Koti | Page 3

suukkonen, typykkäni! Huomisaamuna
leikkaan sinulta tukan!»
«Ja minulta myöskin, ja minulta myöskin, isä!» huusivat toiset.
«Niin, niin, minä ajan sen teiltä kaikilta!» isä vastasi. Kaikki nauroivat,
mutta «tipsukka» kätki peloissaan keltakiharaisen päänsä äidin rinnoille.
Isä kohotti sitä hiljaa ja suuteli pienokaistaan ensiksi, sitten äitiä.
«Pane nyt sokuria isän kuppiin», lausui hän; «katsoppas, hän ojentaa
sinulle kuppinsa!» Tipsukka hymyili, pani sokuria kuppiin ja matami
Folette alkoi iloista kiertomatkaansa.
Jätämme nyt siihen matami Foletten, kotileivän, perheaamiaisen ja
aamuauringon ja siirrymme iltalampun ääreen, jonka valossa Elise
kirjoittaa:
Cecilialle!
Minun tulee kuvata sinulle pienokaisjoukkoni, joka vastikään, syötyään
illallisen on mennyt levolle, matkustanut höyhensaarille. Oi, jospa
saisin oikein hyvän kuvan -- tarkoitan maalatun kuvan -- Henrikistäni,
esikoisestani, kesälapsestani, joksi myöskin sanon häntä, sillä hän
syntyi Juhannuspäivänä, elämäni ja onneni aamuhetkenä! Mutta
ainoastaan Correggion sivellin voisi kuvata noita hurmaavan kauniita,
lempeitä sinisilmiä, noita kultakiharoita, tuota sulosuuta, noita
täydelleen viattomia, kauniita kasvoja. Hyvyyttä ja iloisuutta ilmenee
koko hänen olemuksessansa, hänen eloisuuttansa ilmaisevat hiukan
kömpelöillä liikkeillään kädet ja jalat, jotka harvoin pysyvät hiljaa.
Yksitoistavuotias poikani on, ikävä kyllä, hänen isänsä sanojen mukaan
liiankin vallaton. Mutta vallattomuuden ohessa on hänessä syvämielistä,
levotonta tunteellisuutta, joka usein saa minut hänen tulevaisuudestansa
huolehtimaan. Jumala suojelkoon lemmikkiäni, kesälastani, ainoata

poikaani! Oi, miten häntä rakastan! Ernst varoittaa minua usein
puolueellisesta rakkaudesta siihen lapseen. Ja sen vuoksi tahdonkin
jättää kuvan N:o 1 ja siirtyä kuvaan
N:o 2.
Katsos pikku Viisua, vanhinta tytärtämme, äsken kymmenen vuoden
ikään päässyttä. Näet hänessä pienen vakavan, vaaleaverisen
tytöntypykän, joka ei ole kaunis, mutta jonka pyöreistä, hauskoista
kasvoista toivon vielä voivani karkoittaa niissä piileskelevän
juromaisuuden. Hän on tavattoman ahkera, hiljainen ja säännöllinen;
hän on kiltti nuoremmille siskoilleen, mutta jonkun verran taipuvainen
heitä nuhtelemaan ja erittäin arka vanhimman siskon arvostaan, jonka
tähden pienokaiset ovat antaneetkin hänelle nimen «teidän
majesteettinne», tahi «oikeusneuvos». Pikku Louise näyttää minusta
olevan niitä, jotka hiljaa ja vakavasti sekä sen vuoksi onnellisina
vaeltavat tämän elämän läpi.
N:o 3.
Sanotaan pikku Eevastani, että hän tulee hyvin äitinsä näköiseksi.
Toivon hänestä tulevan uuden minäni oikeana loistokappaleena. Nyt
näet hänen olevan pienen pehmoisen, pyöreän olennon, joka pyörii
sulavasti sinne tänne leikkien ja nauraen, olevan oikullisen näköisen,
ennemmin ruman kuin kauniin, kasvot kauniin lempeän tummansinisen
silmäparin valaisemana. Herkkä suruun, herkkä iloon,
lämminsydämminen, hyväilevä, konvehtia rakastava, ja iloissaan
vieraiden tulosta ja saadessaan kauniita vaatteita, nukkeja ja leikkejä
rakastava on pikku Eeva; hän on sisaruksien, palvelijain ja koko kodin
lemmikki, veikkonsa paras ystävä ja leikkikumppani.
N:o 4.
N:rot 3 ja 4 eivät oikein siedä toisiaan. Leonore raukka on pienenä ollut
kovin kivulloinen, ja se seikka -- luulen -- enemmän kuin luonto on
syypää siihen, että hänellä on epätasainen ja kiivas luonne ja että hän
vähän kadehtii onnellisempia siskojansa. Tunteen syvyyttä ei häneltä
puutu, mutta ymmärrys on hidas ja hänen on tavattoman vaikea oppia,

olkoonpa mitä hyvänsä. Ei liikkeiden sulavuuden rahtuakaan,
päinvastoin. Hänen hammassadon rumentamasta suustansa kuulee
usein tuon hauskan lauseen «anna minun olla rauhassa!» Tuskin
hänestä milloinkaan tulee muuta kuin ruma. Mutta hyväksi ja
onnelliseksi toivon hänen Jumalan avulla tulevan. «Sinä pikku armas
rumattareni!» sanon hänelle välistä hellästi syleillen häntä. Tahdon jo
edeltäpäin saada hänen tyytymään kohtaloonsa.
N:o 5.
Mimmoiseksi kohtalo on määrännyt Petrean nenän? Se on nykyään
hänessä kummallisin kohta. Ellei se olisi niin suuri, niin hän olisi
kaunis lapsi. Me toivomme kuitenkin hänen kasvavan niin, että se tulee
suhteelliseksi. Hän on eloisa pieni tyttö, taipumusta hänellä on miltei
kaikkeen, niin hyvään kuin pahaan; utelias, levoton hän on ylenmäärin
ja hänellä on vaarallinen halu päästä huomatuksi ja saavuttaa
mieltymystä. Hänen toimeliaisuutensa ilmenee sangen hävittävänä.
Hyvä hän on ja antaa yhtä mielellään kuin elääkin. Kun on minkälainen
kuje tahansa kysymyksessä, niin hän liittyy mielellään Henrikiin ja
Eevaan, milloin he armosta ottavat hänet mukaansa ja kun nuo kolme
kuiskailevat yhdessä, niin voipi olla varma siitä, että joku kepponen on
tekeillä. Hänessä on jo niin paljon levottomuutta, että minä pelkään
hänen elämänsä tulevan rauhattomaksi. Mutta hänen pitää aikaisin
oppia kääntymään sen puoleen, joka voi kääntää rauhattomuuden
rauhaksi.
N:o 6.
Ja nyt tahdon puhua talon lellilapsesta, nuorimmasta, kauniimmasta,
niinsanotusta «Tipsukasta», hänestä joka joka päivä valkoisilla
kätösillään panee sokurin isän ja äidin kuppeihin, -- kahvi ei muuten
maistuisi, -- hänestä, jonka pientä vuodetta ei vielä ole muutettu hänen
vanhempiensa huoneesta, hänestä, joka aina aamusin hiipii heidän
vuoteesensa, laskee kultakiharaisen päähyensä isänsä käsivarrelle ja
nukkuu siihen uudestaan. Jospa voisit nähdä kaksivuotisen Gabrielleni
suurine, vakavine, ruskeine silmineen, hienoine, hieman kalpeine mutta
sanomattoman suloisine kasvoineen ja viehättävine suloliikkeineen,
niin ihastuisit häneen kuten kaikki muutkin, sinä lellittelisit häntä kuten

me kaikki -- sitä meidän on vaikea olla tekemättä. Hän on pieni
hiljainen lapsi, mutta ihan toisenlainen kuin vanhin sisko.
Silmiinpistävänä ominaisuutena hänessä on kauneudenaisti; hänelle on
kaikki ruma ja epämiellyttävä tavattoman vastenmielistä ja hän mieltyy
erinomaisesti kaikkeen kauniisen. Mitä suloisin ylhäinen kasvojen ja
käytöksen ilme ovat syynä siihen, että siskot leikillä sanovat häntä
«pikku neidiksi», »pikku prinsessaksi». Henrik on oikein rakastunut
pikku siskoonsa, suutelee alinomaa hänen pikku kätösiään, ja kaikesta
sydämmestänsä rakastaa Tipsukkakin häntä. Muita hän