Koti | Page 7

Corinnan vuoksi kaksi p?iv?llist?, iso pesu ja sen seitsem?n pikku tointa meniv?t m?nnikk??n ja kotirauhani oli joutua haaksirikkoon, p??tin j?tt?? kaiken romaaninlukemisen sikseen, ainakin toistaiseksi. Mutta niin suuri on minulla jonkunlaisen kirjallisen nautinnon tarve, ett?, kun en en?? lue romaaneja, olen ruvennut -- itse semmoista kirjoittamaan. Niin, Cecilia! Nuoruuden taipumukset eiv?t j?t? minua keskell? jokap?iv?isen el?m?n toimia ja proosallisia huolenpitoja; ja samat kukat, jotka el?m?ni aamuhetkin? tuoksuivat niin ihanasti, ne pyrkiv?t muistissani uudestaan kukkimaan ja kiertym??n virkist?v?ksi seppeleeksi vanhenevaan p??h?ni. Iloiset p?iv?t, jotka vietin kanssasi, ajatusten vaihto, hauskat kepposet, -- sill? silt? ne tuntuvat minusta nyt, enemm?n kuin silloin, -- jotka saivat nuoruutemme niin ihanaksi, niin iloiseksi ja reippaaksi, ne min? tahdon kuvata paperille, ennenkuin ne vuosien kuluessa haihtuvat muististani. Se ty?skentely huvittaa ja vahvistaa minua ja kun v?symyksest? ja ik?v?st? rasittuneena saan p?iv?ni iltaan ja heikkohermoisuudesta hammastani rupeaa pakottamaan, niin ei mik??n sit? niin haihduta kuin pienen romaanini kirjoittaminen. Juuri t?n? iltana se vaivaa minua tavallista enemm?n, niin ett? tahdon k?ytt?? vaaratonta rauhoitusainettani. Ei kuitenkaan Ernst saa n?hd? minun valvovan, olen luvannut h?nelle sen. Hyv?? y?t?, Cecilia kulta!?
Tahdomme pist?? t?h?n pienen kuvailun kirjoittajasta, Henrikin, Louisen, Eevan, Leonoren, Petrean ja Gabriellen ?idist?.
H?n ei ollut kaunotar, mutta luonto oli antanut h?nelle jalon vartalon, joka viel?kin oli hieno ja hoikka kuin nuoren immen. Kasvonpiirteet olivat s??nn?tt?m?t, mutta suu siev? ja suloinen, huulet kauniit, vaalean punaiset, hipi? valkoinen ja vaaleansiniset silm?t lempe?t ja yst?v?lliset. H?n oli eritt?in suloliikkeinen, h?nen k?tens? olivat kauniit -- joka naisille on t?rke?t? -- eik? h?n niit? turhaan n?ytellyt, ja se seikka kaunistaa naista viel? enemm?n. H?n pukeutui aistikkaasti, melkein aina vaaleaan, joka ynn? heikko ruusun tuoksu, jota h?n rakasti ja aina k?ytti, saattoi h?nen olemukseensa jotakin viehke?t? ja miellytt?v??. H?nt? miltei voisi verrata kuutamoon. H?n liikkui hiljaa ja h?nen ??nens? oli sointuvan suloinen, mik? Shakespearen mukaan on naisten oivallinen ominaisuus. Tahtoisimme n?hd? h?net lev?ht?m?ss? pehme?ll? sohvalla, kukkiaan hoitamassa tahi hyv?ilem?ss? lastaan, mutta tuskin voisimme kuvailla h?nt? h??rim?ss? suuressa taloudessa toimineen ja palvelijoineen ja lis?ksi monen lapsen kasvattajana. Ja kuitenkin oli rakkaus ja velvollisuuden tunto saattanut h?net toimimaan uralla, joka oli h?nen luonteensa taipumuksille vallan vastakkainen; mutta aikaa my?ten oli monikin niist? huolenpidoista tullut h?nelle todellakin rakkaaksi. Kaikki, joka koski lapsia, koski l?heisesti h?nen syd?nt?ns?; kodissa vallitsi j?rjestys, rauha ja sulous. Liinavaatekaapin sis?llys oli h?nelle kallis; lumivalkea p?yt?liina riemastutti h?nen syd?nt?ns?. Harmaita liinavaatteita, p?ly? ja k?rp?si? h?n vihasi -- niin paljon kuin h?n voi vihata. Ja nyt edelleen kertomuksessamme.
J?timme ?sken Elisen k?sikirjoituksensa luo, se kiinnittikin h?nen huomionsa siihen m??rin, ett? h?n ei kuullut kellon ly?v?n kahtatoista. H?n vallan s?ik?hti kuullessaan miehens? tulevan. Helppo olisi Elisen ollut heitt?? k?sikirjoitus laatikkoon ja ruveta riisumaan; h?n olikin v?h?ll? tehd? niin, mutta malttoi ?kki? mielens?. ?En ole viel? milloinkaan salannut tekojani Ernstilt?? -- ajatteli h?n -- ?enk? aio ruveta sit? t?n??n tekem??n?, ja h?n istui liikkumatta kirjoittamassa, kunnes h?nen puolisonsa astui huoneesen.
?Mit?? viel?k? valveilla ja kirjoittamassa?? lausui h?n tyytym?tt?m?n n?k?isen?. ?Niink? pid?t lupauksiasi, Elise??
?Suo anteeksi Ernst! Min? vallan unohduin t?h?n.?
?Ja mist? syyst?? Mit? sin? kirjoitat? Ei, annapas minun katsoa! Mit?! luulenpa sen olevan romaanin! Mit? hy?ty? siit? on??
?Hy?ty?k?? Ah! se huvittaa minua.?
?Huvituksillakin pit?? olla j?rke? ja tarkoitusta eik? minua ensink??n huvita, ett? sin? valvot y?t ja turmelet silm?si kurjan romaanin t?hden. Olisipa meill? nyt takassa valkea, niin polttaisin koko lorun!?
?Paljoa parempi olisi, jos menisit maata ja kiltisti lukisit iltarukouksesi, kuin toimittaisit semmoisen rovion. Oliko sinulla hauskaa maaherran luona??
?Tahdot sotkea asian! Katso minuun, Elise; olet kalpea, valtasuonesi tykytt??! Lukea iltarukoukseniko? Minun tekisi mieleni lukea sinulle lakia, minun juuri. Onko j?rjellist? ja ymm?rt?v?ist? valvoa noin, tulla kalpeaksi ja uupuneen n?k?iseksi sen vuoksi, ett? kirjoitat jotakin, joka ei kelpaa mihink??n? Oikeinpa suutun, ett? voit olla niin hupakko ja lapsellinen. Mit? hy?dytt?? matkustaa kylpylaitoksiin, kysy? neuvoa l??k?reilt? id?st? ja l?nnest?, puuhata ja ahkeroida terveyden s?ilytt?miseksi tai takaisin voittamiseksi, kun teet kaiken voitavasi turmellaksesi sen!?
?Ernst, ?l? ole noin totinen! ?l? katsele minuun noin ankarasti t?n? iltana, Ernst; ei t?n? iltana!?
?Niin?, lausui laamanni ?kki? leppyneen?, ?siit? syyst? ett? t?n? p?iv?n? kolmekymment?kaksi vuotta sitten synnyit maailmaan, luulet itsell?si olevan oikeuden olla oikein lapsellinen.?
?Anna sen sitten menn? lapsellisuuden laskuun!? lausui hymyillen Elise, vaikka kyynel kimelsi silm?nurkassa.
?Anna menn?, anna menn?! Niin kyll? luulen, kaiken pit?? menn? umpim?hk??n, kunnes menee p?in m?ntyyn! Minun tekisi mieleni sitoa tukkuun kaiken maailman romaanit ja romaaninkirjoittajat ja sitten h?vitt?? ne. Ennen ei maailma tule j?rkev?ksi etk? sin?k??n. Muuten on hyv?, ett? tapasin sinut hereill?, sill? muuten olisin her?tt?nyt sinut, ainoastaan n?ytt??kseni sinulle, ettet voi salata minulta mit??n, et edes sit?, kuinka vanhaksi tulet. T?st? saat nyt rangaistuksen h?ijyst? salaamisaikeestasi.?
?Ah! Walter Scottin romaanit! Ja viel?p? korupainoksena! Kiitos! Kiitos, hyv?, paras Ernst kulta! Mutta sin?p? oivallinen lains??t?j?, sin?! Yllyt?t siihen mit? juuri moitit.?
?Lupaa minulle ainoastaan olla y?ll? lukematta tahi kirjoittamatta romaaneja! Muistele miten monelle terveytesi on kallis. Luuletko minun niin suuttuneen, ellet olisi minulle niin rakas? Etk? sit? k?sit?? Parin vuoden per?st?, Elise, kun lapset ovat kasvaneet suuremmiksi ja