Koti | Page 5

erimielisi?. H?n ei ollut mieltynyt soitantoon, jota min? puolestani kiihkoisasti rakastin, ja luettavasta olimme tykk?n??n erimielt?. H?n haukotteli lukiessani lempirunojani, jopa v?list? nauroikin, ja silloin min? olin v?h?ll? purskahtaa itkuun; min? vuorostani haukottelin h?nen hy?dyllisille, opettavaisille kirjoilleen, jotka minun mielest?ni olivat ik?v?mm?t kuin tohdin tunnustaakaan. Sit? ihannemaailmaa, jossa ajatukseni niin mielell??n liikkuivat, sit? h?n piti v?h?arvoisena ja kouraan tuntuva todellisuus, jota h?n el?m?st? etsi, se ei minua miellytt?nyt. Kuitenkin oli montakin kohtaa, joissa sielumme tapasivat toisiansa -- etenkin siveellisyyskysymykset -- ja silloin oli meill? kummallakin siit? yht? paljon huvia. Siihen aikaan sinun, Cecilia, t?ytyi j?tt?? minut; meid?n kohtalomme muuttui, mutta syd?mmemme pysyiv?t ennallaan.
[1] Uhkarohkeat toivomukset tai pett?v?t lupaukset.
Er??n? p?iv?n? oli kodissani paljon vieraita. Iltap?iv?ll? heitin sulka-rengasta Emil serkkuni kanssa, josta niin paljon pidimme ja joka sen niin hyvin ansaitsi. En tied? miten tapahtui, mutta Ernst vaihtoi paikkaa h?nen kanssansa ja joutui vastaheitt?j?kseni. H?n n?ytti tavattoman iloisalta ja min?kin tunsin olevani vapaampi kuin tavallisesti h?nen seurassansa. H?n heitti oivallisesti ja varmasti liitelev?n renkaan, mutta joka kerran v?h?n liian kauas taakseni, niin ett? minun t?ytyi per?yty? pari askelta saadakseni sen. Niin minut karkoitettiin huomaamattani iloista leikki? laskien pitk?n huonejonon l?vitse, kunnes olimme kaukana muusta seurasta ja kahdenkesken. Silloin lopetti Ernst ?kki? leikin ja muuttui vakavaksi. Aavistin pahaa ja olisin mielell?ni juossut kauas, kauas pois, mutta olin ik??n kuin halvaantunut. Silloin puhutteli Ernst minua niin herttaisesti, niin vakavasti ja sanomattoman hell?sti, ett? h?n veti puoleensa syd?mmeni ja min? tartuin, vaikka vavisten, h?nen ojennettuun k?teens? ja melkein tiet?m?tt?ni suostuin h?nen rinnallansa vaeltamaan elon tiet?. Olin silloin vastik??n t?ytt?nyt yhdeks?ntoista vuotta. Armaat vanhempani hyv?ksyiv?t tytt?rens? valinnan ja liiton niin yleisesti arvossa pidetyn ja kunnioitetun miehen kanssa -- jonka sit? paitsi arveltiin viel? kerran onnistuvan p??st? valtion virkojen korkeimmille kukkuloille, -- ja Ernst, jonka luonteenmukaista on kaikessa pyrki? joutuisasti eteenp?in, sai aikaan sen, ett? kohta sen per?st? vietettiin h??mme.
Moni sukulaisistani oli kuitenkin sit? mielt?, ett? min? t?m?n liiton kautta vaivuin v?h?n alemmaksi. Sit? mielt? en min? ollut, -- p?invastoin. Min? olin ylh?ist? sukua, minulla oli ylh?isi? sukulaisia, olin kasvatettu loistavassa seurapiiriss?, ylellisyydess? ja suruttomuudessa ja minulle oli opetettu kaikki pintapuolinen seurustelukyky. H?n oli mies, joka oli itse raivannut el?m?ns? tien ja rehellisesti ponnistaen voimiansa ja luopuen monesta nautinnosta kohottanut is?ins? kodin sen rappiotilasta sek? turvannut ?itins? ja siskojensa tulevaisuuden. H?n oli itsetietoinen, selv?j?rkinen ja hyv? mies, -- niin, *hyv?*, sen k?sitin yh? selvemmin, mit? syvemm?lle p??sin v?list? v?h?sen katkeran kuoren l?vitse tunkeutumaan h?nen olemuksensa ytimeen, -- tunsin olevani kovin pieni ja mit?t?n h?nen rinnallansa.
Ensimm?isen aviovuoteni elimme vanhempiemme luona, he vaativat sen Ernstilt? ja jos vaan olisin tuntenut olevani v?h?n enemm?n h?nen vertaisensa ja ollut varmempi siit? ett? voin olla h?nelle mieliksi, niin ei olisi mit??n puuttunut onnestani. Kaikki miltei kantaneet minua k?sill??n, ja ehk? juuri senvuoksi Ernst esiintyi verraten j?ykk?n?. Min? olin hellien vanhempieni lellilapsi, olin ajattelematon ja arka, ja olen viel?kin. Sin? aikana Ernstin vaikutuksesta el?m?n tosi ihanuus ja vakavuus yh? enemm?n selveni minulle. Avioliitto ja koti, is?nmaa ja maailma niin ik??n koittivat silmiss?ni, ja niiden suhde ja pyh? t?rkeys selvisi minulle. Ernst oli opettajanani. Katsahdin yl?s h?neen rakkaudella, johon sekaantui v?h?sen pelkoakin.
Kuinka monta suunnitelmaa niin? kes?p?ivin? tehtiink??n, suunnitelmaa, joiden toteutumista haaveellinen mieleni hartaasti toivoi. Niist? oli jalkamatka Ruotsin l?nsipuolella olevaan maahan yksi Ernstini lempituumia. H?nen ?itins? -- jonka muistoksi pikku Petrea on saanut v?h?n kummallisen nimen -- oli norjalainen, ja rakas muisto h?nest? oli ik??nkuin kietonut yhteen ne tunturit ja laaksot, joista h?n niin paljo oli kertonut pojalleen kuin jostakin ihmeen kauniista satumaailmasta. Ne muistot ovat haavemaailman kaltaisia Ernstin sielussa, niihin h?n syventyy halutessaan virkistyst? ja virkistytt?ess??n tulevaisuutensa toiveita. ?Ensi vuonna matkustamme!? huudahti Ernst silloin ja me suunnittelimme kartalla matkamme, jopa olin min? jo selvill? mimmoisen puvun teett?isin itselleni kun h?nen kumppaninansa k?visin ?meren ymp?r?im?ss? Norjassa?. Ah! minulle tulivat kohta toisenlaiset matkat!
Samana vuonna juuri esikoiseni n?ki p?iv?n valon, ja kaunis poikani anasti rakkauteni ja ajatukseni niin, ett? Ernst oli v?h?ll? tulla siit? kateelliseksi. Kuinka usein hiivink??n ?isin katselemaan h?nt?, kun h?n nukkui. H?n oli vilkas, levoton lapsi; min? sen vuoksi erityisesti nautin n?hdess?ni h?nen siin? uinailevan; ja miten ihmeen ihana h?n oli nukkuessaan! Kaiket y?t olisin voinut viett?? kumarruksissa h?nen k?tkyens? ylitse. Niin pitk?lle, Cecilia, olin siis p??ssyt romaanin suhteen, jolla nuoruudessamme ravitsimme sieluamme ja syd?nt?mme. Mutta koitti toiset ajat. Ensiksi suuri muutos vanhempieni varallisuussuhteessa, joka niin paljon vaikutti meid?n oloihimme, sitten minulle monta pient? vaivaa loppumattomiin asti, huolia, sairautta! Olisin menehtynyt sek? ruumiillisesti ett? henkisesti, ellei Ernst olisi ollut niin lujaluontoinen. H?nen luonteensa mukaista oli vastustaa virtaa ja h?nelle oli tavallaan mieleist? taistella sit? vastaan ja voittaa vastoink?ymiset. Vuosi vuodelta h?n otti yh? enemm?n ty?t? niskoillensa ja h?nen onnistui v?hitellen, mit? suurimmalla ahkeruudella saada talonsa j?lleen jotensakin hyvinvoivaksi. Ja miten ??rett?m?n hyv?sti, miten hell?sti h?n tuki minua niin? hetkin?, jolloin ilman h?nt? tunsin itseni kovin onnettomaksi! Miten monta y?t? h?n onkaan valvonut minun t?hteni, miten usein h?n onkaan syliss??n tuudittanut uneen itkev?? lastansa!