Kotka-Wappu | Page 5

sin?! T??ll? ei tule mit??n p?iv?llist?. Minulta ei kukaan S?ldenil?inen saa kreuzeri?k??n n?hd?!
Mutta Wappu, joka enemm?n oli pudonnut kuin astunut alas puusta, seisoi niinkuin lumottuna, ja h?nen silm?ns? katselivat rukoillen Jooseppia. Wapun mielest? Joosepin t?ytyi niin selv?sti n?hd? kuinka katkerata oli menn? pois, ett? h?nen olisi pit?nyt tarttua Wapun k?teen ja sanoa: -- j?? vaan luokseni -- olethan sin? minun omani ja min? sinun -- eik? kenenk??n muun! -- Vaan h?n seisoi h?mm?styneitten miesten joukossa, jotka kuiskailivat kesken??n, sill? kyl?ss? moni oli velkaa Stromminger'ille; h?nen rikkautensa juoksi koko seudun suonissa.
-- No, tuleeko siit? mit??n? -- sanoi Stromminger ja tuuppasi tytt??, jotta h?nen t?ytyi menn? vasten tahtoansa, vaan h?nen huulensa vapisivat, h?nen rintansa aaltoili tuskasta ja turhan, salamantapaisen vihan-silm?yksen loi h?n is??ns?. T?m? ajoi tytt?? edell??n niinkuin vasikkaa. N?in he kulkivat muutamia askeleita, kunnes ihmisi? tuli heid?n j?less?ns?, ja k??ntyess??n huomasivat he takanansa Joosepin ynn? pari miest?. Jooseppi sanoi: -- ?l? ole niin ?k?inen, ylimystalollinen! Etteh?n kuitenkaan voi juosta tuota pitk?? matkaa Sonneplatte'lle sy?m?tt?.
H?n seisoi aivan likell? Wappua ja t?m? tunsi Joosepin heng?hdyksen ymp?r?iv?n itse?ns? -- Joosepin silm? oli h?neen luotu -- s??liv?isesti oli h?nen k?tens? laskettu Wapun olkap??lle. T?m? ei tiet?nyt mitenk? laita oli -- Jooseppi oli niin hyv?, niin yst?v?llinen ja kuitenkin tuntui h?nest? kuin silloin, kun h?n, ry?stetty?ns? kotkan pes??, tunsi t?m?n siivet suhisevan ymp?rill??n, niin ett'ei h?n voinut kuulla eik? n?hd?! Yht? huimaava oli Joosepin l?heisyys Wapun nuorelle syd?melle. H?n ei ollut vapissut kun tuo peloittava el?in lensi h?nen p??lleen, piment?en p?iv?? suurilla siivill??n, h?n oli uljaasti puolustanut itse?ns?, mutta nyt koko h?nen ruumiinsa vapisi, ja siin? h?n seisoi h?mm?styneen? ja ujona.
-- Pois tielt?! -- huusi ylimystalollinen ja n?ytti nyrkkins? Joosepille. -- Min? ly?n sinua vasten kasvoja jos et p??st? minua pois t??lt?, maksakoon vaikka henkeni.
-- No jos ette tahdo j??d?, niin olkaa j??m?tt? -- te olette hupsu, ylimystalollinen! -- sanoi Jooseppi tyynesti, k??ntyi ja meni takaisin muiden luo.
Nyt ei kukaan heit? pid?tt?nyt, he k?viv?t esteett? eteenp?in -- yh? kauemmaksi pois Joosepin luota. Wappu katsoi taaksep?in, viel? hetken aikaa n?ki h?n Joosepin p??n, joka kohosi muiden yli, kuuli iloisen huminan ja naurun kirkkokent?lt?. Viel? h?n ei voinut uskoa ett? h?nen todellakin t?ytyi menn? pois, eik? en?? saisi Jooseppia n?hd? -- ehk'ei koskaan en??. Nyt he kiersiv?t er??n kalliokolkan ymp?ri ja kaikki oli h?vinnyt, kirkkom?ki, lukuisa ihmisjoukko ja Jooseppi -- kaikki, kaikki oli mennyt. Nyt h?nest? tuntui ik??nkuin suuri onni olisi ollut tarjona, vaan nyt auttamattomasti menetetty. H?n katseli ymp?rilleen, hakien apua syd?men tuskaa -- outoa, tuntematonta surua vastaan. Mutta ei l?ytynyt ket?k??n, joka olisi h?nelle sanonut: -- Ole huoleti -- p?iv? viel? koittaa!
Kolkot ja kylm?t olivat kalliot ja rotkot h?nen ymp?rill??n; kolkosti ja kylm?sti vuoret katselivat h?nt?; jotka olivat n?hneet t?htien syttymist? ja sammumista, mit? t?m? pieni vapiseva syd?nraukka heihin koski? Mykk?n? kuin k?velev? harmaa kallio kulki is? h?nen rinnallaan. Olihan h?n kaikkeen syyp??. H?n oli paha, kova, armoton mies, ei kukaan ihminen maan pinnalla Wapusta huolta pit?nyt. N?in aatellessa ja taistellessa itsens? kanssa, astui h?n yh? edemm?ksi is?ns? edell?, vuorta yl?s, vuorta alas, niinkuin h?n olisi tahtonut paeta omaa tuskaansa. Aurinko paahtoi paljasta kalliosein??, h?n hengitti raskaasti, kieli tarttui suulakeen, kaikki suonet tykyttiv?t. Viimein h?n kadotti kaiken mielenmalttinsa, heitt?ysi maahan ja nyyhkytti ??neen.
-- Ohoo, mit? t?m? merkitsee? sanoi Stromminger, suuresti kummastellen, sill? h?n ei ollut n?hnyt tytt?rens? itkev?n lapsuudesta saakka. -- Oletko hullu?
Wappu ei vastannut, h?n antausi kokonaan kamalan syd?mentuskan ilmoittamiseen.
-- Puhu! -- k?ski Stromminger: -- Mit? t?m? kaikki merkitsee? Avaa suusi -- taikka --!
Silloin puhkesi suora totuus rajusti sykkiv?st? syd?mest?, ik??nkuin vuorivirta h?vitt?? kaikki sulut, ja Wappu antoi vihansa virtana kuohua vanhuksen yli. H?n sanoi kaikki, sill? h?n oli aina puhunut totta eik? ollut tottunut valehtelemiseen. H?n sanoi ett? Jooseppi oli mielytt?nyt h?nt? ja tullut h?nelle rakkaaksi, rakkaammaksi kaikkia ihmisi? maailmassa, sek? ett? h?n paljon oli iloinnut siit?, ett? saisi puhua Joosepin kanssa. Silloin Jooseppi olisi saanut kuulla ett? h?n oli niin v?kev? tytt? ja ett? h?n jo oli niin monen uljaan ty?n toimittanut; sitten h?n varmaankin olisi tanssinut h?nen kanssansa ja olisi ruvennut h?nest? pit?m??n ja kaiken t?m?n h?nen is?ns? nyt oli h?nelt? ry?st?nyt, kun h?n mielett?m?n? oli sy?ssyt Joosepin p??lle ja Wappu h?pe?n ja pilkan alaisena oli saanut juosta pois juhlasta, niin ett'ei Jooseppi koskaan maailmassa en?? h?nt? katselisi! Vaan semmoinen is? aina oli, ilke? ja paha kaikille ihmisille, jonka t?hden kaikki nimittiv?tkin h?nt? pahaksi Stromminger'iksi, ja siit? h?nkin, Wappu, sai k?rsi?!
Silloin huusi Stromminger ?kki?:
-- Nyt olen kuullut tarpeeksi! -- Ilmassa kuului suhina ja is?n keppi lankesi Wapun selk??n semmoisella voimalla ett? Wappu pelk?si selk?luun menneen poikki ja kalpeana kallisti p??t??n. -- T?ll? hetkell? satoi rakeita sielun ?sken puhenneelle kukkaselle. Silm?nr?p?yksen tunsi h?n itsens? niin kipe?ksi, ett'ei voinut liikahtaa. Raskaita kyyneleit? tunkeutui ummistuneista silmist?, ik??nkuin neste oksasta, joka on katkaistu, muuten kaikki h?ness? oli kuollutta ja mykk??. Stromminger seisoi itsekseen, kiroillen h?nen vieress?ns? ja katseli h?nt? odottaen, niinkuin ajaja katselee elukkaa, joka on