Kotona Kerttulassa | Page 2

aiomme soudella ja ajella, kylpeä ja kävellä, ja minä tiedän, että
minun tulee hyvin hauska, joll'et sinä, rakas äiti, vain minua siellä
Ruotsissa liiaksi kaipaa. Jospa sinä nyt oikein voisit kylpeä pois pahan
päänkivistyksesi ja tulisit oikein terveeksi ja reippaaksi. Sano terveisiä
rakkaalle isälleni ja muista joka päivä omaa
Helkaasi.
-- No nyt on kirje valmis! -- Helka piirsi nimensä viimeiselle sivulle

tehden vallattoman koukeron lopulle, otti sitten kirjekotelon käteensä ja
juoksi portaita alas. Hän naputti hiljaa etehisestä vasemmalle menevää
ovea. -- Eno! --
-- Noh, mitä tahdot, pikku ystäväni? Astu sisään vain! --
-- Tuon kirjettä äidilleni. --
-- Se on oikein tehty. Laske se tuonne hyllypöydälle muitten joukkoon,
minun täytyy vielä kirjoittaa yksi, ennenkuin posti lähtee. Äiti on,
näenmä, saanut sinulta pitkän jutun; se tulee häntä huvittamaan suuresti,
kun hän siellä istuu yksinäisyydessä kaipaillen ainoaa lastansa -- sanoi
asessori Bergendahl ystävällisesti. -- Kunpa nyt vain viihtyisit
Kerttulassa, rakas Helkaseni!
-- Hoh, sen tunnen varmasti, -- vastasi Helka katsellen suurilla ruskeilla
silmillään suoraan enoonsa. -- Olen jo vuosikausia toivonut tänne, sillä
silloin kun olin pieni, kertoi äitini tuontuostakin minulle rakkaasta
lapsuudenkodistaan, mutta kun me asuimme niin kaukana, emme
tulleet matkustaneeksi tänne, ei senkään vuoksi, että äiti oli kovin
heikko, eikä hän uskaltanut antaa minun lähteä yksin.
Asessori nyökkäsi myöntävästi päätään.
-- Kun sitte muutimme Helsinkiin ja minä tutustuin serkkuihin ja tulin
heidän koulutoveriksensa, silloin minä yhä enemmän rupesin
halajamaan tänne, ja sitte vanhempani lupasivat, että pääsisin tänne
tänä kesänä.
-- Niin, ja nyt siis olet täällä tädin ja enon luona vanhassa Kerttulassa --
sanoi asessori ja taputti sydämmellisesti sisarentytärtään olalle. --
Huvittele nyt serkkujesi kanssa miten parhaiten saatat; silloin tulet pian,
toivon minä, yhtä ahvettuneeksi kuin Meeri ja tunnet itsesi oikein
kodistuneeksi luonamme.
-- Kiitoksia, eno hyvä, sen kyllä uskon... Nyt Meeri minua huutaa...
Ja poissa oli tyttö.

Arki-elämää.
-- Missä olet, serkkuseni? Noh, hyvä että sain sinut käsiini, tule nyt
kaikella muotoa! Gerda on jo mennyt hyvän matkaa rannalle päin
lasten kanssa. -- Meeri tarttui kiihkeästi Helkan käteen ja vei hänet
mukaansa.
Meren lahti sijaitsi noin viiden minuutin matkan päässä
asuinrakennuksesta, tie kulki puiston kautta ja sitte kauniin lehti- ja
hakometsikön läpi, ja sitte oltiin jo heti perillä keltaiseksi maalatun
kylpyhuoneen luona, jota tuuheakasvuinen niemi suojasi aavemmalta
tulevaa tuulta vastaan. Täällä meressä oli lapsilla iloisimmat hetkensä.
Pikku tytöt olivat jo vedessä, jossa potkielivat niin, että vesi roiskui
kauas heidän ympärillään, ja Gerda seisoi lautalla asettaen nutturalle
pitkää palmikkoansa, Meeri viskasi äkkipäätä vaatteet yltään ja
molskahti veteen kuin suuri sammakko, mutta Gerda laskeutui alas
kuten kaunis valkoinen kalalokki; siltä hän ainakin näytti Helkan
mielestä, joka seisoi portailla pöyristellen kastaen paljaita jalkojansa
kylmään veteen. Ester ja Eedit koettivat oppia uimaan; he makasivat
poikittain kuivatuitten kahilakimppujen ja korkkityynyjen päällä. Meeri
tuli varsin hyvin toimeen vedessä, ja Helka ihmetteli Gerdaa, joka
uiskenteli sinne tänne niin taitavasti, että tuskin näki hänen liikuttavan
käsiään tai jalkojaan.
Hui, ui, nyt täytyi Helkankin mennä veteen. Se tuntui niin kylmältä
kuin jää, hänen kuumaa ruumistansa vasten, mutta kun ensi
vastenmielisyys oli voitettu, ihastui hän niin tuohon kirkkaaseen veteen,
että hän rupesi piirisille lasten kanssa ja lupasi pyytää Gerdaa
opettamaan hänellekin uimataitoa.
Kaikkien mielestä uiminen oli mitä hauskinta, ja vaikea oli saada
pikkutyttöjä vedestä pois. Meeri nuhteli ja Gerda varoitti levollisella,
hiljaisella tavallaan, mutta aina he vastasivat: -- Me kastamme
itseämme vain kerran vielä, katsoppas nyt, tämä käy oikein taiteellisesti
-- yks, kaks, kolme! -- Ja noin he kastoivat itseään monta monituista
kertaa, kunnes heidän oli niin vilu, että hampaat kalisivat, ja silloin he

aivan sinikalpeina riensivät uimahuoneeseen. Siellä oli jokaisella
määrätty paikkansa ja vaatevaarnansa. Kerttulassa oli kaikki huolellisen
käden järjestämää, sen huomasi heti. Eedit auttoi pikku Esteriä, joka ei
vielä tullut toimeen nappiensa ja nauhojensa kiinnittämisessä.
Tullaksensa lämpimiksi uimisen jälkeen, lapset lähtivät juosten kotiin,
mutta isot tytöt istuivat vielä kauan puolipuettuina juttelemassa,
suureksi harmiksi Bruunolle, joka jo maltittomasti halusi päästä
uimaan.
Poikain oli tapana juosta oitis aamulla noustuaan järveen kylpemään,
mutta he menivät sitte jo taas toistamiseen ennen päivällistä. Pikku
tytöt eivät sitä saaneet tehdä, heillä kun oli ollut talvella hinkua.
Päivällislepoa vietettiin pihalla riippumatoissa koivujen alla tahi
vaahterikossa puutarhassa. Jokainen etsi mielipaikkansa, sillä välin
kuin isä luki sanomalehtiä kammarissaan ja äiti nautti hetken lepoa
verannan sohvannurkassa. Hänen vapaahetkensä olivat harvat, ja usein
hänet kutsuttiin pois kesken hänen lyhyttä lepoansa.
-- Täti ei saa olla viittä minuuttia rauhassa, luulen minä -- sanoi Helka
eräänä päivänä -- nyt jo kolmannen kerran tätiä huudetaan, sitte kuin
tänne istuimme.
-- Olet kyllä oikeassa -- myönsi Meeri -- hän tekee kaikki meidän
kaikkien puolesta, ja me olemme niin ajattelemattomia, että usein
unohdamme auttaa häntä, milloin sitä voisimme tehdä. En tiedä miten
aika joutuu niin nopeaan, ikäänkuin sillä olisi siivet, ja aina loma-aika
tuntuu liian lyhyeltä.
-- Gerda hakkaa kuitenkin kaiken sokerin, mitä talossa tarvitaan.
-- Sen hän kyllä tekee, ja minä olen ottanut tehtäväkseni kukkien
kastamisen; Freedrik ja Bruuno auttavat puutarhassa Piilin muijan
johdolla;