerda oli tänä keväänä lopettanut koulunkäyntinsä,
joten hän nyt ensi kerran käytti valkoista ylioppilaslakkia kiiltävine
lyyryineen.
-- Oih, kuinka tuo kukkasten kuivaaminen on ilkeätä! -- Bruuno laski
kätensä päänsä alle ja loikoili pitkänään ruohikossa Meerin jalkojen
edessä. -- Eihän sitä koskaan saa olla rauhassa, ei edes loma-aikana.
-- Hyi sinua, laiskuri -- torui Meeri ja pisti veljeänsä niskaan kastikkeen
kärjellä.
-- Äs, oletko ilkiö taas niskassani!
-- Noh, älä suutu noin vähästä, Bruuno hyvä -- sanoi Meeri, mutta
Bruuno käänsi selkänsä ja oli suutuksissa olevinaan.
-- Sain kiitosta kukistani menneenä vuonna -- sanoi Helka, johdattaen
puhetta toisaalle -- mutta se oli varmaankin ansaitsematonta, sillä
omasta mielestäni ne eivät ensinkään olleet onnistuneita enkä minä
myöskään löytänyt niitä paljoa sieltä huvilan luota, jossa me asuimme.
-- Oi raukkaa sinua, joka asuit huvilassa, sehän oli melkein kuin olisi

täytynyt istua teljettynä kaupunkipuutarhaan, jossa on rakennuksia ja
aitauksia kaikkialla minne vain kääntyy.
-- Eipä siellä yhtään ollut paha oltava, kuten sinä kuvittelet. Ikkunoista
emme nähneet edes lähimpiä naapureitamme, sillä siinä oli kaksi suurta
vaahteraa ja pensas-aita rakennusten välillä.
-- Suurenmoista tosiaan! Olisin mielestäni kuten sidottu vasikka, ellen
saisi olla oikein maalla kesällä -- sanoi Bruuno vähän päätään
nostattaen. -- Ajatteles, kun ei pääsisi kertaakaan juoksemaan
tarpeeksensa, ellei tulisi aitaus vastaan tahi ellei jo olisi toisen huvilan
alueella. Sitte ei siellä ole hevosia eikä lehmiä, tuskin kanaakaan. Ei,
toista täällä maalla on. Tämä vasta on jotakin! Tätä minä kiitän.
-- Ja Kerttulaa ensi sijassa -- lisäsi Meeri. -- Täällä sinä kyllä asuskelisit
vuodet ympärinsä.
-- Sen kyllä myönnän! Kun tässä nyt olen kuhnustellut koulun läpi,
rupeankin maanviljelystä harjoittelemaan, sen isä jo minulle on
luvannut, ja sitte tulen kentiesi vielä Kerttulan pehtooriksi.
-- Tule vain minun puolestani! En aio minäkään tässä laiskan tointa
pitää, sen saat nähdä, minä aion ruveta voimistelun-opettajaksi, ja
Helka aikoo tulla veistotyön-opettajaksi!
-- Onneksi olkoon! Vai niin, teistä ei siis kumpikaan aio naimisiin
mennä, ehkä se on olevinaan vanhanaikuista; mutta minä aion hankkia
itselleni rouvan, ja kaunis hänen täytyy olla.
-- Niin, ehkei pappilan Elma riitäkään -- ivaili Meeri, joka mielellään
vähän kiusotteli veljeään.
-- Täällä pihalla on niin kuuma, että tulee elävänä paistetuksi -- mutisi
Bruuno ja siirtyi lehtimajaan vaahterain siimekseen.
-- Hänen tulee aina kuuma, kun puhutaan hänen entisestä suosikistansa
-- sanoi vallaton Meeri hymyillen ja meni jälleen loikoilemaan
riippumattoon. -- Nyt on Iines Stormbom taas hänen paras

leikkikumppaninsa.
-- Vanhako on Elma Broberg? -- kysyi Helka.
-- Talvella täytti neljätoista; hänestä tulet pitämään, hän on oikein oiva
tyttö, ja hänen veljensä Vihtori on myöskin oikein hyvä poika.
-- Hän kaiketi tuli ylioppilaaksi menneenä vuonna?
-- Tuli niin, ja hän on niin taitava käytökseltään ja käyttää pincenez'tä,
joka tekee hänet oikein soman näköiseksi, ja sitten hänellä vielä on
sievät viikset.
-- Minä luulen hänessä olevan vähän keikarin vikaa -- sanoi Helka --
siltä minusta näytti silloin, kuin hänet näin teidän asunnossanne
kaupungissa.
-- En minä juuri sitä tiedä, mutta kyllä hän aina käy hienommassa
puvussa kuin Freedrik ja herra Kontio. -- Tiedätkö, että Elma tulee
meidän kouluumme syksyllä. -- Pian täältä lähdemme pappilaan, joten
saat tehdä naapuriemme tuttavuutta. Santaniemeen meidän myöskin
täytyy mennä tervehtimään Lotta tätiä. Hänellä, tiedätkö, on niin
kovasti hauska ja kaunis koti, ja hän niin mielellään tahtoo nähdä
nuorta väkeä ympärillään. Santaniemi on komein kartano meidän
pitäjässä.
-- Hauskempi kuin Kerttula ei se kuitenkaan saata olla -- intti Helka
päättävästi. -- Mutta kerroppas nyt vielä jotakin Lotta tädistä!
-- Aivan mielelläni; mutta hän ei suinkaan ole ainoastaan minun; vaan
meidän kaikkien herttainen täti, ensimmäinen henkilö, jota minä voin
muistaa aikaisesta lapsuudestani. Silloin eli vielä hänen äitinsä, joka oli
kovin vanha, mutta nyt on täti yksin rakkaassa Santaniemessään ja
hallitsee ja asettelee siellä kaikkea paremmin kuin paras isäntä. Kaikki
alustalaiset katsovat kunnioittaen häneen, ikään kuin hän olisi heidän
äitinsä. Isä sanoo, että hän on niin hyvä, ettei hän milloinkaan anna
vasemman käden tietää, mitä oikea tekee. Siellä on niin kummallisia
vanhoja kapineita, siellä Santaniemessä, ja niin kauniita vierashuoneita,

joissa on valkoiseksi maalatut paneilit ja perhekuvia seinillä.
Puutarhassa kasvaa