Kotka-Wappu | Page 3

-- sanoivat naiset. -- Tuskin voisi uskoakaan, -- huudahti joku kohteliaasti, -- tuskin voisi uskoakaan ett? tuo roteva mies on sinun poikasi -- varsinkin kun n?kee mink? n?k?inen sin? olet.
?iti hymyili ylpe?sti. -- Niin, se on kookas poika ja hyv? lapsi, parempaa ei voi l?yt??. Mutta uskokaa pois, min? el?n alituisessa pelossa ja vavistuksessa tuon uskalikon t?hden; ei p?iv??k??n kulu ilman ett? ajattelen: t?n? p?iv?n? h?n ehk? kannetaan kotia muserretuilla j?senill?. Se aatos on risti!
Nyt korkea-arvoinen papisto ilmauntui paikalle ja teki lopun keskustelusta. Ihmiset tunkeusivat pieneen kirkkoon, taluttaen kukkasilla koristetut, valkosiin esi-liinoihin puetut rippi-lapset, ja pyh? toimi alkoi.
Mutta Wappu ei koko aikana muuta ajatellut kuin karhun kaatajaa ja kaikkia h?nen toimittamiansa ihmet?it? -- kuinka ihanata olisi olla noin v?kev? ja uljas ja olla niin kunnioitettu ett'ei kukaan voinut h?nest? mit??n pahaa puhua. -- Jospa Jooseppi vaan tulisi niin kauan kuin h?n olisi S?lden'iss?, ett? saisi h?nt? n?hd?; se oli nyt h?nen tulisin toivonsa!
Viimein oli jumalan-palvelus ohitse ja lapset vastaan-ottivat siunauksen; silloin kuului kirkon ulkopuolelta rivakkaita hurraa-huutoja. -- Se on h?nell? muassa, karhu on ??nell?! -- Pappi tuskin oli ehtinyt lopettaa siunauksen ennenkuin v?ki sy?ksi ulos ja riemuten kokoontui nuoren vuorivuohen-ampujan ymp?ri, joka tuli pulskan nuorukaisjoukon seurassa Schnalferthal'ista ja Vintschgau'ista. Mutta vaikkapa toiset nuorukaiset olivat kyll? pulskat, ei kukaan voinut Joosepille vertoja vet??. H?n oli pitempi kaikkia muita ja niin kaunis h?n oli -- niin mainion kaunis! H?n ik??nkuin loisti jo kaukaa. H?n oli pyh?n Yrj?n?n n?k?inen tuolla sis?ll? kirkossa. Olkap??ll? kantoi h?n karhun nahan, jonka julmat kynnet heiluivat edestakaisin h?nen leve?ll? rinnallansa. H?n kulki jalon n?k?isen? kuin keisari, aina astuen yhden askeleen, kun toiset astuivat kaksi. Ja h?nest? tehtiinkin semmoista melua ik??n kuin olisi h?n ollut keisari puettu vuorivuohen-ampujaksi. Toinen kantoi h?nen pyssy?ns?, toinen ??nen takkiansa, kaikki olivat v?h?n p?ihtyneet, huusivat ja lauleskelivat; h?n yksin oli selv? ja tyyni. H?n astui ujosti papin eteen, joka tuli kirkosta, ja otti seppel?ityn hattunsa p??st??n. Vieras piispa teki ristin-merkin h?nen p??llens? ja sanoi:
-- Herra oli v?kev? sinussa, poikani! H?nen avullansa olet toimeen saanut mit? ei kukaan muu osannut. Ihmiset kiitt?k??t sinua -- vaan kiit? sin? Herraa!
Kaikki naiset itkiv?t liikutettuina: Wapunkin silmiin nousivat kyyneleet. Oli ik??nkuin se mielenhartaus, jota h?n kirkossa kaipasi, nyt olisi valloittanut h?net, n?hdess??n tuon ko'okkaan mets?st?j?n laskevan jalon p??ns? papin siunaavan k?den alla. Papit vet?ysiv?t sen j?lkeen takaisin. Joosepin ensimm?inen kysymys oli:
-- Miss? on mun ?itini? Eik? h?n ole t??ll??
-- On! -- vastasi t?m? ja vaipui poikansa syliin. -- T??ll? min? olen.
Jooseppi sulki h?net hell?sti syliins? ja sanoi: -- Katsos ?iti, sinua minun olisi ollut s??li jos en koskaan olisi palannut, -- mit? tekisit ilman minutta, rakas ?iti, enk? my?sk??n olisi tahtonut kuolla sinua viel? kerran suutelematta.
Oi kuinka kauniille kuului kun h?n lausui nuo sanat. Wappu tunsi aivan omituisen tunteen, jotakin kateuden tapaista ?iti? kohtaan, joka niin rauhallisna lep?si pojan hell?ss? syleilyksess? ja ik??nkuin hiipi h?nen voimakkaan vartalonsa turviin. Kaikkein silm?t mielihyv?ll? katselivat t?t? -- Wappu oli niin oudossa mielentilassa.
-- Mutta kerro nyt kuinka se k?vi! -- pyysiv?t talonpojat.
-- Kyll?, kyll? kerron kaikki, -- sanoi h?n nauraen ja heitti karhun nahan maahan kaikkein n?ht?v?ksi. H?n ymp?r?ittiin ja is?nt? antoi kantaa ulos yhden astian parasta viini?, sill? messun j?lkeen piti juoda, varsinkin t?llaisessa erinomaisessa tilaisuudessa oli se teht?v? aika lailla, eiv?tk? kaikki mahtuneet pieneen ravintola-tupaan. Miehet ja naiset koettivat p??st? likelle kertojaa, rippilapset nousivat penkille ja puihin, voidaksensa katsoa ymp?ri. Wappu oli ensimm?inen er??n pet?j?n latvassa, josta taisi n?hd? kertojaa ihan silmiin, vaan toiset kadehtivat t?t? hyv?? sijaa ja kun Wappu ei tahtonut luopua siit?, niin syntyi sen johdosta suurta melua.
Nyt pyh? Yrj?n? katseli heit?, h?nen s?ken?iv?t silm?ns? kohtasivat Wapun kasvoja ja katselivat hetken aikaa hymyillen niit?. Silloin Wapusta tuntui ik??nkuin kaikki h?nen verens? olisi noussut kasvoihin; h?n s?ik?htyi niin ett? kuuli syd?mens? sykkiv?n. Ei h?n viel? el?iss??n koskaan ollut niin s?ik?htynyt, eik? h?n kummakseen tiet?nyt miksi! H?n kuuli ainoastaan puoleksi, mit? Jooseppi kertoi, h?nen korvissaan suhisi eik? h?n voinut muuta ajatella kuin: -- Jos h?n taas katsahtaisi yl?s! -- H?n ei tiet?nyt toivoiko h?n sit? vai pelk?sik?? Kun se viel? kerran tapahtui kertomuksen aikana, loi Wappu ?kki? silm?ns? alas, ik??nkuin h?nt? olisi havaittu jossakin pahassa ty?ss?. Oliko paha ett? h?n noin oli Jooseppia katsellut? Varmaankin. Eik? h?n kuitenkaan voinut sit? est??, vaikka h?n vapisi pelosta ett? Jooseppi sit? huomaisi. Vaan h?n ei sit? huomannut. Mit? rippilapsi tuolla puun latvassa h?neen koski. Pari kertaa oli h?n katsellut Wappua niinkuin jotakin oravaa katsellaan, ei muuta mit??n. N?in ajatteli h?n itsekseen ja kummallinen ahdistus valloitti h?net. H?n ei koskaan ollut tuntenut mit??n t?m?nkaltaista ennen; -- h?n oli hyvill??n siit?, ett'ei h?n mit??n viini? juonut matkalla, muuten h?n olisi luullut olevansa humalassa. H?mm?styksiss??n h?n leikki rukousnauhansa kanssa. Se oli kaunis uusi rukousnauha pienoisista koralleista hopearistineen. H?n oli saanut sen is?lt?ns? ensimm?isen ripill?-k?yntins? muistoksi. Nyt nauha katkesi h?nen k??nt?ess??n ja v??nt?ess??n sit?, ja punaset helmet putosivat kuin veripisarat alas puusta. Se tiet?? pahaa, kuiskasi h?nelle