Kotka-Wappu | Page 6

kaatunut h?nen ly?misest??n eik? p??se edemm?ksi.
Ylt'ymp?rill? oli kaikki hiljaa ja autiota. Ei linnun viserrys, ei puun humina h?irinnyt ??nett?myytt?. Kapealla vuoripolulla, jota my?ten is? ja tyt?r k?viv?t, ei puuta l?ytynyt viheri?iv??, eik? lintukaan ollut pes??ns? rakentanut sinne. Vuosituhansien kuluessa olivat luonnon voimat siell? riehuneet kauhistavassa hurjuudessa ja niin kauas kuin silm? n?ki, n?kyi ainoastaan pirstaleita kauhean mullistuksen j?lkeen. Mutta nyt se tuli oli sammunut, joka oli s?rkenyt maata, ja ne vedet olivat kuivuneet, jotka raivoisessa kuohussaan olivat vieneet maan mehun. Siin? nyt makasivat nuo liikkumattomat j?ttil?is-lohkareet mullin mallin; ne voimat, jotka niit? olivat liikuttaneet, olivat kuolleet, kalmiston rauha vallitsi siell? niinkuin haudoilla, ja puhtaina, j?ykkin?, ik??nkuin taivasta tavoittava aatos, nousivat valkoiset j??ti?-huiput yli t?m?n kaiken. Ainoastaan ihminen, tuo aina rauhatoin, siell?kin lakkaamatta jatkoi taisteluansa ja h?iritsi tuskillansa luonnon ylev?? rauhaa!
Viimein Wappu nosti silm?ns?, kokosi kaikki voimansa, menn?ksens? eteenp?in. Ei mit??n valitusta kuulunut h?nen huuliltaan, h?n katseli is??ns? niinkuin h?n olisi ollut vieras, niinkuin h?n ei koskaan olisi h?nt? ennen n?hnyt; h?nen kyyneleens? olivat kuivettuneet.
-- Nyt olet n?hnyt kuinka k?y, jos viel? kerran uskallat ajatella tuota konnaa, joka on tehnyt Stromminger'in lasten pilkan alaiseksi -- sanoi is? tarttuen h?nen k?sivarteensa, -- sin? tied? ett? min? mieluisammin heit?n sinut alas Sonneplatte'lta, kuin sinut Joosepille annan!
-- Hyv? on! -- sanoi Wappu katsannolla semmoisella, ett? itse Strommingerkin h?mm?styi, niin paljon voittamatointa uhkaa soi siit? ainoasta sanasta ja n?kyi siin? silm?ilyksess?, tulista vihaa t?ynn?, joka samassa kohtasi is??.
-- Sin? olet paha, ilke? olento! -- mutisi t?m?, hampainsa v?liss?.
-- Sit? omaisuutta en ole varastanut! -- vastasi h?n samalla lailla.
-- Vaan odotappas, kyll? sen ajan sinusta ulos; kiristeli is?.
-- Niin, niin! sanoi tytt? nyykytt?en; se kuului kuin: -- koetappas vaan.
Sitten he eiv?t koko matkalla en?? puhuneet toisilleen.
Kun tulivat kotiin ja Wappu meni huoneesensa, riisumaan p??lt??n juhlakoristukset, pisti vanha Luckard, joka jo oli ollut h?nen ?itins? ja iso-?itins? luona ja ?itin sijassa oli Wappuakin kasvattanut, p??ns? ovesta sis??n, kuiskaten:
-- Wappu, oletko itkenyt?
-- Miksi? -- kysyi tytt? tavattoman ?k?isesti.
-- T?n??n ensim?isen? rippip?iv?n?si panin korttia sinulle ja ne ilmoittivat kyyneleit? ja onnettomuutta: Sin? tulit ulos kahden sota-miehen v?lill?: se oli kapealla tiell? ja kaikki oli niin selv??, kuin se olisi t?n?p?n? tapahtunut.
-- Vai ni-in? sanoi tytt? huolimattomasti ja pani ?iti-vainajansa kauniin hameen isoon puukirstuun.
-- Mik? sinun on, lapsi? -- kysyi Luckard, sin? n?yt?t niin huonolle ja olet my?s tullut niin aikaisin kotia. Sin? et ole tanssinut!
-- Tanssinutko! -- tytt? nauraa hohotti niin kovasti ja kimakasti, kuin olisi vasaralla kanteleen kieli? ly?nyt, jotta olisivat p??st?neet kimisev?n, valittavan ??nen. -- Min?k? olisin tanssinut!
-- Jotakin on sinulle tapahtunut, lapsi! Sano minulle mit? se on -- ehk? min? voin sinua auttaa.
-- Minua ei kukaan voi auttaa -- sanoi Wappu ja l?i kiinni kirstun kannen, ik??nkuin h?n sen alle olisi tahtonut haudata kaikki, mik? h?nt? huoletti. Oli kuin h?n olisi k?tkenyt nuoruudentoivonsa ruumiin-arkkuun ja nyt naulannut kannen kiinni. -- Mene nyt, -- sanoi h?n k?skev?isesti, niinkuin h?n ei ollut koskaan ennen tehnyt, -- min? tahdon hetkeksi lev?t?!
-- Jesus Maria, -- valitti Luckard, -- siin?h?n rukous-nauhat makaa katkaistuna, miss? ovat korallit?
-- Poissa!
-- O Jesus Maria, se tiet?? onnettomuutta, ainoastaan risti j?lell? ja tyhj? nauha, -- rukous-nauha katkaistu ensim?isen? rippi-p?iv?n?, ja surun kortti lis?ksi. O, Jumalani ja is?ni, mit? siit? l?htenee!
N?in parkui vanhus, jonka Wappu jo puoleksi oli ajanut ulos, ja Wappu salpasi oven h?nen j?lkeens?. Wappu heitt?ysi sitten vuoteelleen ja tuijotti liikkumatonna Jumalan ?itiin ja Kristuksen kuviin, jotka sein?ll? riippuivat. Pitik? h?nen ilmoittaa huolensa niille? Ei! Jumalan ?iti ei ollut h?nelle hyv?, koska antoi t?m?n tapahtua h?nen ensim?isen? rippi-p?iv?n?ns?. Ei h?n my?sk??n tiet?nyt milt? rakkauden tuska tuntui, sill? h?n oli ainoastaan tuntenut tuskaa pojastansa ja se oli sent??n aivan toista, kuin se syd?men-suru, jonka Wappu nyt tunsi. Ja Herra Jesus Kristus! -- h?n ei ainakaan huolinut rakkauden-jutuista -- h?nen luo ei uskallettu menn? semmoisten asiain kanssa. H?n tahtoi ainoastaan ett? lakkaamatta pyrkisimme taivaan valtakuntaan. Oi! koko Wapun nuori sykkiv? syd?n halasi jok'ainoalla tykityksell??n tuota armasta, lemmitty? miest? t??ll? alhaalla maan p??ll?, ja taivaan valtakunta, olihan se niin kaukainen ja niin vieras, kuinka h?n olisi voinut pyrki? sinne t?ll? hetkell?, jolloin voittamatoin luonto ensi kerran k?skien osansa vaati! Katkeralla uhalla katsoi Wappu yl?s pyh?n ?idin ja pojan kuviin, jotka vaativat aivan toisellaisia tunteita, vaativat sit?, joka oli mahdotointa. Heille h?n ei en?? suonut ainoatakaan hyv?? sanaa; he pahoittivat h?nen mielt?ns?, samoin kuin lapsen mielt? pahoittaa vanhemmat, jotka silt? ovat suotta kielt?neet jonkun ilon. Kauan h?n noin soimaten katseli pyhi? kuvia, vaan pian h?n ainoastaan n?ki Joosepin armaita, kauniita kasvoja, ja tiet?m?tt??n koski h?nen k?tens? siihen olkap??h?n, johon Jooseppi oli koskenut, h?n ik??nkuin tahtoi s?ilytt?? tunnon siit?. Milloin taas oli Joosepin ?iti, jonka suhteen Wappu oli mustasukkainen, h?nen syliss??n ja Jooseppi hyv?ili h?nt? niin hell?sti; milloin Wappu taas hiipi ?idin sijaan Joosepin rinnalle, ja h?n piti k?sivartensa Wapun ymp?rill? ja Wappu katsoi syv??n h?nen mustiin leimuviin silmiins? -- ja Wappu koetti itsekseen aatella mit? Jooseppi silloin sanoisi --