Koti | Page 6

Ja jokainen lapsi, joka tuli lis??m??n h?nen ty?t?ns?, h?nen huolenpitoansa, otettiin aina iloisesti vastaan Jumalan armolahjana, ja sen tulo oli kodille juhla. Kuinka paljon onkaan h?nen voimansa ja luottamuksensa vahvistanut minun voimiani! Kun pikku Gabrielle syntyi, olin aivan kuolemaisillani ja luja uskoni on, ett? ilman Ernstin hoitoa olisi hauta minut korjannut monien pienokaisteni luota. Siin? suuren heikkouden tilassa, joka sitten seurasi ja jota kesti monta kuukautta, kosketti jalkani ani harvoin lattiata, sill? Ernst kantoi minut minne vaan halusin. H?n oli vallan uupumaton ja hyvyytt? ja k?rsiv?llisyytt? h?n osoitti loppumatta sairaalle puolisolleen. Enk? sitten terveen? pyhitt?isi el?m??ni h?nelle? Ah, kyll?! senh?n tahdon, sen tahdon. Jospa vaan kykyni olisi yht? vahva kuin tahtoni! Tied?p?s Cecilia mik? usein tuottaa minulle huolia: en ole mik??n hyv? s??st?j? eik? minulla ole taipumusta niihin huolenpitoihin, joista kodin varallisuus niin paljon riippuu, enk? niit? muistakaan. Etenkin on huoli jokap?iv?isest? ruuasta minulle vastenmielinen; minulla on itsell?ni huono ruokahalu ja minusta tuntuu raskaalta iltasin menn? levolle ja aamulla her?t? ajatukset kohdistuneina ruokiin. Kaikki tuo vaikuttaa sen, ett? miehell?ni ei ole sit? kodin mukavuutta, jota h?nell? oikeastaan olisi syyt? vaatia. T?h?n asti on kivulloisuuteni, lastenhoito ynn? varattomuutemme olleet minulle hyv?ksytt?v?n? puolustuksena; nyt ne eiv?t en?? kelpaa, kun olen terve j?lleen ja suurempi varallisuuskin sallii enemm?n apulaisia talossamme. Niin koetankin vakavasti t?ytt?? teht?v?ni; mutta voi! -- miten hauskaa on, kun pikku Louise kasvaa niin suureksi, ett? voin laskea osan taloustaakasta h?nen hartioilleen! Kuvittelen lasteni kantavan sen erityisen viehke?sti.
T?yt?n t?n??n kolmekymment?kaksi vuotta ja minusta tuntuu kuin astuisin uuteen el?m?n jaksoon; nuoruuteni on takanani; astun nyt keski-ik??n ja tunnen sangen hyvin mit? sill? ja miehell?ni on oikeus vaatia minulta. Syntyk??n minussa uusi ja voimakkaampi ihminen! Jumala auttakoon minua ja osoittakoon Ernst lempeytt? horjuvalle puolisolleen! Ernstill? pit?isi olla vilkkaampi vaimo. Hermoheikkouteni tekee minut ?rtyiseksi ja vaikuttaa, ett? tunnen itseni helposti h?irityksi. H?nen toimekas luonteensa h?iritsee minua usein vallan tavattomasti. Min? voin esim. joutua vallan tuskalliseksi n?hdess?ni h?nen ter?v?sti katselevan sein??n tahi jotakin muuta esinett?; kuvittelen mieless?ni silloin heti oven siit? aukenevan, tahi jonkun muun muutoksen tapahtuvan ja min? olen niin kovasti levon tarpeessa.
Kodissamme tapahtuu kohta muutos, josta olen v?h?sen levoton. Meille tulee pienokaistemme kotiopettajaksi er?s filosofian kandidaatti Jakob Jacobi. Kes?aikana h?nen tulee ottaa huostaansa huimap?? poikani ja opettaa h?nen sisarillensa kirjoitusta, piirustusta ja laskentoa; syksyll? h?nen pit?? vied? esikoiseni ?idin kodista suureen kasvatuslaitokseen. Min? pelk??n t?t? uutta perheenj?sent?; h?nest? voi tulla pahakin rauhanh?iritsij?, ellei h?n ole sopiva. Kuitenkin, jos h?n on hyv? ja kunnollinen, niin h?n on minun puolestani syd?mmellisesti tervetullut, avuksi etenkin ik?v?ss? kirjoituksen opetuksessa ijankaikkisine: ?Henrik istu hiljaa!? -- ?Pid? kunnolla kyn??, Viisuseni!? -- ?Katso kaavakirjaan Leonore!? -- ?Muista pilkut ja viivat, Eeva!? -- ?Petreaseni, ?l? tuhri kirjaimiasi nen?ll?si!? Sit? paitsi alkaa esikoiseni piankin halveksia latinan kieliopin taitamattomuuttani ja Ernsti? pahoittaa yh? enemm?n h?nen vallattomuutensa. H?n rupeaa lukemaan Jacobin johdolla maaherra Stjernh?kin pojan Niilo Gabrielin kanssa, joka on eritt?in vakava ja harvinaisen hyv? poika, jonka toivon suuresti voivan vaikuttaa hyv?? Henrikkiini.
Kandidaatin on mieheni yst?v?, kunnon piispa B. l?mpim?sti suosittanut meille. Ja kuitenkin kuuluvat h?nen urhoty?ns? yliopistossa olevan kaikkea muuta paitsi kiitett?v?? laatua. H?n on saanut peri? siev?n summan kolmelta vanhalta t?dilt?, jotka olivat h?nen kasvattaneet ja my?skin hyvin lellitelleet, mutta hyv?luuloisuutensa kautta h?n on lyhyess? ajassa h?vitt?nyt kaikki. Ylip??ns? h?n on ollut k?yt?kselt??n huikentelevainen. Piispa B. ei sit? salaa, mutta sanoo pit?v?ns? paljon h?nest?, kiitt?? h?nen hyv?? syd?nt?ns?, h?nen mainiota opettaja-kyky?ns? ja pyyt?? meit? kohtelemaan h?nt? niin kuin omaa poikaamme konsanaan. Saapi sitten n?hd? ansaitseeko h?n niin syd?mmellist? kohtelua. Min? kyll? tunnustan ?idin rakkauden h?nen suhteensa viel? kokonaan uinailevan.
Se vieras ei minua kuitenkaan niin pelota kuin toinen vierailu, joka kohta uhkaa minua. Olet kyll? kuullut puhuttavan everstinrouva S:st?, ihanasta Emiliest?, mieheni ?entisest? lemmityst??; siksi h?nt? sanon pieneksi kostoksi kaikesta siit? levottomuudesta, jonka h?nen oivalliset ominaisuutensa -- jotka k?yv?t vallan p?invastaiseen suuntaan kuin minun -- ovat saattaneet minulle. H?n on jo monta vuotta ollut lesken?, on kauan el?nyt ulkomailla ja aikoo nyt kotimaahan palatessaan k?yd? luonamme. Ernst on aina ollut h?nen yst?v?ns?, vaikka kerran saikin h?nelt? rukkaset. Se on jalo ominaisuus Ernstill?ni -- eik? suinkaan harvinainen h?nen sukupuolessansa -- ettei kielto saattanut h?nt? kylm?ksi rukkasten antajaa kohtaan. P?invastoin h?n aina lausuu ilmi mieltymyksens? Emiliehen, eik? ole lopettanut kirjeenvaihtoansa h?nen kanssansa; eik? minulla, joka saan lukea kaikki heid?n kirjeens?, ole syyt? sanoa muuta kuin tunnustaa h?nen olevan harvinaisen ?lykk??n ja ter?v?n naisen. Mutta siit? huolimatta olisin mieluummin ollut l?hemmin tutustumatta h?neen, sill? minusta mieheni ?entisell? lemmityll?? tuntuu piilev?n jotakin kylm?? syd?mmess? ja pelk??n, ettei omani milloinkaan l?mpene h?nt? kohtaan.
Kello ly? kymmenen. Vasta kello 12 aikana Ernstini palaa. J?t?n sinut nyt Cecilia ryht.... ilmaisenko sinulle salaisuuteni? Tied?th?n ett? suurin huvini ennen aina oli jonkun hyv?n romaanin lukeminen; mutta sen huvin olen saanut j?tt?? vallan sikseen, sill? jos kerran olen saanut mielt?kiinnitt?v?n romaanin k?siini, on minun kovin vaikea j?tt?? sit? ennen kuin olen joutunut sen viimeiseen sivuun; mutta se ei sovi minulle; ja kun rouva Sta?lin