Koti | Page 6

henkisesti, ellei Ernst olisi
ollut niin lujaluontoinen. Hänen luonteensa mukaista oli vastustaa
virtaa ja hänelle oli tavallaan mieleistä taistella sitä vastaan ja voittaa
vastoinkäymiset. Vuosi vuodelta hän otti yhä enemmän työtä
niskoillensa ja hänen onnistui vähitellen, mitä suurimmalla
ahkeruudella saada talonsa jälleen jotensakin hyvinvoivaksi. Ja miten
äärettömän hyvästi, miten hellästi hän tuki minua niinä hetkinä, jolloin
ilman häntä tunsin itseni kovin onnettomaksi! Miten monta yötä hän
onkaan valvonut minun tähteni, miten usein hän onkaan sylissään
tuudittanut uneen itkevää lastansa! Ja jokainen lapsi, joka tuli
lisäämään hänen työtänsä, hänen huolenpitoansa, otettiin aina iloisesti
vastaan Jumalan armolahjana, ja sen tulo oli kodille juhla. Kuinka
paljon onkaan hänen voimansa ja luottamuksensa vahvistanut minun
voimiani! Kun pikku Gabrielle syntyi, olin aivan kuolemaisillani ja luja
uskoni on, että ilman Ernstin hoitoa olisi hauta minut korjannut monien
pienokaisteni luota. Siinä suuren heikkouden tilassa, joka sitten seurasi

ja jota kesti monta kuukautta, kosketti jalkani ani harvoin lattiata, sillä
Ernst kantoi minut minne vaan halusin. Hän oli vallan uupumaton ja
hyvyyttä ja kärsivällisyyttä hän osoitti loppumatta sairaalle puolisolleen.
Enkö sitten terveenä pyhittäisi elämääni hänelle? Ah, kyllä! senhän
tahdon, sen tahdon. Jospa vaan kykyni olisi yhtä vahva kuin tahtoni!
Tiedäpäs Cecilia mikä usein tuottaa minulle huolia: en ole mikään hyvä
säästäjä eikä minulla ole taipumusta niihin huolenpitoihin, joista kodin
varallisuus niin paljon riippuu, enkä niitä muistakaan. Etenkin on huoli
jokapäiväisestä ruuasta minulle vastenmielinen; minulla on itselläni
huono ruokahalu ja minusta tuntuu raskaalta iltasin mennä levolle ja
aamulla herätä ajatukset kohdistuneina ruokiin. Kaikki tuo vaikuttaa
sen, että miehelläni ei ole sitä kodin mukavuutta, jota hänellä
oikeastaan olisi syytä vaatia. Tähän asti on kivulloisuuteni, lastenhoito
ynnä varattomuutemme olleet minulle hyväksyttävänä puolustuksena;
nyt ne eivät enää kelpaa, kun olen terve jälleen ja suurempi
varallisuuskin sallii enemmän apulaisia talossamme. Niin koetankin
vakavasti täyttää tehtäväni; mutta voi! -- miten hauskaa on, kun pikku
Louise kasvaa niin suureksi, että voin laskea osan taloustaakasta hänen
hartioilleen! Kuvittelen lasteni kantavan sen erityisen viehkeästi.
Täytän tänään kolmekymmentäkaksi vuotta ja minusta tuntuu kuin
astuisin uuteen elämän jaksoon; nuoruuteni on takanani; astun nyt
keski-ikään ja tunnen sangen hyvin mitä sillä ja miehelläni on oikeus
vaatia minulta. Syntyköön minussa uusi ja voimakkaampi ihminen!
Jumala auttakoon minua ja osoittakoon Ernst lempeyttä horjuvalle
puolisolleen! Ernstillä pitäisi olla vilkkaampi vaimo.
Hermoheikkouteni tekee minut ärtyiseksi ja vaikuttaa, että tunnen itseni
helposti häirityksi. Hänen toimekas luonteensa häiritsee minua usein
vallan tavattomasti. Minä voin esim. joutua vallan tuskalliseksi
nähdessäni hänen terävästi katselevan seinään tahi jotakin muuta
esinettä; kuvittelen mielessäni silloin heti oven siitä aukenevan, tahi
jonkun muun muutoksen tapahtuvan ja minä olen niin kovasti levon
tarpeessa.
Kodissamme tapahtuu kohta muutos, josta olen vähäsen levoton. Meille
tulee pienokaistemme kotiopettajaksi eräs filosofian kandidaatti Jakob
Jacobi. Kesäaikana hänen tulee ottaa huostaansa huimapää poikani ja

opettaa hänen sisarillensa kirjoitusta, piirustusta ja laskentoa; syksyllä
hänen pitää viedä esikoiseni äidin kodista suureen kasvatuslaitokseen.
Minä pelkään tätä uutta perheenjäsentä; hänestä voi tulla pahakin
rauhanhäiritsijä, ellei hän ole sopiva. Kuitenkin, jos hän on hyvä ja
kunnollinen, niin hän on minun puolestani sydämmellisesti tervetullut,
avuksi etenkin ikävässä kirjoituksen opetuksessa ijankaikkisine:
«Henrik istu hiljaa!» -- «Pidä kunnolla kynää, Viisuseni!» -- «Katso
kaavakirjaan Leonore!» -- «Muista pilkut ja viivat, Eeva!» --
«Petreaseni, älä tuhri kirjaimiasi nenälläsi!» Sitä paitsi alkaa esikoiseni
piankin halveksia latinan kieliopin taitamattomuuttani ja Ernstiä
pahoittaa yhä enemmän hänen vallattomuutensa. Hän rupeaa lukemaan
Jacobin johdolla maaherra Stjernhökin pojan Niilo Gabrielin kanssa,
joka on erittäin vakava ja harvinaisen hyvä poika, jonka toivon suuresti
voivan vaikuttaa hyvää Henrikkiini.
Kandidaatin on mieheni ystävä, kunnon piispa B. lämpimästi
suosittanut meille. Ja kuitenkin kuuluvat hänen urhotyönsä yliopistossa
olevan kaikkea muuta paitsi kiitettävää laatua. Hän on saanut periä
sievän summan kolmelta vanhalta tädiltä, jotka olivat hänen
kasvattaneet ja myöskin hyvin lellitelleet, mutta hyväluuloisuutensa
kautta hän on lyhyessä ajassa hävittänyt kaikki. Ylipäänsä hän on ollut
käytökseltään huikentelevainen. Piispa B. ei sitä salaa, mutta sanoo
pitävänsä paljon hänestä, kiittää hänen hyvää sydäntänsä, hänen
mainiota opettaja-kykyänsä ja pyytää meitä kohtelemaan häntä niin
kuin omaa poikaamme konsanaan. Saapi sitten nähdä ansaitseeko hän
niin sydämmellistä kohtelua. Minä kyllä tunnustan äidin rakkauden
hänen suhteensa vielä kokonaan uinailevan.
Se vieras ei minua kuitenkaan niin pelota kuin toinen vierailu, joka
kohta uhkaa minua. Olet kyllä kuullut puhuttavan everstinrouva S:stä,
ihanasta Emiliestä, mieheni «entisestä lemmitystä»; siksi häntä sanon
pieneksi kostoksi kaikesta siitä levottomuudesta, jonka hänen oivalliset
ominaisuutensa -- jotka käyvät vallan päinvastaiseen suuntaan kuin
minun -- ovat saattaneet minulle. Hän on jo monta vuotta ollut leskenä,
on kauan elänyt ulkomailla ja aikoo nyt kotimaahan palatessaan käydä
luonamme. Ernst on aina ollut hänen ystävänsä, vaikka kerran saikin
häneltä rukkaset. Se on jalo ominaisuus Ernstilläni -- eikä suinkaan

harvinainen hänen sukupuolessansa -- ettei kielto saattanut häntä
kylmäksi rukkasten antajaa kohtaan. Päinvastoin hän aina lausuu ilmi
mieltymyksensä Emiliehen, eikä ole lopettanut kirjeenvaihtoansa hänen
kanssansa; eikä minulla, joka saan lukea kaikki heidän kirjeensä, ole
syytä sanoa muuta kuin tunnustaa hänen olevan harvinaisen älykkään ja
terävän naisen. Mutta siitä huolimatta olisin mieluummin ollut
lähemmin tutustumatta häneen, sillä minusta mieheni