Kotka-Wappu | Page 8

min? sanon sulle kysym?tt?si ett? nelj?n viikon p??st? menet naimiseen Bincentz'in kanssa jos rakastat h?nt? tai ei. Min? olen antanut sanani h?nelle, eik? Stromminger sanaansa sy?. Mene nyt tiehesi.
-- Ei is?, -- sanoi Wappu, -- niin ei k?y laatuun. Min? en ole elukka, jota is?nt? mielens? mukaan voi myyd? taikka luvata pois. Minusta minullakin pit?? olla sananvuoro t?ss? asiassa, koska kysymys on minun naimisesta!
-- Ei, sit? sinulla ei ole, sill? lapsi on is?ns? omaisuus yht? hyvin kuin vasikka tai lehm?, ja sen t?ytyy noudattaa is?n tahtoa.
-- Kuka sen on sanonut, is??
-- Kuka sen on sanonut? Bibliassa se seisoo! -- ja uhkaava puna lensi Stromminger'in kasvoille.
-- Bibliassa seisoo ainoastaan ett? meid?n tulee kunnioittaa ja rakastaa vanhempiamme, vaan ei ett? meid?n t?ytyy menn? miehelle, joka meist? on inhoittava -- ainoastaan siit? syyst? ett? is? niin tahtoo! Katsokaa is?, jos se voisi olla teille avuksi jollakin lailla, ett? min? menisin Bincentz'ile, jos sen kautta voisin pelastaa teid?t kuolemasta tai kurjuudesta, niin minun ehk? olisi pakko sit? tehd?, vaikka syd?meni k?rsisikin siit?. Mutta te olette rikas mies, jonka ei tarvitse huolia kest??n -- jolle voi olla juuri yhdentekev?? kenenk? kanssa min? menen naimiseen -- ja te annatte minut ainoastaan pahuudesta Bincentz'ille, ett'ei minua saisi Jooseppi, jota min? rakastan ja joka ep?ilem?tt? rakastaisi minua jos h?n oppisi minua tuntemaan -- ja se on pahasti tehty teilt? is?, ei Bibliassa sanota ett? lapsen t?ytyy my?nty? semmoisiin!
-- Sin? h?vyt?n kappale, min? l?het?n sinut kappalaisen luo, ett? h?n opettaa sulle mit? Bibliassa seisoo!
-- Se ei auta, is?, vaikka l?hett?isitte minut kymmenen kappalaisen luo ja kaikki kymmenen minulle saarnaisi ett? minun t?ss? pit?isi totella teit?, min? en kuitenkaan sit? tekisi.
-- Ja min? sanon ett? sinun t?ytyy, niin totta kuin nimeni on Stromminger. Sinun t?ytyy tehd? se taikka min? ajan sinut talosta pois ja teen sinut perinn?tt?m?ksi.
-- Sen voitte tehd?, is?, minulla on kyll? voimia ansaita leip??ni itse. Niin, is?, antakaa Bincentz'ille kaikki paitsi minut.
-- Joutavaa lorua, -- sanoi Stromminger. -- Pit??k? ihmisten sanoa minusta ett'en voinut edes omaa lastani hallita? Sin? otat Bincentz'in, vaikkapa sitten mun t?ytyisikin piiskalla ajaa sinut kirkkoon.
-- Ja jos ajaisittekin minut piiskalla sinne, niin min? alttarin edess? vastaisin "en". Te voitte ly?d? minut kuoliaaksi, mutta my?nnytys-sanaa ette voi pakoittaa suustani, -- ja jos senkin saisitte, niin min? juoksisin alas kalliolta tuolla, ennenkuin seuraisin miest? kotiin, jota en rakasta.
-- Kuule nyt! -- huusi Stromminger, ja h?nen leve?? otsaansa ik??nkuin halkaisi leve? vihan suoni, kasvot olivat paisuneet ja silm?t verittyneet -- kuule minua nyt ?l?k? tee minua hulluksi! My?nny tahtooni -- muuten t?st? tulee huono loppu meille molemmille!
-- Huono loppu tuli jo vuosi sitten, is?! Kun te l?itte minua ensim?isen rippik?yntini p?iv?n? -- silloin jo tunsin, ett? kaikki oli lopussa meid?n kesken?mme. Niin, is?, siit? asti on minulle yhdentekev? oletteko minulle hyv? vai paha, hyv?ilettek? minua vai tapatteko -- kaikki on minusta yht? -- minussa ei en?? mit??n syd?nt? teille syki, te olette minulle yht? rakas kuin nuo lumivuoret Similaun, Vernagt ja Murzoll!
Hurjistuneen Stromminger'in rinnasta tunkeusi pid?tetyn vihan ??ni, sitten kun h?n puoleksi kivettyneen? oli Wappua kuunnellut. H?n sy?ksi tyt?n p??lle, tarttui h?nen ruumiisensa, nosti h?net lattialta p??ns? yli, puristi h?nt? ilmassa siksi ett? itse oli aivan hengistynyt, heitti sitten h?net lattialle taas ja pani raudoitetun saappaan korkonsa h?nen rinnalleen:
-- Pyyd? anteeksi sanasi, taikka muserran sinun kuin matosen -- ?nkk?si h?n.
-- Tee niin! -- sanoi tytt?, silm?t vakaasti is??n luotuna. Vaivalla h?n hengitti, sill? is?n jalka painoi h?nen rintaansa, vaan h?n ei liikkunut, silm?laudat eiv?t vapisseet.
Nyt oli Stromminger'in voima murrettu. H?n oli uhannut mit? h?n ei voinut t?ytt??; sill? ajatellessa ett? h?n musertaisi lapsensa ihanaa, viatonta rintaa, h?nen vihansa vaaleni ja h?n tuli ?kki? selv?ksi. H?n oli voitettu. Melkein hoiperrellen otti h?n pois jalkansa.
-- Ei, vankihuoneessa ylimys-talollinen ei kuitenkaan tahdo lopettaa el?m??ns? -- sanoi h?n kolkosti ja vaipui voimatonna tuolille.
Wappu nousi; h?nen silmiss??n ei ollut kyyneleit?, kiillottomat ja kivenkaltaiset olivat ne. H?n odotti liikkumatonna mit? oli seuraava. Minuutin aikaa oli Stromminger kolkko ja miettiv?, sitten h?n sanoi sortuneella ??nell?.
-- Min? en voi ottaa sinulta henke?, mutta koska Similaun ja Murzoll ovat sinulle yht? rakkaat kuin is?si, niin saat t?st?l?hin olla Similaun ja Murzoll'in luona. Sin? olet nyt niiden omana. Minun p?yt?ni alle et saa koskaan en?? pist?? jalkaasi. Sin? l?hdet Hochjoch'ille paimentamaan karjaa ja j??t sinne siksi kun huomaat ett? kuitenkin on parempi Bincentz'in l?mp?isess? talossa kuin Murzollin lumikinoksissa. Laita matkalaukkusi reilaan, sill? min? en tahdo n?hd? sinua en??. Huomis-aamuna varhain sin? l?hdet sinne yl?s. Min? purkaan Schnallzerilaisten arennin ja paimenpoika saa ensi viikolla tuoda karjan sinne; ota leip?? ja juustoa mukaan sen verran kuin tarvitset kunnes elukat tulevat. Klettermaier saa saattaa sinut vuorelle. Mene nyt tiehesi, se on viimeinen sanani ja sen pituinen se!
-- Hyv? on, is?! -- sanoi Wappu hiljaa ja kallisti p??t?ns?, j?tt?en is?n huoneen.

III.
Hylj?tty.
Hochjoch'ille! Se oli kamala sana. Sill? Hochjoch'in autioilla kentill? ei elet? vuorilaakson iloista el?m??, jossa kellot soivat ja paimenten huilaaminen