Kotka-Wappu | Page 4

sis?llinen ??ni; Luckard sanoo ett? tiet?? pahaa kun jotain menee rikki sill'aikaa kun jotakin ajattelee. -- Jotakin ajattelee! -- Niin, mit? h?n sitten ajatteli? -- H?n mietti t?t?, vaan ei saanut siit? selkoa. Ei h?n oikeastaan ollut mit??n erinomaista ajatellut. Miksi h?neen niin kipe?sti koski ett? nauha juuri nyt katkesi? Oli ik??nkuin p?iv? olisi vaaleunut ja raaka tuulenpuuska koskenut h?neen. Vaan ei ainoatakaan ruohonkortta liikkunut ja tuo kylm? maailma h?nen ymp?rill?ns? hohti loistavassa p?iv?nvalossa. Synkk? varjo oli k?ynyt h?nen ohitsensa -- h?ness?k? -- vai h?nen ulkopuolellansako? Mit? h?n tiesi? Jooseppi oli t?ll'aikaa lopettanut karhu-juttunsa ja n?ytt?nyt sen 40 guldenia sis?lt?v?n kukkaron, jonka Tyrolin hallitus oli maksanut tapporahaksi, eik? kiitokset ja k?denpuserrukset tahtoneet ikin? loppua. Ainoastaan Wapun is? pysyi kaukana suuttuneen n?k?isen?. H?nt? aina harmitti kun joku oli saanut urosty?n aikaan; ei kukaan maailmassa olisi saanut olla v?kev?, -- paitsi h?n ja h?nen tytt?rens?. Kolmenkymmenen vuoden kuluessa oli h?nt? kielt?m?tt? tunnustettu v?kevimm?ksi mieheksi vuoristossa, eik? h?n k?rsinyt tulla vanhaksi ja j?tt?? sijaa nuorille. Mutta kun er?s mies innostuksissaan niin pitk?lle meni ett? sanoi olevan luonnollista ett? Jooseppi oli tullut aika mieheksi -- se oli h?nen perint?ns? is?lt?, joka my?skin oli ollut paras pyssymies ja painin-ly?j? seudussa -- silloin vanhus ei en?? voinut itse?ns? hillit?, vaan astui esiin lausuen:
-- Kuuleppas, ei saa laskea ihmist? hautaan ennenkuin se on kuollut!
Kaikki h?mm?styiv?t kuullessansa t?t? uhkaavaa ??nt? ja sanoivat melkein pelj?stynein?: -- Stromminger!
-- Niin, Stromminger el?? viel?, eik? koskaan ole tiet?nyt Hagenbach'in olleen parhaan painin-ly?j?n! Suulla kyll? -- vaan ei ty?ss?!
Nyt Jooseppi k??ntyi niinkuin haavoitettu villikissa ja katseli Strommingeria s?ken?itsevin silmin: Kuka sanoo ett? minun is?ni oli l?rp?tt?j? ja kerskuri?
-- Min? sen sanon, min?, ylimys-talollinen Sonneplatten'ista, ja min? tied?n mit? sanon, sill? kymmenkunta kertoja olen min? ly?nyt h?net maahan niinkuin s?kin.
-- Se ei ole totta! -- huusi Jooseppi -- Min? en salli ett? is??ni soimataan!
-- Ole ??neti Jooseppi, se on ylimys-talollinen, eik? h?nen kanssansa ole v?ittelemist?, -- kuiskattiin h?nelle.
-- Mutta, ylimys-talollinen sinne, ylimys-talollinen t?nne -- jos Herra itse astuisi alas taivahasta soimaamaan is??ni -- niin en k?rsisi sit?. Tied?n kyll? ett? minun is?ni ja Stromminger eliv?t alituisessa kiistassa, sill? is? oli ainoa, joka uskalsi menn? Stromminger'in kimppuun. H?n on juuri ummelleen yht? monta kertaa ly?nyt Stromminger'in maahan kuin t?m? h?net.
-- Se ei ole totta, huusi Stromminger. -- Sinun is?si oli haitukka minuun verrattuna. Jos siell? on joku kunnallinen mies teid?n vanhain joukossa, niin h?n voi sit? vakuuttaa -- vaan jos ei se sittenk??n pysty sinuun, saanpa sitten koettaa piiskan vakuutusvoimaa!
Kuullessaan sanaa haitukka, oli Jooseppi vimmattuna sy?ssyt Stromminger'ia vastaan:
-- Sin? otat tuon sanan takaisin taikka --
-- Jesus Maria! -- parkuivat naiset.
-- J?t? h?net rauhaan, -- sanoi ?iti, -- h?n on vanha mies, h?neen ei saa ruveta!
-- Ohoo! huusi Stromminger, punoittaen harmista. -- Vai tahdotte tehd? minua vanhaksi raukaksi? Ei ole Stromminger viel? niin heikko vanhuudesta ett'ei h?n uskaltaisi ruveta tuommoiseen keltanokkaan! Tule vaan t?nne, kyll?p? n?yt?n sulle ett? minulla viel? on ydint? luissa, sek? ett'en viel? pitk??n aikaan ai'o pel?t? sinua, vaikkapa sitten olisit kaatanut kymmenen karhua.
Hurjistuneena karkasi roteva mies nuoren mets?st?j?n p??lle, jotta t?m? vasten tahtoansa horjahti taaksep?in ankarassa ottelussa. Mutta t?m? horjuminen kesti yhden ainoan silm?nr?p?yksen, sill? Joosepin hoikka vartalo oli j?ntev? ja taipuisa -- taivuttuaan nousi se taasen pystyyn, niinkuin hongat n?ill? paikoin, jotka olivat ik??nkuin rautalangoilla kallioiseen maahan juurtuneet, kest?en kaikkia tuulia ja vuorentapaisia lumivy?rteit?. Stromminger olisi yht? hyvin voinut irrottaa tuommoisen puun, kuin nostaa Joosepin maasta. Lyhyen taistelun j?lleen Jooseppi l?i k?sivartensa kovasti Stromminger'in ymp?ri, kiersi ne yh? kiinte?mmin ja kiinte?mmin h?nen ruumiinsa ymp?ri, jotta h?n melkein oli tukehtua, viimein p??si kova voivotus Stromminger'in ahdistetusta rinnasta, eik? h?n en??n voinut irroittaa kumpaistakaan k?tt?. Nyt nuori j?ttil?inen rupesi ravistamaan ja v??ntelem??n vanhaa miest? sinne t?nne, hitaasti ja perinpohjaisesti, nostaen h?nt? milloin toiselle, milloin toiselle jalalle, ik??nkuin h?n olisi tahtonut musertaa vanhusta pala palaselta. Ymp?rill? seisovaiset tuskin uskalsivat hengitt??k??n katsellessaan outoa n?ytelm??; oli kuin eiv?t olisi uskaltaneet katsella vanhan puun kaatumista maahan. Nyt -- nyt oli Stromminger kadottanut jalan pid?kkeen -- nyt h?nen t?ytyi kaatua, -- vaan ei, -- Jooseppi kannatti h?nt?, ja kantoi h?net v?kevill? k?sivarsillaan l?himm?iselle penkille ja laski h?net alas siihen. Sitten otti h?n aivan tyynesti liinansa esille ja pyyhk?si hikipisarat Stromminger'in otsasta:
-- Kas niin, ylimys-talollinen, nyt olen voittanut teid?t, min? olisin voinut ly?d? teid?t maahan, mutta Jumala varjelkoon minua saattamasta vanhaa miest? semmoiseen h?pe??n! Ja nyt olkaamme hyv?t yst?v?t taas -- tarkoitus ei ollut paha, Stromminger!
H?n nauroi hyv?ntahtoisesti ja ojensi k?tens? Stromminger'ille -- mutta t?m? ei ottanut sit?, vaan huusi vihaisella silm?yksell?: -- Perkele sen sinulle palkitkoon, sin? konna. -- Ja te kaikki, S?lden'in miehet, jotka olette ilolla n?hneet kuinka Stromminger on tehty lasten narriksi, te saatte viel? havaita kuka Stromminger on. Nyt h?n ei en?? tahdo mit??n tekemist? teid?n kanssanne, eik? mene en?? takaukseen, vaikka koko S?lden kuolisi n?lk??n. -- H?n meni sen puun juurelle, jossa Wappu istui kuin kuumehourauksissa, ja veti h?nt? hameesta, sanoen: -- Tule alas